Palkintotoko

Lauantaina parin vuoden seisoskelu Noutajakoirayhdistyksen treenikentällä palkittiin: Piiroisen Maija tuli vetämään meille palkintotreenit!
Treenit tosin järjestettiin kylmässä parkkihallissa, eikä nelituntiseksi venyneen session jälkeen olotila ollut kovinkaan palkittu. Pikemminkin umpijäinen ja kuollut, mutta kunhan kohme kotosalla lämpimässä haihtui, oli fiilis treenailusta hyvä.

Halusin pureutua noudon palautusongelmaamme, joka on lyhykäisyydessään seuraava: Meela haluaa ennakoida perusasentoa ja joko a) peruuttaa sivulle b) peruuttaa vinoon taakseni tai c) asettuu poikittain eteeni kapulan kanssa. No itsepä olen löysäillyt ja hyväksynyt vääriä.
Analysoimme, että tilanne vaatii perusasento- ja kapulanpitokuurin, sillä selvästi pientä shelttiä jännittää myös se, pamahtaako kapula ikävästi vasten pohjettani.

Tehtiin perusasentoja ihan ilman kapulaa ja kapulan kanssa. Eri kulmista, käännöksillä, ristiaskelilla. Tavoitteena on tehdä hurjasti tehotreeniä nimenomaan tähän osioon kotona iltaruuilla, ja vahvistaa perusasennon paikka takaisin entisekseen. Mitään, mikä poikkeaa kriteeristä ei hyväksytä. Ei myöskään korjailuja. Kaiken pitää olla just eikä melkein.

Samaan kategoriaan menee kapulan pito. Ote on hieman väljä, ja vaikka koira pystyykin pitämään kapulan nätisti liikkeessä ja eri asennoissa, eikä ennakoi pudottamista, pääsee kapula törmäystilanteessa liikkumaan ikävästi. Tämä taas johtaa siihen, ettei sivulle ole kiva kiepsahtaa. Siispä harjoittelemme pitoa myös silloin, kun koputtelen kapulaa, yritän vetää sitä pois ja liikutella suussa. Kunnon pidolla pieni törmäilykään ei haittaa.

Lisäksi koiran pudottaessa tai hituroidessa kapulalle lähtöä, en anna korjaavia ota-käskyjä, vaan odotan että koira tarjoaa nostoa itse. Näin koetilanteessakin koira korjaisi mokansa itsenäisesti, eikä hakisi nollaavia lisäkäskyjä.

Lopuksi tsekattiin vielä liikkeestä seisomista, joka valuu mielestäni vähän liikaa. Nyt Meela esitteli todella hienon pysähdyksen, mutta heilui minun palatessani sivulle. Treeniin laitettiin siis seisomisessa pysyminen, vaikka mikä olisi. Ei mitään tassujen nostelua tai paikan vaihtoa, vaan napakka neljä käpälää maassa-pönötys. Tähän Maija neuvoi treeniksi sellaisen harjoituksen, jossa koira seisoo ja minä tönin sitä kädellä varovasti ja myöhemmin vähän kovempaa. Palkkaa tulee siitä, kun koira laittaa tönimisestä vastaan eikä häiriinny. Seisomisesta pitäisi tulla sellainen "minähän seison tässä vaikka mikä olisi!"-missio, johon koira keskittyy toden teolla ja odottaa haastetta.

Yleisesti ottaen Meela sai tekemisestään paljon kehuja. Se keskittyi hommiin todella hyvin, ja esiintyi iloisena itsenään. Kouluttaja ihastelikin, että vitsit jos kaikki sheltit olisivat tuollaisia, niin ei tokotreeneissä muita nähtäisikään!
No, teen parhaani tämän asian eteen.

Illalla käytiin vielä hallilla, jossa tein Meelalle pikasetin kapulan pitoja ja sitten estefocustreeniä parilla siivekkeellä, ponnarilla ja etupalkalla. Hallin peili oli huikea apu, mutta voi hitsi kun se on niiiin kapea! Ei saa kovin suurta sivuttaisetäisyyttä haettua.

Minttu sai harjoitella samoja asioita kuin Meela aamun treeneissä, ja suhtautui kaikkeen mainiosti. Se toimi innolla, hiljaa (!!!) ja teki pari melkein kokonaista noutoakin. Sivun paikka on Mintulla parantunut tehotreenillä huikeasti.
Lopuksi sillekin estefocusjuttuja, joista palkaksi vinkupalloa. Niin, ja tehtiin me seiso - istu-vaihtoakin, jossa pallon heitto taaksepäin on alkanut toimia hyvin. Ajatus takajaloille istumisesta alkaa iskostua Mintun päähän hyvin.

Teemo oli myös mukana treeneissä, ja sen kanssa puuhattiin yksittäistä hyppyä ponnarilla. Etupalkkana kinkkusuikaletta ja Anna lähetteli sitä hypylle suorasta linjasta. Koska hakeminen onnistui todella hyvin, lisättiin mukaan vähän liikettäkin. Annan juokseminen ja sivuetäisyyden haku ei haitannut yhtään, vaan Teemo keskittyi hypyn hakemiseen ja namille etenemiseen oikein suoraviivaisesti.

Teemo on päässyt kokeilemaan myös suoraa putkea, jonka läpi juokseminen etupalkalle ei tuota ongelmia. Pian pääsemme tähänkin lisäämään vähän matkaa ja vauhtia, kun on niin opeaoppinen pentu!
Eteenpäinvieville harjoituksille vastapainoksi Teemo sai myös muutaman kerran odottaa esteen edessä, kun Anna kävi kiertämässä siivekkeitä. Hyvä odota-käsky sillä onkin jo pohjalla, sillä alun harhautumisen jälkeen se ei enää pahemmin takamustaan nostanut.