Kesäloma

Kuva: Ville Lehmusvuori

Kuva: Ville Lehmusvuori

Viimeinen reilu viikko on menty aika haipakkaa - niin koiraisissa kuin ei-niin-koiraisissa merkeissäkin. Palataan kuitenkin ihan ensi alkuun viikon takaiseen Juvan näyttelyyn, jossa Myrn kävi pyörähtämässä Tuula-Maija Tammelinin kriittisen katseen alla. Viime kesänä pikkumusta saavutti tällä tuomarilla peräti PN-sijoituksen eestinmaalla, mutta tänä vuonna moisesta sai vain haaveilla - näyttelypäivän tuloksena oli EH, jolla Myrn sijoittui kilpailuluokan neljänneksi.

Itse reissu oli todella mukava ja pienet sateetkaan eivät haitanneet, kun käytettävissä oli mahtava VIP-teltta. Tunnelma oli katossa, vaikka itse näytelmäpäivä venyi aamuviiden startista ties minne saakka. Väsyneenähän ne parhaat jutut sitten irtoavatkin...
Tämä näyttely jäikin sitten kesän viimeiseksi, seuraavan kerran katsellaan kehien kiertämistä loppuvuodesta. Silloin uusin Agarwaen-tiimiläinen Teemokin pääsee ensimmäisiä kertojaan pentuluokkiin, joten loppuvuoden näyttelyturneesta tulee varmasti melkoisen mielenkiintoinen.

Kuva: Ville Lehmusvuori

Näyttelypäivän jälkeen kippasin sheltit hoitoon vanhempieni luokse, sillä lomaviikkoni ohjelmaan olin valikoinut niinkin harvinaista herkkua kuin lomamatkan Lontooseen! Reissu oli kertakaikkisen hauska, joskin uuvuttava.
Shelteillä oli niin ikään aivan huikeaa laatuaikaa, sillä ne viettivät koko viikon Liperin mökillämme. Käytännössä tämä tarkoitti joka päivä aamusta iltaan ulkoilua, vesileikkejä, ekstraruokintaa ja vapaata palloilua pitkin pihoja.

Perjantaina Suomeen palatessani vastassani olikin kolme kappaletta väsyneitä koiria - ihanaa! Viikonlopuksi majoittauduin Utraan vanhempieni asunnolle heidän matkusteltuaan toiselle puolen Suomea hautajaisiin. Tarkoitukseni oli siis paneutua shelttien sekä Timin vahtimiseen, Ilosaarirockiin ja ystävien seuraan. Loppujen lopuksi kaikki nämä jäivät jokseenkin vähäisiksi, sillä vietin likimain koko viikonloppuni hyvin tiiviisti "naapurissa" Inkan luona kätilötiimin jäsenenä - Isla nimittäin sai viimein pentuja!
Kasvattieni elinikäinen 24/7 tukipalvelu muuttui todellakin nimensä veroiseksi viikonlopun aikana, kun nukuttuja tunteja tuli yhteensä alle kymmenen ja enemmän aikaa tuli vietettyä pentulaatikon reunalla kuin missään muualla. Onneksi omille koirilleni löytyi myös hoitoapua, eikä minun tarvinnut potea huonoa omatuntoa niiden hylkäämisestä. Lisäksi Isla osasi hienosti katsoa kelloa ja kalenteria, minä ehdin Ilosaareen ja itse asiaan päästiin vasta tässä sunnuntain aikana.
Täytyy kyllä todeta, että tiivis tukiverkko ja koiraystävät ovat tässä hommassa kultaakin kalliimpia - vahtivuorot saatiin kätilötiimillämme toimimaan aivan loistavasti, eikä seurakaan ollut sen hullumpaa.
Kuusipäisen pentueen kasvua ja kehitystä voi seurata Islan omasta blogista.

Olosuhteiden pakottamina päädyimme myös puolivahingossa kokeilemaan, kuinka Timi ja Hupsis tulevat toimeen keskenään. Vastaus on, että hienosti!
Hupsis joutui olemaan tänään vanhempieni asunnolla pentuvuorojen vuoksi, ja se suljettiin eristyksiin varmuuden varalta. Lapinkoira oli onnistunut jotenkin avaamaan huoneen oven, eikä hoitajakaan sitä huomannut ennen kuin lapikas oli jo hengaillut pitkin asuntoa hyvän tovin. Urokset suhtautuivat toisiinsa tyylikkään välinpitämättömästi, joten jatkossa meidän yhteiset mökkireissumme taitavat saada hieman helpostusta, kun ei tarvitse huolehtia siitä, mitkä koirat uskaltaa reissuun ottaa mukaan.

Väsynyt, mutta kertakaikkisen lomaansa tyytyväinen tiimi kiittää ja kuittaa!
Huominen mahtaa mennä viikonlopun rasituksista palautuessa, mutta eiköhän sitä arjen rytmiin päästä kiinni vielä helposti.