Torstaina oli jännät paikat, kun Noora ja Meela ilmoittautuivat möllikisoihin! Noora kilpailee Meelalla kolme rataa itsenäisyyspäivänä, sillä olen itse töissä. Ajatus kotikisojen missaamisesta harmitti, mutta onneksi aina naapurin bordercollieistin (onko tämä edes sana?) saa ylipuhuttua kaikenlaiseen yllytyshulluun toimintaan. JOAn kenttää käytiin kokeilemassa, ja siellä Meela sai juosta möllit ja kaksi kisaavien rataa.
Iloisena sain todeta, että hyvin se pikkumerle lähtee vieraammankin mukaan, vaikka olisin itse paikalla. Hieman kaksikolla oli yhteistyöhön totuttelemista, onhan pieni sheltti hitusen erilainen bortsun jälkeen. Tosi hyvin kuitenkin vetivät, ja varsinaisilla kisaradoilla meno oli likimain virheetöntä, jos kepeille menoja ei oteta lukuun! Totesimmekin, että kepit on niin ohjaajan omaa käsialaa aina, että se näkyy ohjauksessa. Meela meneekin ensi viikolla tekemään keppisulkeisia Nooran kanssa, niin kenties itsenäisyyspäivän kilparadat sujuvat kaksikolla hieman paremmin.
Perjantaina käytiin Annan kanssa hallilla tekemässä vähän tokoja. Yllärillä Melissa olikin paikalla vieraan tolleripennun kanssa, ja tästä saatiinkin oiva lisähäiriö kokeenomaiseen treeniin. Anna liikkuroi avoimen luokan meille, ja sen alussa Melissa tollereineen tuli kesken kaiken sisään halliin. Meela hieman katsoi, mutta malttoi kuitenkin keskittyä työntekoon. Näppärästi suoritti kaikki liikkeet, ja riemukseni on todettava että varsinkin luoksarin stoppi on mennyt isoin harppauksin eteenpäin!
Lauantaina illemmalla oli kauan odotettu Jenna Caloanderin valmennus. Olen kuullut Jennasta niin paljon hyvää, että toivoin ihan todella saavani hänet joskus Joensuuhunkin kouluttamaan. Nyt sitten oli treenit ihan omassa hallissa!
Rata oli hyppyratamallia, hyvin tekninen ja liikkuva. Saatiin tehtyä kaksi todella kivaa settiä, joista ensimmäisessä keskityttiin lähinnä seitsemännen hypyn käännöksen ja kokoamisen treenaamiseen ja toisessa keskityttiin ruoskimaan minut kuoleman partaalle. Meela tykkää luukuttaa raivokkaana eteenpäin, ja sille oli todella vaikeaa kasata itsensä seiskahypylle ja tehdä sievä pieni kaarros, mutta lopulta sekin saatiin onnistumaan!
Lopulta suurin ongelma olikin sitten oma jaksamiseni, nimittäin toisella kierroksella nollatreenissä alkoi kunto loppua ja ohjaus muuttui hätiköidyksi. Eikä kyllä ihmekään, sen verran monta kertaa kuului Jennan suusta tuttu "joo, ota sieltä seiskalta uudelleen!".
Meela oli kyllä hieno - jaksan edelleen ihailla irtoamistreenien tulosta siinä. Se teki tosi hienoja backlappeja, poispäinkääntöjä ja muita kuvioita. Japanilaisesta pitää rakentaa meidän lempiohjaus, sillä siihen Meela kääntyy todella hienosti ja pienellä kaarteella, kun taas puolivalssit laittavat vähän laukkailemaan omiaan.
Hirveästi se sai taas kehuja kouluttajalta, että tuollainen pitäisi sheltin olla ja ihanaa kun se on tuollainen haistattelija. Ja niinhän se on, aika ihana.
Videolla pätkiä kohtalaisen uupuneesta viimeisestä kierroksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti