Miniloma

Pitkät työviikot ampumakisojen parissa palkittiin, nimittäin sain viettää huikean neljän päivän viikonlopun! Ensin olin hieman huolissani siitä, miten saisin päiväni täytettyä mielekkäällä tekemisellä kotikulmilla, mutta kuten arvata saattaa, riitti menoa ja meininkiä lopulta vallan mainiosti yhden loman tarpeiksi.

Torstaina aloittelimme aamua treenaamalla colliekavereiden kanssa vähän agilityä hallilla. Omat koirani tosin saivat lähinnä muistella kontakteja (Minttu arpoo kontaktipaikkaa, vaikka pysähtyminen alkaa olla nyt oikeasti hyvin hallussa) ja treenata kepittelyä päin seinää.
Harjoitukset sujuivat mainiosti, ja lähdimmekin liki suoraan treeneistä vielä kiertämään jäälenkkiä Nooran kanssa. Päätimme kävellä takaisin hiekkateitä pitkin, mikä oli suuren luokan virhe. Kaikki neljä koiraa olivat naamaansa myöten ravassa, eikä tilanne antanut kovinkaan paljon vaihtoehtoja: koirapyykille. Pyykkäysoperaation jälkeen koko kylpyhuone lainehti hiekkaa, joten kuurasin sen huolellisesti puhtoiseksi. Tässä vaiheessa koirat tietysti olivat ehtineet karistaa viimeiset hiemanjämänsä pitkin muuta asuntoa, joten ei kun imuri käteen ja siivoilemaan.
Kun koko operaatio oli suoritettu, olikin jo niin myöhä, että saatoin hyvillä mielin kaivautua sohvalle katsomaan sarjoja!

Perjantaina taas aamupäivätreffasimme hallilla Anniinan ja Adyan tokotreenien merkeissä.
Minttu teki superhienon piilopaikkiksen ja keskittyi nätisti Adyan treenatessa hallilla. Tunnarin sen tosin on taas unohtanut ihan totaalisesti, joten joudun palaamaan piilotteluvaiheeseen taas kerran.

Meelan treenit menivät myös nappiin: se teki superhienoja ruutuja uusilla tötsillä, ja loisti etenkin tunnaria tehdessä. Anniina laittoi väärät käsin, eikä Meela häiriintynyt hajuista ollenkaan vaan palautti oman. Lisäksi sille tehtiin tunnaritorni, jolla pikkusheltti malttoi työskennellä ihan huipputarkasti. Ihanaa!
Hyvät tokotreenit palkittiin vielä rennolla parituntisella tutulla jäälenkillä, ja talo oli taas kerran täynnänsä mukavan rauhallisia koiria.

Viikonlopuksi reissasin Meelan kanssa Kuopioon kisaamaan vähän agilityä. ACElla oli huippuhauskat Disco 80's-teemakisat, joista ei kyllä tunnelmaa ja hassuja asuja puuttunut! Ihastelinkin kisapaikalla, että ei ole kyllä ihan hetkeen tullut kisailtua näin hyväntuulisissa meiningeissä.

Juostavat radat olivat hyvin suoraviivaista luukutusta, joten nollia kisoissa tahkottiin melkoisella tahdilla. Meidän kohdallemme nämä nollat tosin eivät osuneet, vaan molemmilla radoilla tapahtui aina jotakin.
A-radalla oma valssini oli liian paikoillaan pyörivä ja ohjasi Meelan väärin kepeille, mutta lopullisesti kisa hyllytettiin, kun pikkukoira tuli läpi A-esteeltä. Tämä oli kyllä hieno: Meela pysähtyi aivan A:n eteen seisomaan, kaikki neljä tassua tukevasti maan kamaralla. Ei tainnut olla meidän 2o2o-kontaktien kriteeri se. Ei kun uusimaan.
B-radalla alas tuli kolmannen hypyn rima, ja lisäksi Meela kääntyi jostain syystä jo pitkältä putkesta takaisinpäin. Ihme aivopieru! Sitten loppui minun ohjaamiseni ja haettiin vielä yksi esteen ohijuoksu. Hienot 15 virhepistettä, voi jippii.
No, eipä tarvitse arpoa että mihin radoille koiran pääsiäiskisoihin ilmoittaisi.

Kisojen jälkeen ajelimme ystäväni luokse muutaman kilometrin päähän syömään ja viettämään iltaa. Jännitin vierailua hieman etukäteen, sillä taloudessa asuu kaksi kissaa, eikä Meela ole koskaan tainnut nähdä kissoja läheltä. Meela kuitenkin suhtautui kissoihin tyynen välinpitämättömästi, mutta toinen kissa ei antanut pienelle sheltille hetken rauhaa, vaan halusi haastaa riitaa ja pelotella. Siispä eristimmekin kissat ja koiran lopulta kokonaan, kun kurja kissaeläin ei ottanut uskoakseen että koira saa vierailla talossa ihan kaikessa rauhassa!

Näillä eväillä lähdetään taas uuteen viikkoon. Kaikista suunnitelmistani huolimatta jätin ilmoittamatta Meelan Kuopion kisoihin ensi viikonlopulle, joten seuraavan kerran juostaan ratoja vasta pääsiäisenä.
Minttu ei vieläkään ole siinä kuosissa, että sitä voisi ilmoitella kisaamaan. Medirimat ovat aika iso harppaus, ja toivonkin että pääsiäisenä kisapaikalle saataisiin tarvittava määrä tuomareita tuomitsemaan mummokoirani lopullisesti minikokoiseksi.