torstai 5. kesäkuuta 2014
Iltaharkkoja
Auringonpaiste on tehnyt comebackin. Sen myötä myös treeni-into on kasvanut aivan mahdottomaksi. Viileinä, valoisina iltoina on aikaa treenata, ja talven aikaan varsin harvalukuiseksi käynyt treeniporukammekin alkaa hiljalleen kaivautua yhdeksi ryppääksi tokoilemaan.
Maanantaina hallilla oli radanpätkä hyppyrata-teemalla. Ihan huippua, nimittäin halusin Mintun pääsääntöisesti huilivan kisojen jälkeen ja Meelan pääsevän tositoimiin. Raivokääpä saikin suorittaa radan ihan kokonaan, ja meno tuntui hyvältä. Vähän on hiomista ja pientä epävarmuutta omassa ohjauksessa tämän herkkiksen kanssa, mutta sieltä se rutiini selvästi on tulossa.
Suoritimmekin radan onnistuneesti ihan nollana läpi, ja loppuajan teinkin sitten putkeen irtoamista ja muita helppoja irtoamistreenejä runsailla palkkauksilla.
Mintulle raahasimme kontaktit pihalle ja niitä tietysti otettiin. Lisäksi teetin sille samat irtoamisharjoitteet kuin Meelallekin, mutta muuten ei radalle lähdetty. Minttu kyllä osaa, ei tässä olisi ollut sille mitään treenattavaa.
Koska ryhmässämme oli kovin vähänlaisesti porukkaa, tokoilin kummankin koiran kanssa seuraavaa ryhmää (ja koiranruokasäkkiä) odotellessani. Kumpikin sai tehdä tunnarit, joissa palkka ihan vaan oman merkkaamisesta. Pienet seuruupätkät ja luoksarin stoppeja putkesta tullessa. Kummallakin koiralla liikkeeseen tuli hurjasti vauhtia ja säpäkkyyttä, kun putki oli innostamassa ja toki välimatka hieman koetilannettakin lyhyempi.
Tiistaina intouduimme Emmin, Annan ja Melissan kanssa lähtemään iltatreeneihin raviradan parkkiin. Kummallekin koiralle oli sama teema: kontakti ja seuraaminen häiriössä. Teetin ihan perusasentotreeniä muiden huudellessa ympärillä, liikkuessa ja heitellessä esineitä. Samaa tehtiin seuruussakin, jossa koirat reagoivat jonkun verran lentäviin esineisiin, mutta muuten ihmiset tai äänet eivät niitä kiinnostaneet.
Meela sai tehdä vielä kaukoja superhäiriössä, se kun on ollut niin kovin työlästä tälle kaverille. Todella hyvin työskentelivät molemmat koirat, vaikka välillä satoikin vähän vettä suoraan korviin ;)
Tänään olisi ohjelmistossa myös toinen setti tokotreenejä samaisella porukalla. Sunnuntaina taas Minttu pääsee juoksemaan peräti kolme rataa Maaningalla, kun meidät otettiin jälki-ilmona hyppärillekin, jipii!
Ne mahtavat olla tämän kauden viimeiset kisat mummokoiralle, toivottavasti hyvällä fiiliksellä!
PS. Kuukauden hauskin hakusana tänne blogiin: kuolema ei ollut vaihtoehto.
Voisin olettaa pätkän johtaneen muutaman vuoden takaisen Ahvenlammen-kamaluusvaelluksemme alkulähteille, mutta vielä mielenkiintoisempaa voisi olla tietää, mikä oli tarina kyseisen haun takana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oh my, onko Ahvenlammesta jo niin monta kesää. D: Lämmöllä muistelen sitä edelleen.
VastaaPoistaOn! Mieti kun Meela oli silloin niin beibi että se piti jättää hoitoon kotiin :D
Poista