Lomilta treenikentälle

Joulun pyhät menivät meidän laumamme osalta oikein leppoisissa merkeissä. Ennen aattoa pakkailin merlet ja pennut autooni ja ajoin Utraan vanhempieni luokse. Sinne oli kasattu pentuja varten kompostiverkoista aitaus, ja lihaakin ostettu valmiiksi jääkaappiin. Hyvä palvelu!
Itse matkanteko ei tosin sujunut aivan odotetulla tavalla: Mondeoni on päättänyt olla kestämättä talvea, ja sen takakontti on umpijäässä. Ei mitään toivoa siitä, että koiria saisi fiksusti pakkailtua. Melkoisen survomisen jälkeen kaksi ihmistä, matkatavarat ja lahjapussit, neljä aikuista koiraa ja kolme koiranpentua häkkeineen saatiin kuitenkin survottua autoon.

Aattoaamuna ajelimmekin sitten Liperiin mökille. Pennut jaksoivat kiljua puolet matkasta, mutta hiljenivät lopulta tajuttuaan, että tässä voi mennä hetki. Mökin pihalla ne ehtivät hetken aikaa touhuilla lumessa, kunnes kylmyys vei voiton ja pikkusheltit piti viedä sisään lämpimään.
Vieraissa paikoissa ne eivät paljon arastelleet, vaan paikat tutkittuaan asettuivat muitta mutkitta taloksi. Hieman hiljaisempia ne ehkä olivat uusissa ympäristöissä, ja energiaa riitti sitten siihen, että aattoiltana kolmikko veti kotikämppään saavuttaessa hepulirallia pitkin asuntoa.

Aikuiset koirat puolestaan viihtyivät vallan mainiosti, kun pääsivät heti kättelyssä leikkimään jäälle. En ollut yhtään varautunut siihen, että järvi voisi olla jäässä! Isä kuitenkin näytti esimerkkiä mennessään tekemään avantoa, ja pitihän sinne sitten päästä koiria juoksuttamaan. Minttu etenkin oli aivan totaalisen liekeissä. Se haki Meelaa leikkimään, ja kaksikko kisaili villisti pitkin jäätikköä.
Veljenikin innostui mukaan, ja juoksutti koiria perässään ympäriinsä. Hulluilla on halvat huvit.
Moisen urheilun jälkeen oli hyvä vetäytyä syömään jouluruokia ja availemaan paketteja.

Kaiken sen syömisen ja laiskottelun jälkeen oli suorastaan pakko päästä myös tositoimiin. Siispä suuntasimme ensi töiksemme hallille tekemään tokoja. Viime aikoina Facebook on tulvinut "houkutusten highway"-teemaisia luoksetulovideoita, ja samankaltaista häiriörataa hyödynsimme myös me treeneissämme. Meelalle on aina ollut aivan ekstravaikeaa selviytyä häiriöisistä tilanteista, joten treeni tuli kuin tilauksesta.

Ihan ensiksi keskityimme tekemään ruutua näyttö- ja normiruutuina. Häiriö oli suuri, ja ensimmäisellä kerralla erehtyi tutkimaan leluja. Toisella skarppasi, vaikka selvästi teki vaikeaa, sillä vauhti ruutuun mennessä oli hidas. Varmuuden lisääntyessä myös nopeus kasvoi, ja lopuksi teimme yhden kokonaisen ruudunkin. Tässä loppuosassa jäi himmaamaan epävarmuuttaan, joten niitä pitää selvästi treenata enemmän.

Noutoa otettiin tehotreeninä palautuksien osalta peilin edessä, sillä Meelalla on palautuksissa paikka valunut ihan miten sattuu. Yritti lusmuilla, mutta asiasta huomauttaessa korjasi hyvin.
Itse hakua tehtiin lelujen keskelle, sillä koetilanteissa maassa oleva häiriö on noudossa se pahin. Lähti aina ekalla käskyllä hakemaan ja nosti kapulan, vaikka ensimmäisellä kerralla pitikin käydä katsomassa pari lelua läpi. Vauhdissa näkyi tämänkin tehtävän haasteellisuus, mutta hyvin keskittyi ja taisteli tiensä kapulalle.

Kaukoja Annan äänihäiriöillä. Huuteli takaa milloin mitäkin, ja käskytin jos koira katsoi taakse. Loppua kohti alkoi tsempata ja kuunnella minua välittämättä äänistä taustalla. Se on hyvä kehitys.

Lopuksi otettiin piilopaikkis ja paikkaistuminen, joissa ei mitään ihmeellisempää.

Joulupäivänä Liperissä.

Lauantaina oli melkoinen treenirupeama, kun lähdettiin pienellä porukalla Nooran vetämiin agilitytreeneihin. Ensin käytiin kimpassa lämppälenkki pelloilla, jonka jälkeen syvennyttiin fysiikkatreenien pariin. Noora teetätti meille kevythenkistä agilityjumppaa, jonka lopuksi vielä askellettiin agility laddersseilla, lienevätkö suomeksi ketteryystikkaat tai muuta vastaavaa. Naureskelimme, että jos minä olisin koira niin olisin just sellainen joka lähtee litomaan viimeisestä keppivälistä, nimittäin rytmin pito tikkailla oli aivan mielettömän vaikeaa! Jotkut askelkuviotkin tuottivat päänvaivaa, kun oma ajatus ja tekeminen ei vaan millään pysyneet samalla taajuudella.

Agilityosastolla teimme aika teknistä rataa, jolla oli tekemistä itse kullekin. Meela kulki kivasti, ja teimmekin radan pienempinä paloina läpi jotta saimme rauhassa keskittyä tekniikkojen onnistumiseen. Treeni oli oikein hyvä, ja erityisesti iloitsin vaikeammista oikeaa rytmitystä vaatineista kohdista. Piti leijeröidä, jättää kepeille ja mennä aikaisin valssaamaan koiran edelle ja monia muita vaikeita juttuja, joiden tekeminen ensin vähän arvelutti mutta onnistuessaan saivat aikaan hyvän fiiliksen.
Hauska oli myös huomata, kuinka nykypäivänä voin analysoida omaa ohjaustani ihan kunnolla kouluttajan kanssa ja huomaan itsekin omat virheeni sekä tunnen koirani paremmin. Tästä on todella hyvä jatkaa.

Kylmetyttämme kuusi tuntia ulkoilmassa, oli aika lähteä kotiin lepäämään. Siellä odotti lämmin ruoka, uunituoreet piparit ja akkujaan ladanneet sekopäiset koiranpennut.
Aika hyvä yhdistelmä.