Vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin. Aika paljon tosin on mennyt remmilenkkeilyksi, sillä plussakelit veivät jään mukanaan ja lenkkimahdollisuudet kutistuivat melkoisesti. Eilen käytiin kuitenkin pitkästä aikaa jäällä, ja jos nämä pakkaset jatkuvat, pääsee kunnon jääreiteille pian uudestaan!
Alkuviikosta kävimme Nooran kanssa treenaamassa raviradalla. Meininki oli tehdä näyttelytreenejä, jotka olivat aika kuraa. Tai eivät treenillisesti, mutta vedensekaista räntää satoi vaakasuoraan ja treenin lopussa olimme kaikki aivan litimärkiä.
Emme kuitenkan pystyneet pitämään treenejä vain näyttelypainotteisina, vaan tehtiin vähän tokojakin. Mintun kanssa on hauska muistutella vähän tokojuttuja, ja se on todella innoissaan kaikesta tekemisestä. Meela puolestaan näyttää välillä keskisormea, välillä tekee todella hienosti. Nartut.
Lauantaina oli Suuri Päivä, sillä korkkasimme Meelan kanssa uuden tokoryhmän. Sisääntulo oli ainakin vakuuttava: autoni levisi hallin portille ja uusi ryhmäni joutui työntämään sen pois tukkimasta tietä. Kolme tuntia myöhemmin olin treenannut koiran, hinauttanut auton huoltamolle ja istunut vanhempieni luona syömässä keittoa. Auton kohtalosta ei ole mitään käryä, mutta on tämä autoton elämä hieman haasteellista.
Itse treenit menivät hyvin. Heti kättelyssä totesin, että tällainen uusi ryhmä vähän jännittää ja halusin hyödyntää jännityksen kisatreeniin. Muu ryhmä nauroi katsovansa vierestä että hyväksytäänkö meitä porukkaan ollenkaan. Meela kuitenkin teki tosi nätisti kaikki liikkeet, ainoastaan ovesta kesken kaiken tulleelle koiralle piti vähän pöhistä. Tämän huikean jännittävyyden jälkeen se kuitenkin lähti vielä noudolle ja suoritti kaukot, joten hyvää työtä! Yleisesti ottaen kommenttia tuli pienestä väljyydestä täyskäännöksissä, luoksarin stopin valumisesta (Meela-tasolle hieno kuitenkin) ja loppuosien haukahtelusta. Sivulletuloja pitää hioa, kun haluaa jäädä turhan eteen noudoissa ja luoksarissa. Lisäksi kaukojen maahanmeno on ruma, mutta siihen voidaankin nyt panostaa ihan uudella tavalla, kun pääongelma eli istumaan nousut on saatu viilattua kuntoon.
Loppuun tehtiin vielä paikalla istuminen ja piilopaikkis, jotka sujuivat moitteettomasti.
Paljon ehdittiin, vaikka koirakoita oli useita. Hyvä ryhmä, juuri sellaista pikkuasioiden hiomista mitä oikeastaan tähän elämään kaivattaisiinkin.
Tokotreenien lisäksi ollaan käyty hiihtämässä. Noora innostui koirahiihdosta, joten olemme käyneet muutaman kerran yhdessä vedättämässä koiriamme. Edelliskertainen treeni tosin meinasi loppua ennen kuin ehti alkaakaan, sillä sukseni ei luistanut nuoskalumella sitten pätkääkään! Onneksi Noora juoksutti shelttiä namipalkalle senkin edestä.
Eilen käytiin kokeilemassa, miten Meela lähtisi Pinnan perään. Ennätysmatkaksi saatiin reilut viisi valotolpanväliä. Anna kävi kuvaamassa viimeisen vedon, ja pieni Possukoira Smaug erehtyi palkan sijainnista. Avojään hiihtomahdollisuuksia odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti