Retki kulki facebook-chattiryhmässämme nimellä "Kuoleman Estoonia", vaikka loppuviimein reissu oli kenties kaikista retkistämme onnistunein. Tai ei sittenkään - ihan ensimmäinen tallinnanreissu on ihan voittamaton!
Torstaina kaappasimme kyytiin Annin ja Lennun, sullouduimme autoon ja saavuimme Katjan luo Tampereelle puolen yön tietämillä. Kohtelaina vieraina lähinnä moikkasimme isäntäväen, kävimme suihkussa ja kömmimme nukkumaan, sillä parin tunnin päästä meidän pitäisi olla jo valmiina ajelemassa kohti laivaa.
Kun kello sitten pikaunien jälkeen soi, oli meininki melko koomaista. Aamun henki oli lähinnä se, että tankkaa itseesi mahdollisimman paljon kofeiinia. Onnistui. Helsingin keskusta oli odotusteni mukaan hiljainen ennen seitsemää, ja ajomme satamaan sujui vaivattomasti. 7.30 laiva starttasi kohti Tallinnaa.
Yösijamme Narvasta löytyi vaivattomasti. Olkoonkin, että majapaikkamme kunto oli aika tyypillistä meille: ulkoa päin Retro Guesthouse muistutti lähinnä kummitustaloa. Sisältä tilat olivatkin jo huomattavasti siivommat, mutta vanha talo ja kokolattiamatto eivät olleet kovin hyvä yhdistelmä. Uskoisin, että koko torppa oli homeessa, sillä koko vierailumme ajan kärsin jäätävästä flunssasta hostellin sisätiloissa.
Illalla lähdimme väsyttämään koiria pidemmälle iltakävelylle, sillä ounastelimme ettei lyhyt keppileikkituokiomme läheisessä puistossa tuntuisi paljon missään. Lähdimme kävelemään kohti kirkon näköistä rakennusta, kun meidät äkkiä pysäytti ilmeisen humalainen, suomea puhuva venäläisnainen pieni pentukoira sylissään. Hän varoitti liikkumasta niillä kaduilla joilla jo olimme, ja pyysi meitä mukaamme paremmille lenkkimestoille. Suostuimme lähtemään mukaan, ja suuntasimme kohti rantaa. Pieniä kuumotuksen hetkiä koimme, kun pimeällä katuosuudella vastaan osui kolmen miehen jengi, joille oppaamme alkoi kesken kaiken puhua venäjää... voitte vain kuvitella, miltä tilanne siinä vaiheessa vaikutti!
No eipä siinä, pääsimme rannalle. Kaiteen toisella puolen avautui näkymä kauniisti valaistulle rantabulevardille, joen toisella puolen oli Venäjä. Samasta kohden pääsimme ihailemaan Narvan linnaa, toisella puolen jokea oli Venäjän vastaava. Kiittelimme opastamme ja kävelimme portaat alas bulevardille, jota pitkin pääsi näppärästi nousemaan pieneen puistikkoon ja hostellille.
Lauantaina näyttelypaikalla olimme jo varhain. Linnoittauduimme Hannen, Heidin ja Pikikuonon-porukan kanssa kehän laidalle odottelemaan kehien alkua. Sheltit esitettiin ensimmäisenä ihanan tarkalle ruotsalaistuomarillemme. Hän kieltämättä todella tiesi mitä tekee, käytti runsaasti aikaa koirien kopeloimiseen ja kirjoitti osuvat arvostelut jokaisesta!
 |
| Junioriluokan urokset kehässä |
"Good size. Nice ears. Little pronounced eyes. Good neck & outline. Little straight in croup. Needs to mature a lot in body. Good angulations. Moves god on side but unbalanced from rear. Ex. Colour and coat texture. "
JUN EH - Ann-Christin Johansson, Ruotsi
Pian Teemon perään esitin Meelan avoimessa luokassa. Avoimen luokan narttuja oli ylivoimaisesti eniten, ja mukana pari kaunista pikikuonolaista koiraa. Analysoimmekin, että kilpailusta voisi tulla tiukka suomalaiskolmikkomme kohdalla. Niinhän siinä käpi että soopeli kilpasisko kiilasi Meelan edelle, ja loppukilpailussa oli tyytyminen sijaan PN4.
"Good size. Very good head. Little pronounced eyes. Little wide earset. Good neck, outline and croup. Little straight in shoulder. Very good body. Good angulations. Good bone. Good mover."
ERI2 SA PN4 - Ann-Christin Johansson, Ruotsi
Loppuhuipennuksena Katja esitti vielä Teemon ja Meelan parikilpailussa. Esiintymistä olimme harjoitelleet edellisenä iltana iltalenkin yhteydessä, mutta pari kulki tilanteeseen nähden oikein kauniisti. Tuomarimme päätti antaa kaksikolle KP:n ja oikein kauniin arvostelun.
"Very good breed type. Nice head and expression. Very good movement. Excellent coat and color."
Lennu oli ROP, joten jäimme vielä ryhmäkehiinkin. Katja vei Meelan ja Teemon kehään yhdeksän muun parin joukkoon. Suureksi hämmennykseksemme shetlandi lambakoerit viitottiin jatkoon, ja äiti-poika-duomme sijoittui peräti BIS-kehässä sijalle neljä!
