Helteinen heinäkuu

Jos ensin valitin viikkotolkulla jatkuneista sateista, saanko nyt valittaa jo näistä helteistä? Tyypillistä suomalaisuutta - ikinä ei ole hyvä, ja aina löytyy jotain purnaamista säätilasta! Vaikka kyllä minä mieluummin tätä auringonpaistetta katselen kuin luuttuan lattioita rapaisten koirien jäljiltä, kiitos vaan kysymästä.

Hiljalleen ollaan päästy lomailun jälkeen takaisin treenirytmiinkin. Tai ainakin melkein, nimittäin työmaalla tuppaa näinä päivinä olemaan sen verran rankkoja juttuja menossa, että itsensä motivoiminen treenikentälle ei ole se ihan ykkösjuttu. Onneksi kumpikin koira toimii oikein mainiona kannustimena, nimittäin nekin olivat viikon tyhjäpäisen taunoilun jälkeen sen verran treenifiiliksissä, että pakkohan niitä on johonkin viedä!

Maanantaina illan viilettyä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja suunnata hallille tekemään vähän agilityjuttuja. Mitään rataa ei ollut valmiina, mutta luotto treenipiirrospankkini Jaana pelasti tilanteen yhdellä fb-chatin viestillä! Sitä kautta treeniin valikoituivat kepit, joille oli samaan piirrokseen tehty useampia eri harjoituksia, joiden teemana oli erityisesti kepeille pysyminen ja etäisyyksien kanssa pelaaminen. Mintulle nämä olivat melkoisen selvää kauraa, joskin keppien aloitukset meinasivat olla haasteellisia. Meelalle puolestaan aloitukset ovat helppoja, mutta se pysymispuoli ei vielä ole niin hanskassa.
Harjoitukset tulivat siis tarpeeseen ja tällaisia pitäisi kyllä tehdä ihan ajatuksen kanssa enemmänkin!
Treeneistä tarttui matkaan Meelan rata - vähän väsyneempää meininkiä treenien loppupuolelta.

Tiistaina vietettiin löysäilypäivää, sillä olin itse sen verran napakassa kesäflunssassa, että ilta meni pääsääntöisesti nukkuessa. Onneksi on kuitenkin kelpo kennelhenkilöstöä, ja koirat saivat parin tunnin uima- ja riehuntalenkin kaikesta huolimatta.

Keskiviikkona yhdeksän aikaan illalla sain jonkinlaisen tarmonpuuskan ja raahasin kaikki koirat treenikentälle ottamaan vähän tokoja. Teemaliikkeiksi molemmille seuruun käännökset + sivuttaisaskeleet, jäävät sekä kaukot.
Molemmat koirat olivat ihan fiiliksissä päästessään tekemään, ja ihan kivaa settiä sieltä tulikin. Minttu on jostain syystä unohtanut kokonaan jäävän maahanmenon(???) joten sitä tahkottiin ihan urakalla. Tehotreeniin tämmöiset, vaikkei niitä tässä voittajassa väliaikaisesti tarvitakaan.
Meela tekee nykyisellään jo tosi nättiä VOI-kaukoja kun jaksaa, olkoonkin että välimatkaa on ehkä huikea metri. Mintun kanssa reilusta kymmenestä metristä kaukoja, jotka suoritti ihan kympin arvoisesti.

Jotta tämä joka toinen päivä treeniä - joka toinen päivä löysäilyä-rytmi kestäisi kasassa, käytiin tänään vain pitkä lenkki Annin ja Lennu-collien kanssa. Loppulenkistä käytiin vielä moikkaamassa uutta "naapuriamme", nimittäin naapurikortteliin on muuttanut ihana Leevi-sheltinpentu! Kyseinen kakara on samasta isästä kuin Teemo, joten olen varsin kiinnostunut sen kasvusta. Onneksi ollaan melkoisen paljon tekemisissä, joten pikku-Leevistä tulee varmasti meidän lauman vakiokavereita.

Koska melkein jokaiseen lenkkiin tällä viikolla on sisältynyt myös uiskentelua Aavarannalla, on varmaan työnnettävä jokunen uimakuva tähän loppuunkin. Piti olla enemmänkin, mutta sitten kone alkoi kaatuilla photarin kanssa siihen malliin, että päätin hieman rajoittaa.
Hieman on meelapainoitteista, Mintun kuvat kun olisivat olleet siellä loppupäässä.

Pakko kyllä tässä vaiheessa todeta, että rakastan asuinaluettamme - suoraan kerrostalon pihasta pääsee "omaan rantaan" tai vaihtoehtoisesti purtsille tai metsäpoluille. Muutama sata metriä, niin löytyy valtava pelto jolla antaa koirien rällätä. Pidemmän lenkin varrelle sijoittuu jokivarsi, jossa koiria voi uittaa kaikessa rauhassa. Tänään löydettiin lenkin varrelta metsämansikoita... täydellistä.

Kuutio on uimaleluna ihan ykkönen!

Meela on ihan käsittämätön... Joka ikinen kerta lelun perään täytyy SUKELTAA, eikä sitä voi vain kopata sivistyneesti suuhunsa. Uimakoilu, anyone?