Juoksemista ja lampaita

Kuva: Miia Kierikki-Malinen, Savonlinnan Palveluskoirayhdistys ry

Viikonloppu oli melkoisia yllätyksiä täynnä.
Sunnuntaina totesimme, että Minttu juoksee - viimeinkin! Astutusreissua kaavaillaan siis reilun viikon päähän, joten nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin että saamme syyskylvön suoritettua.

Meelan kanssa reissattiin Savonlinnaan. Pikkumerle oli radoilla ihan haistatteluasenteella, eikä kyllä omakaan ohjaus ihan toiminut ratojen ollessa sellaisia, että ohjaajan olisi pitänyt pystyä melkoisiin nopeuksiin tai koiran irrota hyvin esteille. En juossut kovaa, eikä koira irronnut vaan kääntyi aina näyttämään keskisormea jos olin rahtusenkaan myöhässä. Siinäpä se sitten menikin ihan turaamiseksi, ja saldona 10 - hyl - hyl (lentokeinu). Ainakin löytyi paljon aiheita treeniin, jos ei muuta!

Paluumatkalla saimme idean mennä käymään Jaanan luona hakemassa marsuille heinää ja moikkaamassa lampaita. Sheltit eivät olekaan aiemmin nähneet lampaita kuin hyvin kaukaa, joten kaikki olivat hieman ihmeissään kun veimme ne katsomaan sisätiloissa olleita pikkulampasia. Yksi kerrallaan nostelimme koiria tekemään lähempää tuttavuutta lambien kanssa samalla, kun Jaana yritti saada lampaat liikenteeseen ja edes jotain reaktiota koirista irti. Tämä kokeilu ei palauttanut uskoani shelttiin paimenkoirana: Meela häiriintyi viereisen karsinan lampaista ja muista ympäristön asioista liikaa voidakseen keskittyä The Lammaslaumaan, Myrn oli lähinnä että miksi täällä pitää hengailla näiden määkijöiden kanssa? ja Minttu yllätti olemalla suorastaan kiinnostunut lampaista ja liikkumalla niiden perässä, muttei sitäkään kyllä lammastilalle työkoiraksi haluttu ostaa.
Itse en luonnollisestikaan paimennushommista mitään ymmärrä, mutta eiköhän tämä riitä meidän elukoiden tee-se-itse paimennustaipumustestiksi vallan mainiosti.
No, ainakaan kukaan koirista ei pyörtynyt ja kuollut. Näinkin olisi voinut käydä.

Lammastreffien jälkeen käytiin koko huikean koiralaumamme kanssa vielä rämpimässä metsikössä ja pusikoissa, kuvaamassa ylväitä luontokuvia paikallisten nähtävyyksien yhteydessä ja nauramassa rumille koiratarvikkeille.
Kaikenkaikkiaan tähän huikeaan maakuntaturneeseen saimme upotettua yksitoista tuntia. Mikä ettei.

Lammaskoirat ja kohteet.