Ruotsipäiväkirjat

Minttu Storforsenilla.

Olin ottanut viikon lomaa ruotsinmatkailua ajatellen. Alkuviikko tosin meni vähän asioita kotosalla järjestellessä - koiria piti toimittaa hoitoon, vaihtaa laina-auto sellaiseen joka ei leviä heti kun päästään kotikylän ulkopuolella ja siivoilla asunto lähtökuntoon.
Saimmekin hoitaa pakollisia toimenpiteitä kaikessa rauhassa, sillä Minttu antoi odottaa tärppejään.

Päätimme kuitenkin lähteä hiljalleen ajelemaan kohti pohjoista ja Luleåta, jossa Tevin oli vierailemassa Kråkeslottets-kennelissä. Kuten talvisella astutusretkelläni, nukuimme tälläkin kertaa ensimmäisen yön Oulussa Marjutin luona ja jatkoimme vasta päiväsaikaan matkaa Luleån. Ruotsin puolella majoituimme vierasmajassa Lindan asunnon tontilla - tämä järjestely oli äärimmäisen ystävällistä ja viihdyimme jälleen kerran mainiosti!

Kuten jo aiemmin kerroin, vakuutti Tevin minut aivan täydellisesti. Se otti minut ja Annan hyväntuulisesti vastaan. Kun annoimme sen tutustua Minttuun pihamaalla, haastoi nuorempi uros deittinsä leikkimään kanssaan. Kumpikin jatkoi flirttailua, mutta siihen se ensimmäisenä iltana jäikin. Joka tapauksessa kaksikko tuli hyvin toimeen.

Luppoaikana käväisimme Luleån keskustassa kaupunkikävelyttämässä Minttua ja tutustumassa itsekin hieman kaupungin hulinaan. Sopivasti yhtä aikaa saapumisemme kanssa kaupunkiin oli rantautunut suuri ruokatapahtuma, joka käsitti valtavat määrät eri maista tulleita katuruokakojuja. Pienen sheltin kanssa ihmismassoissa kahlaaminen ei ollut ihan ykkösjuttujani, joten suosiolla jakauduimme Annan kanssa siten, että toinen odotteli koiran kanssa syrjemmällä samalla kun toinen kävi hakemassa ruokaa kojuista. Tehokkaasti kerjännyt Minttu saattoi saada oman osansa kasvis-nuudeliannoksestani ;)

Tämän maiseman ohitse ajoimme aina liikehtiessämme majapaikastamme johonkin suuntaan.

Seuraavana aamuna käväisimme Mintun kanssa progessa, ja eläinlääkärin soitellessa tuloksista hän totesi astutuksen onnistuvan aikaisintaan sunnuntaina. Viikonlopun aikana Piteåssa kilpailtiin agilityä, ja suurin osa Kråkeslottets-koirista oli ilmoitettu kilpailuun. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että minä ja Anna voisimme vallan mainiosti pitää taloa pystyssä sillä välin kun muut menisivät kisaamaan. Meidän kanssamme koirista jäivät tietenkin Minttu, mutta myös Lindan ihastuttavat soopelinartut Ragni ja Hera.

Kysellessämme suosituksia viikonlopun vierailukohteiksi, ehdotti Linda paitsi tietenkin agilitykilpailuja, myös Storforsen-koskella vierailua. Päätimme toteuttaa molemmat lauantaipäivän aikana, jotta koirillakin olisi jotain muuta tekemistä kuin nököttää kotona odottamassa muiden paluuta. Ja mikä parasta - myös Tevin kilpailisi Piteåssa, joten pääsisin näkemään sen menoa radalla!

