 |
| Okei, NYT nämä Teemo-kuvat loppuu ihan oikeasti! |
Syyttäkää vain ylisuojelevaisuudesta, mutta itse lopetan agilityn treenaamisen saman tien kun koira on astutettu - tai oikeastaan jo juoksujen alkaessa, sillä meidän seurassa ei saa juoksunartun kanssa treenata. Sen sijaan koira saa treenata tokoa, juosta lenkeillä irti muiden kanssa ja elää muilta osin normaalia elämää jos se niin itse haluaa.
Agilityn pariin palattiin loppiaisen jälkeen, kun pennut oli luovutettu. Tai en nyt tiedä, voidaanko varsinaisesti puhua agilitystä, sillä ensimmäiset treenimme olivat lähinnä estefocuksen muistuttelua ponnarihypyllä ja puomin alasmenolla syömistä. Ei siis esteitä, ratoja tai kokonaisia kontakteja.
Nyt ollaan treenattu hyvin simppeleitä ja suoraviivaisia juttuja, että kroppa tottuu vähitellen agilityn treenaamiseen. Kisaamaan ei ole kiire, ja tärkeintä on, että Minttu saa rauhassa palautua ennen tositoimiin ryhtymistä.
Nämä on/off-pakkaskelit eivät kuitenkaan ole helpottaneet pienen sheltin kuntoutusta. Lenkkeilymme on hyvin remmilenkkipainotteista, ja irti pääsee juoksemaan vain pienillä poluilla tai umpihangessa. Alusta voi olla lunta, liukkautta tai peilijäätä. Ei hyvä.
Onneksi meillä on käytössämme ihanan Helin fyssaripalvelut, ja taas viime viikolla mutkuteltiin Minttua kuntoon. Selän ja takakinttujen alueilta löytyikin jumeja, joita hoidettiin laserilla. Täytyy itse vielä hoitaa koiraa omilla hierontataidoilla ennen seuraavaa fyssarikertaa, jotta saadaan koko paketti vetreäksi!
Mintun kanssa on ollut kyllä kiva treenailla. Se on pitkän tauon jälkeen aivan hullun innoissaan kaikesta tekemisestä, mikä näkyy välillä vähän hutiloivanakin työskentelynä. Mutta eihän sille voi suuttua, kun toinen on niin innoissaan! Tuntuu, että tauon jäljiltä koira ei ole yhtään lapasessa, emmekä pelaa kentällä tiiminä. Eiköhän se kontrolli sieltä kuitenkin vielä löydy, kun päästään oikeasti käsiksi itse asiaan.
Tiistaitreeneissä vietimme laatuaikaa Mintun kanssa kahdestaan. Hallilla olleesta radasta sai pienellä vaivalla väänneltyä monipuolisen hyppärin, ja siinä askarreltiin vähän valsseja, persjättöjä, irtoamista ja pakkovalssiakin. Mintulla tosin oli vähän turhankin paljon virtaa ja korvat meinasivat unohtua. Putki-A-erotteluharjoituksessa sheltti oli jatkuvasti tunkemassa A-esteelle, kun ei oikein malttanut kuunnella ohjausta.
Meela puolestaan suoritti tämänviikkoisen agilityrupeamansa jo maanantaina. Pikkusheltti oli nimittäin mukana koulutusryhmäni treeneissä, joissa Netta pääsi vähän testailemaan miltä minikoira tuntuu. Ratana oli Lehdistön Esan Loskasadeleirin treenirata hieman sovelletuilla esteväleillä, ja aikamoista haipakkaa saivat ohjaajat tuplapersjätöissä luukutella.
Meela teki nätisti hommia vieraammankin ohjaajan kanssa, vaikka aina välillä se tulikin kyselemään minulta, että mikä tämän homman nimi nyt oikein onkaan.
Lopputunnista meille jäi luppoaikaa pari minuuttia, ja ryhmäläiseni koettivat julkeasti päästä niskan päälle: vaativat nimittäin minulta esimerkkisuoritusta radalla! Eipä siinä, käytiin Meelan kanssa tekaisemassa yksi nollatreeni siinä joutessamme. Oppiivatpahan olemaan ;)
Fiilis varmasta kisapaketista innoitti myös ilmoittamaan meidät kuun loppuun Kuopioon kolmelle radalle.
Kiva päästä korkaamaan kisavuosi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti