Minttu testaa: Dobo ja lammas

Viime viikolla Minttu sai hieman erityishuomiota osakseen, ja kävimme yhdessä harrastelemassa vähän erikoisempia lajeja.
Nooran (aina Nooran! Sen siitä saa, kun on naapuri) kanssa saimme päähämme pitää varsin kokeilunhaluisen viikon - olkoonkin, että minulle ja koiralle tämä ei ollut ihan ensimmäinen kerta kumpaisessakaan aktiviteetissa.

Some-doboa. Haha, omat kuvat eivät onnistuneet,
tämä on Oppikoiran fb-sivulta!

Torstaina suuntasimme Oppikoiran hallille dobon irtotunnille. Tunti oli tarkoitettu sellaiseksi pieneksi maistiaiskerraksi lajista, ja erilaiset välineet tulivatkin tunnin aikana hyvin tutuiksi. Minttu pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa puolipalloja, ja lisäksi treenailimme lainatulla tasapainotyynyllä. Nuo dobon omat tasapainotyynyt on kyllä ihan killereitä! Meillä on kotona tasapainotyyny, mutta se on löysempi ja eri mallinen, joten sillä seisominen ja harjoittelu on todella helppoa. Sen sijaan dobo-tyyny oli hyvin kovera ja täynnä ilmaa, eikä sen päällä seisominen ollutkaan enää niin yksinkertaista. Myös koirasta huomasi, että se joutui ihan eri tavalla töihin hieman kiikkerämmällä alustalla.
Jos omaa palloa ei löytynyt, sai lainaan 85cm pallon. Minttua varten otin kuitenkin mukaan meidän oman pallomme, sillä se ei olisi päässyt omin avuin isolle pallolle.

Kuten kuvasta näkyy, ovat Oppikoiran tilat oikein siistit, eikä lattialla ja matoilla kieriminen doboillessa tuntunut yhtään ällöttävältä. Treenatakin sai vain sukat tai sisäkengät jalassa, joten siisteys oli taattu! Hallille löytämiseen tosin jouduimme käyttämään odotettua enemmän aikaa, sillä navigaattori halusi opastaa meidät ihmeellisiä pikkuteitä pitkin, ja ajoimme ties miten monta kertaa risteysten ohitse.

Tyytyväisenä asiakkaana voin suositella Oppikoiran doboilukertoja muillekin joensuulaisille, jos tekee mieli kokeilla lajia. Me suunnittelimme suuntaavamme porukalla syksyllä dobon jatkuvaan ryhmään, jotta harrastus saadaan tehokkaasti viikkorutiiniksi.
Ja ei, tämä ei ollut maksettu mainos ;)

Sunnuntaina rankan kisarupeaman jälkeen sullouduimme sekä Anna, minä ja Noora taas autoon ja suunnistimme Jaanan luokse kyläilemään.
Tarkoituksena oli tehdä tiukkaa analyysia viikonlopun kisavideoista, syödä tortilloita ja katsoa mitä koirat sanovat lampaista. Suosiolla jätimme kuitenkin juoksuisen Myrnin, lampaista mitään ymmärtämättömän Meelan ja muuten vaan rasittavan Hupsiksen kotiin, ja lähdimme viettämään laatuaikaa Mintun kanssa. Itse luonnollisesti myös unohdin ottaa ne kisavideot mukaan, joten se osasto jäi meidän osaltamme vähän laihaksi.

Minttu-parkaa lampaat eivät uskoneet koiraksi ollenkaan, vaan lambit olivat sitä mieltä että se on vain joku turhake, jos se ei ole bordercollie. Minttu kuitenkin käveli lauman perässä ihan kiinnostuneen oloisena, mutta toisaalta pienet Mintut kiinnostuvat likimain kaikista eläimistä ja hengailevat niiden kanssa mielellään.
Jalkaa polkeva lammas oli hieman jännittävä kokemus pienoiselle koiralle, eikä sitä vieläkään haluttu ostaa työkoiraksi. So sad <:( Kovasti Mii kuitenkin osasi välillä haukkua lampasille, mutta villapalloja ei pikkukoiran huutelu hirveästi kiinnostellut.

Semmoista hupsuttelua siis meidän viikkoon!
Tulevana viikonloppuna vaihdetaankin sitten lampaanhajuiset tennarit ja ulkoiluvermeet bleiseriin ja siivompiin kenkiin, nimittäin Tallinnan näyttelykehät kutsuvat kakaraosastoa. Tai eihän ne enää mitään kakaroita ole, vaan avoimen luokan narttuja molemmat.
Fiilistellään nyt kuitenkin vielä ainakin parin sulkimenräpsäisyn ajan  melkein pätevältä vaikuttanutta shelttiä.

Jaanaakin hymyilyttää kun pieni sheltti osaa kävellä oikeaan suuntaan.

Huikea wnb-bordercollietuijotus