Ällösöpöjä lauantaikuvia sydänlakanoita taustakankaana käyttäen. Facebookin puolella jo epäiltiin minun hankkineen tällaiset vaaleanpunaisia sydämiä pursuilevat kankaat ihan vaan pentutaustoiksi, mutta kyllä meillä ihan oikeasti tällaiset rakkauden lakanat on sängyllä ihan käytössä asti toisinaan!
Pentukoirat kasvavat hurjaa vauhtia, eivätkä enää hae niin paljon tukea äidistään. Portti pentuhuoneeseen onkin ollut jo hieman raollaan, sillä aikuiset koirat kunnioittavat sen olemassaoloa eivätkä mene härkkimään pupseja, mutta Minttu voi halutessaan liikkua ympäri asuntoa.
Virna on alkanut availla hieman silmiään, muilla silmät ovat vielä visusti kiinni. Myrtti on porukan lihavin ja on alkanut hillitä tyypillistä nurinaansa käsiteltäessä. Varpusta taas on hyvää vauhtia kasvamassa varsinainen duracellpupu - siinä missä muita pentuja voi rauhassa kuvailla ja ne vain möhnäävät paikoillaan, alkaa Varpu saman tien mönkiä ympäri lakanaa niin nopeasti kuin puolitoistaviikkoinen pentu vain kykenee!
Pentujen lomassa ollaan yritetty keskittyä myös treenihommiin. Torstaina käytiin hallilla tekemässä Meelan kanssa tokoja, ja hirveän pätevänähän se siellä oli taas kerran.
Aloittelin ihan vaatimattomasti ohjatusta noudosta, jossa uhkarohkeasti kokeilin mitä tapahtuu, jos annan vain käskyn ota ja osoitan kädellä suuntaa, josta kapula tulee noutaa. Oikean haki todella näppärästi molemmista suunnista kun välimatka oli lyhyt, mutta pidemmällä välillä lähti arpomaan keskimmäistä. Aika hyvä alku, kuitenkin!
Seuraamisesta tehtiin liikkeellelähtöjä ja sivuaskeleita, jotka olivat tosi hyvä setti. Vielä tuo vasemmalle askeltaminen on vähän hakusessa ja koira tykkää väistää vähän turhankin kanssa (olen varmaan polkenut sen päälle...) liikuttaessa, mutta hyvä siitä vielä tulee.
Ruutua askarreltiin puolipallotötsillä sekä näyttönä että läheltä ilman näyttöä, selvästi tämä lähestymistapa toimii Meelan kanssa paremmin kuin hyvin. Vähän meinasi pakkaa sekoittaa, kun Anna oli tulossa Myrnin kanssa ovesta sisään, ja ruutu tietysti oven vieressä... hienosti kuitenkin tsemppasi siitä yli ja saatiin onnistumisia loppuun.
Toisessa setissä otin luoksarin stoppeja siivekkeenkierron kautta, osa läpijuoksuina ja osa stoppeina. Hyvin lähti koko hallin läpi kiertämään kaukana ollutta siivekettä, ja pysähtyi kauniisti!
Tehtiin vielä kaukoja samalla kun Anna treenasi Myrnillä noutoa takana. Ajatuksena oli saada Meela häiriintymään treenaamisen äänistä, mutta ei sieltä tullut yhtään niin kovaa käskyä tai kolahdusta että koko huomio olisi kääntynyt siihen suuntaan. Virheitä ei siis saatu tällä kertaa kaivettua esille, vaan keskittyminen oli hyvin edessä.
Parasta treenata, kun on selkeitä ajatuksia kehityksestä ja homma etenee hyvin eteenpäin!
Parasta myös ulkoilla, kun lumentulo on saanut nuorimmaiset leikkimään hurjan riemukkaasti keskenään. Kumpikin saa metsäpoluilla hurrrjia hepuleita ja painaltaa menemään peräkanaa pitkin sammalikkoa.
Voi että!! <3 Ei osaa muuta sanoa.
VastaaPoista