Ylläoleva kuva tiivistää - jälleen kerran - parin viime päivän meiningit täydellisesti. Lauantain työpäivän jälkeen ja eilen vietettiin paljon aikaa montulla uimassa. Se on paras uittopaikka koirille, nimittäin hyvin harvoin sattuu ketään muita samaan aikaan kulmille ja hiekkaisessa rannassa on helppo kahlailla itsekin koirien kanssa. Nykyisellään paikan ovat löytäneet näköjään myös teinit - tai ainakin näin voisi nuotiopaikoille jätetyistä energiajuoma- ja limusiideritölkeistä päätellä. Itseäni harmittaa valtavasti noin hienon paikan roskaaminen. Jos ne tölkit ja eväät jaksaa rannalle tuodakin, niin ei luulisi niiden pois kuskaamisen olevan sen suurempi vaiva.
Uimareissujen myötä kumpaisestakin nuoresta sheltistä on kuoriutunut melkoisia vesipetoja. Meela jaksaa uida ties miten kauan, mutta ensimmäistä kertaa Myrn lähti toden teolla mukaan muiden vesileikkeihin. Minttukin kävin pari kertaa ihan vapaaehtoisesti noutamassa leluja, mutta viettää mieluummin suurimman osan ajasta rannalla huudellen. Hauska kyllä Mintun uimatekniikka on kolmikosta ehdottomasti paras ja se onkin myös nopein uimari. Siinä ei paljon nuorikoilla ole asiaa leluille, jos Minttu päättää lähteä noutamaan!
Perjantaina meillä oli kyläilemässä erityisvieras, nimittäin "naapurin" Leevi-pentu tuli käymään! Pikkusheltti oli oikein reipas ja harmiton vieras viettäessään koko illan meidän laumamme parissa. Taloon astuttuaan se keskittyi lähinnä leikkimään leluilla, ja rannalla ollessaan kaivelemaan kuoppia märkään rantahiekkaan ja vetämään hurjia hepuleita hietikolla.
Aikuisista ainoastaan Myrn alentui leikkimään tämän riiviön tasolle, ja erityisesti Meelan pentukiintiö vaikuttaa oman jälkikasvun myötä olevan tämän kesän osalta varsin täysi.
Lauantaina napattiin vielä Iita ja Leevikin kyytiin ja ajeltiin hallille. Kesän ulkokisoja ajatellen rakentelimme pihalle pienen radantyngän, jossa treenin aiheeksi mainostettiin erityisesti keppejä. Kepeille ohjaaminen onkin yksi suurimmista ongelmistani kisatilanteissa, joten tämä sopi harjoitteluun kuin nenä päähän!
Kun olimme saaneet radan kasattua, ilmaantui hallin pihalle vielä lisää porukkaa - sovimme yhteistreeneistä ja purkamisen heittämisestä muiden vastuulle, ja niin kuumat ulkotreenit saatiin hoidettua oikein mukavassa tunnelmassa pois alta.
Kumpaakaan koirista ei lämpötila pahemmin haitannut, vaan intoa tekemiseen riitti. Pidin treenit kuitenkin lyhykäisinä - omien kämmien vuoksi en turhaan halunnut koiria rasittaa, joten turha hinkkaaminen jätettiin sitä myötä pois.
Sen verran treeneistä jäi joka tapauksessa käteen, että taidetaan maanantaina viettää oikein kontaktien tehotreenipäivää, kun meinasivat molemmat koirat vähän sikailla sillä osastolla miten sattuu.
Olin jotenkin kuvitellut mahduttavani vielä tokotreenit viikonlopulle, mutta kaiken järjellisen treeniaikataulutuksen nimissä se ei lopulta tainnutkaan ihan onnistua.
Onneksi tokoja on tullut treenattua viikon aikana iltahommina pariinkin otteeseen. Kummallakin koiralla on ollut niissä hommissa todella hyvä draivi, ja torstaille valikoin teematreenit joissa aiheena nouto. Kumpikin koira teki erilaisia harjoituksia niin metskulla, puisella kuin tunnarillakin.
Kokonaiset tunnistusnoudot tein vielä kummankin kanssa loppuun, kapulat korkeassa ruohikossa ja sieltä piti hakea oma. Kehuja tuli rauhallisesta haistelusta ja oman löytämisestä bileet - kumpikaan ei paineistunut, mälvännyt tai hosunut turhia. Huippua!
Ensi viikko näyttää taas kohtalokkaan täyteen buukatulta. On nimittäin kisatokotreeniä, pentupallottelua, lisää agilityä ja tietysti mökillä rentoutumista parhaassa porukassa. Mutta en valita! Sehän tässä kesässä onkin parasta, kun on pitkät valoisat illat aikaa treenata ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Talvella joutaa sitten taas velttoilla ihan urakalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti