Viimeisen viikon aikana pennut ovat kohdanneet monenmoisia uusia asioita. Ensimmäinen autoajelu ja eläinlääkärikäynti, joiden aikana kolmikko kiljui kokonaiset kolme tuntia kevythäkissä ilman pienintäkään merkkiä rauhoittumisesta. Olin aivan varma, että nyt ne nukkuvat kivasti kotona rankan reissun jälkeen, mutta vielä mitä! Hurja leikki alkoi saman tien kun laskin lapset ulos häkistä, ja sitä ne jaksoivat touhuta vielä melkein tunnin verran. Hulluja koiria.
Tänään pennut vietiin ensi kertaa ulos, sillä sää suosi ja kotonaoloaikamme osui edes jotenkin valoisalle ajalle. Pennut eivät pahemmin ulkomaailmasta ottaneet paineita, vaan tepsuttelivat menemään pihalla reippain askelin. Haastoivatpa ne toisiaan leikkiinkin ja kävivät umpihangen puolella pomppimassa, vaikka olimme valinneet niille auratun kohdan leikkikentäksi. Pienille koirille tuli kuitenkin nopeasti kylmä pakkasessa, eikä ulkoiluretki kestänyt kovinkaan kauaa.
Meillä piipahti myös aivan pieni ihmislapsi kylässä. Niin nuorta vauvaa ei ole tainnut yksikään meidän koiristamme päästä näkemään, ja olihan se pennuistakin kamalan ihmeellinen. Ensin tutustuttiin varoen, sitten vähän jo rajummin annettiin pusuja ja maisteltiin. Jossain vaiheessa pentujen leikit alkoivat mennä niin rajuiksi, että niitä sai nostella muualle rauhoittumaan. Lopulta sekä pennut että vauva kuitenkin nukahtivat ja ne voitiin asetella ikea-taljalle yhteiskuvia varten.
Varpu on viime aikoina kehittynyt valtavasti. Se leikkii nyt paljon rohkeammin kuin aikaisemmin, repii halukkaasti leluja ja ärisee hurjasti taistellessaan. Vastavuoroisesti taas Myrtti ja Virna ovat entistä kreisimpiä, ja varsinkin jälkimmäinen on jokseenkin raivostuttava yliväsymyshepuleissaan. Siinä vaiheessa ei paljon katsella, mihin hampaat isketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti