Voihan syksy! Kovin on ollut sateista ja kurjaa. Siinä määrin harmaata, että kameraa ei ole pahemmin tullut ulkoilutettua. Onneksi ehdin eräänä iltapäivänä juuri ennen sadekuuron alkua raahaamaan koirat ja keittiöjakkaran pihalle, niin on nyt sitten muutama syksyisempi kuva blogintäytteeksikin räpsitty.
Samoilla inspiksillä tuli töissä väsättyä uusi bannerikin, mutta kova oli pettymys kun kotinäytöltä blogiini kirjauduin - töissä näyttöni on kolme kertaa kotinäyttöni kokoinen, että tuo hiivatin banneri täyttää kerralla koko ruudun! Pelastan tilanteen jonain toisena päivänä.
Viikonloppuna oli pikkushelttien kanssa tokorupeama. Lauantaina kisasin Varkaudessa, sunnuntaina Pärnävaaralla JOAn hallilla.
Hyvin menneiden treenien jälkeen fiilis mennä kisoihin oli mainio ja usko koiraan ja omaan tekemiseen kova. Tuloksilla ei kuitenkaan päästy juhlimaan, vaan molemmista kisoista haettiin AVO3 tulokset.
Varkaudessa Meela paineistui hallista heti sinne päästyään. Ei ihme, sillä pieni halli ja puuroutuva puhe tuntuivat itsestänikin ahdistavilta, mikä ei varmasti helpottanut koiran oloa yhtään. Se ennakoi perusasennon paikkiksessa ja teki kaikki liikkeet puoliteholla. Ihan hyviä pisteitä se niistä kuitenkin sai. Lopulta noutoon lähti kaksoiskäskyllä ja kaukokäskyissä jäi kuuntelemaan paukkuvaa metalliovea siinä määrin, että nollasi koko liikkeen. Keskeytin kaukot ja pyysin lähempää istumaan. Hyppy oli aivan yleisön ja ulko-oven vieressä, ja Meela oli edelleen kaukoista sen verran paineessa, että hyppäsi kyllä esteen mutta palasi luokseni saman tien. Että nollillepa sekin.
Kokeen jälkeen kävin vielä leikkimässä Meelan kanssa hallissa, ettei jäisi huono fiilis kisoista. Hyvin leikki ja treenasi, kun porukka ja paine hallissa ympäriltä oli jo hieman hälvennyt.
Joalla minulla oli puolestaan ihan eri koira. Halli on tilava ja väljä, tunnelma hyvä. Meela teki todella hyvin hommia sen minkä teki, ja saimme mm. ysin seuraamisesta. Annoin vähän possuilla ja haukkuakin, jos sillä nostaisi virettä paremmaksi.
En tiedä mitä liikkeestä seisomisessa tapahtui, mutta kun käännyin koiraa kohden se näytti hieman ahdistuneelta. Taakse kävellessä pyörähti kohti minua, mutta kesti kuitenkin paikallaan. Noudossa teki sitten ihan kummia: lähti nätisti noutamaan, oli jo kumartuneena kapulallekin mutta päätti jättää sen sitten siihen? Kutsuin uudelleen luokse, ja toi kapulan mutta tiputti jalkoihini. Jaa että mitä?
Kaukot menivät tällä kertaa nätisti, mutta luoksarin stopissa sitten valui kyllä aika roimasti.
Viikonlopun jälkeen mietin paljon, mikä on syynä näihin liikkeiden nollautumisiin. Okei, kaukot on vakiona huonosti menevä liike ja koen sen johtuvan lähinnä siitä ettei Meela matalalle laskevassa vireessä vielä välttämättä kykene suorittamaan liikettä oikein.
Muutenhan se tekee hyvin erilaisia virheitä eri liikkeissä. Jos The Ongelma olisi vaikkapa seisomisen valuminen tai jotain muuta, olisi siihen helppo puuttua. Nämä ongelmat ovat kuitenkin yleensä aina uusia ja sellaisia, joita en ole treeneissäkään nähnyt.
Tilannetta pohdittuani tulin siihen tulokseen, että yksi asia meillä erityisesti kaipaisi treeniä: kilpailutilanne.