Heti lauantaisena aamuna suuntasimme auton nokan kohti tuttua kisapaikkaa Piteåssa. Samoilla huudseilla kävimme viime kesänä tutustumassa Caddyyn ja kisaamassa itsekin. Kieltämättä pieni kisakärpänen olisi poltellut itseänikin, mutta päätin kuitenkin jättää tällä kertaa välistä - kisakokemukseni juoksuisen Mintun kanssa Lieksassa ei ollut kovin mieltäylentävä, joten mieluusti jätin esittelemättä koirani hormonioikkuilua ruotsalaisyleisölle.

Saavuimme parahiksi ykkösluokan loppuun, joten hyvin pian Tevin starttasi kakkosten hyppyradalla. Se oli huikeaa katsottavaa! Videoiltakin näkee että kyseessä on nopea koira, mutta kyllä livetilanne aina tallenteen voittaa. Heti perään starttasi B-pentueen Teemon isä Caddy, jota on niin ikään aina mukava morjenstaa. Lisäksi saimme seurata muutamien Caddyn jälkeläisten kisasuorituksia.

Aikamme kilpailua katseltuamme suuntasimme kohti Storforsenin luonnosuojelualuetta.
Storforsen on Euroopan suurin valjastamaton koski, mikä kävi hyvin selväksi jo sen ohitse autolla ajaessamme. Huikeat vesimassat vyöryivät alas isoon järveen, kauempaa katsottuna näky oli melkoisen mahtava. Itse paikkakin oli mielenkiintoinen: todella paljon sileää kalliota ja erilaisia kivimuodostelmia, pikku purosia ja kulkemista helpottamaan rakennettuja siltoja. Myös koirat pääsivät mukaan tutustumaan paikkaan, joskin itse koskea kävimme katsomassa yksitellen niin, etteivät koirat joutuneet lähikosketuksiin pauhaavan veden kanssa.

 

Kuvat eivät aivan tee oikeutta koskelle, joka oli livenä melkoisen vakuuttava.

Kaunis Kråkeslottets Hera poseeraamassa kivillä.

Koskiseikkailumme jälkeen kävelytimme koiria vielä hetken aikaa metsään tehdyllä reitillä, jonka varrella oli mahdollisuus tutustua erilaisiin vanhoihin asumuksiin ja perustyökaluihin aina tallirakennuksista ansaviritelmiin.
Iltasella tämä reitti olisi varmasti ollut ihastuttava, sillä puihin oli ripustettu valoja osoittamaan kulkijoille oikea kulkusuunta.

Sunnuntaina päätimme ottaa rennosti - olihan lauantai ollut aika raskas päivä kaikille autoiluineen kaikkineen. Koirat olivat tästä kuitenkin eri mieltä, sillä ne olivat hyvin nukutun yön jälkeen täynnä energiaa. Päädyimme kuitenkin vain leikittämään niitä pihamaalla kilpailijoiden paluuta odotellessamme.

Illemmalla Tevin sitten saapuikin, ja hyvin nopeasti saatiin myös onnistunut astutus. Koska oli niin myöhä, päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi ja jatkaa matkaa aamulla. Joensuu - Luleå-väli on autoillen yhdeksän tuntia, joten yötä myöten emme halunneet lähteä onneamme koittamaan.

Aamulla olikin sitten hyvästien aika. Yritin kovasti lupailla, etten ihan heti tulisi taas ruotsinvierailulle - onhan tässä vuoden sisään ehditty siellä suunnassa seikkaillakin.
Pieni agilitykilpailuinnostus kuitenkin nousi, joten saas nähdä, lähtisimmekö ensi kesänä taas pohjoiseen kilpailemaan... Se on kuitenkin vielä kaukainen suunnitelma, Tevinin ja Mintun lyhyen lomaromanssin jälkeen meillä on paljon jännitettävää vielä ennen ensi vuotta!

Pikkusheltit viihtyivät meidän ruotsilomailujemme aikaan maalla Jaanan hoteissa. Hyvin meidät pidettiin ajan tasalla, kun netti ja älypuhelin mahdollistivat likimain reaaliaikaisen seurannan hoitolasten kommelluksista.