Laavavirtaa

Kuva : Jaana M.

Meela sai viikonloppuna Jaanalta oman juoksusetin, joten tällä viikolla olemme käyneet pari kertaa juoksemassa. Pikkusheltti on hirveän innoissaan touhusta, ja alkeisopetus on ottanut hyvin tuulta alleen. Ei epäröi juosta alustalle pidempääkään matkaa. Tänään otettiin aika pitkiäkin pätkiä, kun oltiin Annan kanssa Lykkärillä kävelemässä. Anna meni muun lauman ja namien kanssa edeltä pitkät pätkät ja Meela sai sitten vetää muun porukan kiinni. Se ohitti mallikkaasti myös muita juoksijoita.
Ässää!

Tiistaina käytiin Viivin ja malinoisien kanssa tekemässä tokoja Pataluodon kentälle. Liikkuroin ensin EVL:n ja pohdin itse, mitä shelteille tekisin. Päädyin ottamaan käsittelyyn ensin Mintun, joka teki paikallaistumista ja -makaamista. Sillä oli kuitenkin hirmusti virtaa, joten teimme treenin vähän sen mukaan: viiden minuutin seuraaminen (falskasi alussa mutta skarppasi nätisti loppuun, hyvä vire läpi treenin), EVL-ruutua (jossa ensin teki superhyviä toistoja mutta sitten alkoi tarjota maahanmenoa kesken ruutuunmenon, vaikkei sitä kertaakaan pyydetty ruudussa maahan? Minttuuu...) ja noutoa.
Hirveän hyvä moodi tehdä hommia, eikä edes pahemmin ottanut häiriötä ympäröivästä vilkkaasta elämästä.

Meelan viikkoteemaksi olin päättänyt ottaa erilaiset ajatustyötreenit ja häiriöt, joten niitä piisasi tälläkin kertaa. Ruudulle mennessä oli merkkejä matkalla hieman sotkemassa pienen sheltin päätä, mutta niihin se ei haksahtanut.
Sen sijaan ruutu tunnarin takana oli eripaha juttu. Lähti ensin tunnarille, sitten tsekkaamaan merkit ja ruutuun, josta palautin pikkupossun takaisin perusasentoon ja tekemään niitä oikeita juttuja. Sittenpä se tekikin oikein nätin tunnarin. Tunnaritreenissä panostettiin erityisesti palautuksia, jotka ovat Meelalla epävarmoja - paljon on palkattu haistelusta ja ihan vaan oman tökkäämisestä, joten ei ihmekään. Nyt palautti pienen öö pitikö tehdä jotain?-tutkiskelun jälkeen nätisti. Joku seuruutreeni taidettiin myös ottaa ja kaukoja, joissa Meela oli jostain syystä saavuttanut sellaisen ei saa häiriintyä mistään-mielentilan. En valita, se on hyvä mielentila se!

Kuva : Inka R.

Keskiviikkona käytiin moikkaamassa Islan pentuja Utrassa, josta riensimme shelttiporukalla agilitytreeneihin. Purettuani viikonlopun kisasuorituksia Jaanalle, oli minulle luvassa ohjaustekniikkaa ja Meelalle ajatteluhommia. Tekniikkapätkä oli sellainen ällöttävä niistoihin ja valsseihin perustuva hässäkkä, jossa suurin ongelma oli loppuviimein minun tapani sipsuttaa epämääräisesti valsseja pidempien askelten sijaan.
Askellustreenejä minulle!

Pikku-Maasun possuiluun puutuimme sitten tutkimalla ensin irtoamisia renkaalla (irtoaa hyvin eteen, sivuttaissuunnassa huonommin) ja sitten siirryimme tuhraamaan laavakenttätehtäviä. Käytännössä tämä tarkoitti neljää hyppyä, jotka Meelan tuli suorittaa siksak-kuviossa siten, että minä liikuin vain rajatulla alueella laavakentän ulkopuolella, eli ensin viimeisen esteen takana ja sitten esteiden sivulla.
Tämäpä se menikin jo hankalaksi! Meelaa alkoi kyrsiä yli kaiken tehtävä, jossa sen piti olevinaan keskittyä ja ajatella, eikä vain juosta lujaa ja pitää hauskaa. Koiran ilme olikin näkemisen arvoinen, kun se istui äärimmäisen happamana ensimmäisen esteen takana ja mulkoili minua pahasti. Luokse se tuli aina ravaten, takuuvarmasti hiljaa mielessään minua ja Jaanaa solvaten. Onnistuneista suorituksista se sai palkaksi patukkaa, joka ansaitsi tässä treenissä ihan ekstrakuritusta pikkusheltiltä.
Neljän esteen sarjasta saimme onnistumaan kolme hyppyä, mutta neljäs hyppy oli ihan liikaa ja hypyillä 1-2 tapahtui aina ongelmointia. Treeniin!
Sama harjoitus sivuttaissuunnasta oli Meelalle helpompi, kun sen vain selkeästi sai työnnettyä kauempana olleille hypyille.

Lopuksi tehtiin vielä putki-putki irtoamista, jossa oli tarkoitus leijeröidä kepit väliin. No hiemanko oli vaikea! Sekä minulle että koiralle, sillä omalla rytmityksellä oli ihan jäätävän paljon merkitystä. Lopulta päädyimme helpottamaan tehtävää ja liikuttamaan putkia hieman enemmän tyrkylle, jolloin Meelalta onnistui heti vallan mainiosti. Lisätreenejä tähänkin.

Treenien päätyttyä pieni sheltti oli hyvin väsynyt ja hämmentynyt, että mitähän tämä tämmöinen tylsä agility on? Näköjään juuri sitä, mitä pienet sheltit ohjelmistoonsa hieman kaipailisivatkin.

Koska keskiviikko oli varsin meelapainotteinen, kävimme tänään hieman spontaanisti tekemässä lykkärilenkin jälkeen tokoja vesisateisella pesiskentällä. Viivi ja Anna olivat koirineen mukana, joten häiriötä piisasi ja saatiin kivasti kasailtua kentälle kaksi ruutua ja paljon merkkejä! Minttu sai tehdä ensin, ja sitä juoksuttelin lähinnä kahden eri ruudun väliä ja palkkailin ahkerasti oikeista paikoista. Mii teki myös jääviä, metskun kanssa perusasentoja ja paikkista sillä välin kun liikkuroin ohjattua noutoa.
Harmi kyllä syksy tulee ja sitä myötä myös pimeys, joten Meelalle ei pahemmin tokotreenejä tälle päivälle osunut.

Myös tänä viikonloppuna kisaillaan, nimittäin kokonaiset kaksi päivää Lieksassa! Aika rankka rupeama on tiedossa, joten taidan jo valmistautua koitokseen kaivamalla suurimman termarin kaapin perukoilta.
Kofeiini voi tulla tarpeeseen.