Joensuussa ei möllejä järjestetä kuin joskus ja jouluna. Käytännössä kisatreenimme ovat siis olleet kokeenomaisia harjoituksia treeneissä, eli jotain ihan muuta kuin oikea kisatilanne vieraine koirineen, liikkureineen, ovenpaukkeineen, puheensorinoineen ja muine hässäköineen. Meela, joka on muutenkin hyvin herkästi erilaisia häiriöitä ympäristöstä etsivä koira, menee helposti kaikkeen tuollaiseen. Siis miksi ei ole aiemmin tullut mieleenkään! Lisätään tähän vielä oma pieni jännitykseni, niin eiköhän se sitten ole siinä.
Kevään strategiamme on siis käydä mahdollisimman paljon eri paikoissa, jopa naapurikaupungeissa mölleissä. Mennään kokeisiin kun niitä on, hyvää harjoitustahan sekin epävirallisten kisojen puutteessa on. Tälle vuodelle kisoja ei enää ole tiedossa, joten kevättä odotellessa ehdimme treenata vallan mainiosti juttuja ja hioa vanhoja tuttuja liikkeitä napakammiksi ja paremmiksi. Tarkoituksena olisi käydä myös Varkaudessa totuttelemassa siihen halliinkin, joten ensi vuoteen innostunein mielin!
Jottei ihan menisi synkistelyksi, niin riittää tässä taloudessa hehkutettavaakin: pikkumustasta tuli nimittäin viikonlopun aikana TK1 Amor'jade Dark Drama Queen! Huikean hyvä tokosheltti keräsi kasaan molempina päivinä yli 180 pistettä ja sai myöskin KP:t molemmista kilpailuista. Varkaudessa Myrn voitti, Joalla sijoittui toiseksi. Hirveän hienoa työtä!
Treenirintamalla on muuten ollut tällä viikolla hiljaisempaa. Maanantaina käväistiin lähinnä kontakti- ja keppitreeneissä, välipäivinä olen viihdyttänyt shelttiosastoa lähinnä naksuttelemalla takapäänkäyttötemppuja ja tunnaria olohuoneessa muuttolaatikoiden keskellä.
Tänään käväistiin kuitenkin Annan kanssa tekemässä vähän tokoja hallilla. Työn alla oli ruutu (kaksilla eri tötsillä) ja luoksarin stoppi, jota tehtiin molemmille koirilla putkesta vauhtia ottaen. Meelalle vaihdan käsimerkin käskysanaan, ja yritän samalla saada hieman räväkämmän stopin. Mintun kanssa treeni oli lähinnä ylläpitävä. Ruudussa molemmilla koirilla hyviä ajatuksia paikasta, vaikka matalat pallotötsät vähän ihmetyttivätkin.
Meela sai tehdä erikseen vielä häiriöhyppyä, kun Anna vingutteli leluja hypyn vieressä. Tämänkaltainen treeni tuleekin selvästi tarpeeseen, nimittäin Meela kummasteli tilannetta melkoisesti, vaikka pystyikin suorittamaan liikkeen ihan oikeaoppisesti sitten lopulta.
Mintun kanssa ekstrana tehtiin perusasentotreeniä, metskun nakkelua ja vähän kaukokäskyjä. Sen kanssa on hauska tehdä, kun toinen on nyt niin innoissaan harvoista treenihetkistä. Kotona olenkin käyttänyt hieman ekstra-aikaa Mintun kanssa temppujen opetteluun, jotta se saisi tuntea itsensä hieman spesiaalimmaksi. Viime viikolla se oppi mm. peittelemään minut sänkyyn. Okei, temppu vaatii vielä hiomista, mutta suunta on oikea.
Viikonlopuksi kaappaan Meelan kainaloon ja suuntaan Tampereelle viettämään laatuaikaa kaukaisempien ystävieni seurassa. Tietenkin samalla reissulla pääsen lällyttelemään Teemoa, joten toivotaan hyviä kelejä ja muistikortin täydeltä kuvia teinipojasta! Ainakin komean puuhkahännän se on kasvattanut sitten viime näkemän.
Laitetaanpa tänne loppuun vielä ihan ensimmäinen mahailukuva Mintusta. Olisikos tässä nyt takana ollut se abouttiarallaa viisi viikkoa. Enemmän tuo on keskittynyt leveyden kasvattamiseen, nimittäin viidessä viikossa aiemmin selvän lantion omannut koirani on muuttunut aikamoiseksi pökkelöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti