Kisakenraalit

Tässä on Hupsis. Hupsis on syönyt vaatteitani about tonnin edestä, ja nyt Hupsis osallistuu ylläolevalla kuvalla HelsiTarin valokuvakisaan. Hupsis on siellä tällä hetkellä sijalla kaksi.
Olisi ihan huikentelevaisen mahtavaa, jos jokainen blogin lukija viitsisi klikata tykkää-nappulaa naamakirjan puolella!
Jos Hupsis voittaa, se saa ehkä hieman tuhoamisiaan anteeksi - ja minä uuden treeniliivin edellisen (jo syödyn) tilalle.

Klikkaa tästä ja käy tykkäämässä!

Ja sitten muihin aiheisiin.

Tällä viikolla koiramaista tekemistä on riittänyt, eikä kotona ole juuri ehtinyt istua. Maanantaina käytiin tyttöjen kanssa peräti oman ryhmän agitreeneissä, joissa tahkottiin välistävetoja (hrr!) ja päällejuoksuja sekä keppijuttuja.

Treeniseuralaiset eivät viihtyneetkään paikalla odotettua puoltatoista tuntia, joten teetin koirille vähän tokojakin. Meelalle kaukoja siten, että ensimmäisestä istumisesta sai palkaksi lähteä putkeen. Tosi hyvä vire ja nätit nousut.
Mintulle noutoa putken kautta ja hyppynoutoa. Jostain syystä tässä vaiheessa joku palikka naksahti päässäni, ja löysin koirasta hyvittelyn ja rauhoittelun jälkeen vaihteen, jolla myös hyppynouto sujuu täysin hiljaisesti. Vähänkö oli tyhmä olo, miksen ole tajunnut aikaisemmin!
Ei voi aina osata.

Tiistaina oli lähicittarin pihalla mätsärit, joissa pyörittelin joutessani yhteensä neljä koiraa. Minttu oli ihan porsas, mutta nuoriso-osaston Myrn ja Meela esiintyivät kauniisti. Jopa niin kauniisti, että Meela sijoittui lopulta sijalle SIN4.

Suurin yllättäjä oli kuitenkin Timi kymmenenvee, joka tuli hoopoilemaan vetskuluokkaan. Se oli ihan liekeissä ja käyttäytyi valtavan kauniisti! Timi voitti kuin voittikin parinsa (kehiä kiertänyt brasilianterrieri) iloisen luonteensa ansiosta, ja lopulta koko luokan ollen PUN1. BIS-kehästä seropi käteltiinkin sitten saman tien ulos, mutta kylläpä se oli hieno ja jaksoi paljon.
Ensi viikosta on muuten tulossa varsin timipainotteinen, sillä vanhempani lähtevät Norjaan vaeltamaan (kateellisuus!) ja meidän lauma muuttaa Utraan pappakoiran seuraksi. Ohjelmaan varasin jo pesu- sekä harjaushetken, sillä kukaan muu harvemmin huoltaa näitä asioita kuin minä.

Keskiviikon ohjelmaan kuuluikin sitten agilitymöllit. Ilmoitin koiria sekä mölli- että kisaradalle, tavoitteena Mintun kontaktit kisatilanteessa ja Meelalle vaan kisasuorituksia pohjalle.
Lisäksi Anna starttasi ensimmäistä kertaa laina-Tillansa kanssa, mikä oli huikean jännittävää - onhan kyseinen ohjaaja likimain kokonaan minun kouluttamani tapaus.

No hirveän hyvinhän ne möllit sitten menikin! Minttu sai paljon ruokaa kontakteista ja suoritti pääsääntöisesti hyvin. Mölliradalla se viipyi putkissa jotenkin ihan erityispitkään (vai iskikö vain vauhtisokeus Meelan jälkeen?) ja kisaradalla irtosi randomhypylle minun ilmeisesti asettuessa niin, ettei koira nähnyt keppejä kunnolla. No ei haitannut, kun loppurata oli niin hieno.

Meela oli ihan parhautta! Möllirata oli suoraviivainen ja minulla oli kamala perässäpysymisongelma. Se oli niin suuri, että yhteen kohtaan suunnittelemani valssi muuttui ei-niin-onnistuneeksi takaaleikkaukseksi (tai kuten Jaana kommentoi: mikä se oli se yks kohta missä sä et tehny niin yhtään mitään?) ja kieltohan sieltä napsahti. Kontaktit otti nätisti.
Kisarata menikin sitten oikein sujuvasti, Meela irtosi ihan nätisti putkiin vaikka ensin piti vähän kommentoida, että oikeestikko pitäs irrotta?!? Nollaratana tehtiin ja sillä irtosi peräti voitto.
Siitäpä tämä videokin.


Sellainen on Meela! Palkinnoksi saatiin varsin juoksevan olomuodon saavuttanutta suklaata ja kuivaherkkuja koirille juuri oikea määrä: jokaiselle jotakin.

 Hyvällä fiiliksellä kohti lauantain kisoja. Varsinkin, kun kuuden (!!!) agilityradan juoksemisen jälkeen tietää pääsevänsä pulahtamaan mökkirannasta järveen.