Aika huikeaa!
Näyttelypäivän jälkeen lopen uupuneet koirat oli hyvä jättää hostellille nukkumaan ja itse suuntasimme läheiseen ravintolaan. Eilispäivän iltaoppaamme oli kertonut, ettei meidän kannattaisi mennä syömään hostelliamme vastapäätä olevaan King-nimiseen ravintolaan, sillä sieltä saisimme vain ripulin. Sen sijaan valikoimme illallispaikaksemme Gulliverin, johon olimme suureksi riemuksi saaneet hostellista jopa drinkkilippuja.
Harmi vain, ettei Gulliverissa oltu moisia lappusia koskaan nähtykään ja pontevasti venäjää puhuva ravintolaemäntä esittelikin meille, että ette todellakaan saa 1,90e maksavia siidereitä ilmaiseksi. Mikä tappio.
Juomapuolesta sen sijaan riittä hupia koko loppuillaksi: tilasimme kaikki vettä, mutta Katja sai kotikaljaa, minä ison veden ja Anni pienen. Myös paikan asiakaspalvelussa olisi ollut hieman parantamisen varaa, sillä emme meinanneet saada laskua ollenkaan! Lopulta kuitenkin pääsimme takaisin hostellillemme, jossa unta ei hirveästi tarvinnut kysellä.
Sunnuntaina näyttelytouhu alkoi väsyttää melkoisesti, ja aamu alkoi runsaalla kahvitankkauksella näyttelypaikalla. Sheltit aloittivat näyttelypäivän myös tänään, ja Teemo esiintyi ensimmäisten joukossa. Pikkukoira alkoi olla jo jokseenkin väsynyt, mutta skarppasi eilispäivästä sen verran, että lopullinen sijoitus oli ERI3. Hieno junnuluokkien päätön pienelle Päylle!
"Medium size. Medium bone. Bit thin head. Correct topline. Narrow chest. Needs better forechest. Open ???. Need better harmony in move."
JUN ERI - Vladima Piskay
Meela nappasi odotetusti erinomaisen, mutta sitten alkoi suuren luokan kamaluus. Edellisen päivän näyttelytouhuilu ei ollut selvästikään riittänyt tyhjäämään raivokääpäni akkuja, vaan se alkoi kuumua kehässä toden teolla. Tuomari halusi juoksuttaa koiria aivan valtavan paljon, ja Meelalla keitti ihan totaalisesti yli. Siinä se sitten esitteli liikkeitään häntä tötteröllä ja komenteli minua minkä kerkesi, sekä sijoittui lopulta toiseksi hyvin samanoloisen merlenartun jälkeen.
Loppusijoitus narttukehillä PN3.
"Good size & format. Bit short head. ??? neck. Good back. Needs better forechest. In movement free elbows & loose pasterns. Correct coat."
AVO ERI2 SA PN3 - Vladima Piskay
Parikilpailussa kaksikkomme sai oikein mukavan arvostelun, mutta ei KP:tä. Lennukin pääsi sijalle PU2, joten näyttelypäivämme loppui lyhyeen. Kohtalaisen kiitollisina siitä pakkasimme koirat ja kamppeet autoon ja lähdimme ajamaan kohti Tallinnaa, jossa olimme päättäneet viettää seuraavan yömme.
"Harmony couple. Excellent quality. Very good in type. Very good presentation."
Uusi yömajamme, hotelli Dinzel olikin jotain ihan muuta kuin aiemmilla reissuillamme. Aito oikea hotelli oli siisti, ja koirat otettiin niille lässyttäen vastaan. Kunnon lenkkimaastoja lähistöltä ei tosin löytynyt, mutta hyvä remmilenkkireitti kyllä. Lisäksi meille valmistettiin aamiaispussukat mukaan otettaviksi, kun emme ehtineet aamiaiselle seuraavana aamuna. Ihan 5/5!
Yö meni rauhallisissa merkeissä. Viime yöt häkissä viettänyt Meela nukkui tiiviisti vieressäni ja itki perään, kun menin käymään suihkussa. Urpo eläin.
Lautassa olimme taas kukonpierun aikaan, ja koko kaksituntinen meni sohvilla nukkuessa. Siitäpä virkeinä autolle ja nokka kohti Heinolaa! Pysähdyspaikassamme juoksutimme hetken ylienergisiksi heittäytyneitä koiria ja kävimme ihailemassa Katjan Tinja-kessun jälkikasvua. Seuraavaksi ajettiinkin sitten yhden pysähdyksen taktiikalla kotikonnuille Joensuuhun. Tallinna-Joensuu -välille tuhraantui aikaa 12 tuntia.
Huhhuh.
Eestinmatkailumme on kuitenkin kokenut yllättävän kehityskaaren. Tällä kertaa mikään ei mennyt rikki. Kukaan ei saanut ruokamyrkytystä. Toinen majapaikoistamme oli suorastaan luksus. Oli aikaa shoppailulle, ruokailulle ja seura oli mitä mainiointa.
Erityisempiä traumoja tästä reissusta ei jäänyt - vain täyttämättömiä tavoitteita. Sen voinee arvata, mitä siitä seuraa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti