Pääsiäiskisailuja

Pääsiäisloman ensimmäiset päivät vietettiin tiiviisti kivituhkan seassa naapuriseuran treenihallilla. JOA järjestää joka vuosi pääsiäiskisat, ja perinteen mukaisesti olimme mukana myös tänä vuonna.
Ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttivat lähtölistat, sillä suureksi riemukseni kahden tuomaroivan tuomarin lisäksi onnistuin spottaamaan kilpailijoiden joukosta yhden tuomarin lisää. Kolme tuomaria riittäisi kolleegioon, joka mittaisi Mintun uudelleen. Alkuviikon viestittelinkin sain ahkerasti tuomareiden kanssa, ja sain luvan tuoda koirani lauantaina mitalle. Voi onnea!

Perjantaina menimme katselemaan tuttujen kisaamista kolmosluokassa. Päätin kuitenkin pakata Mintun autoon mukaan ajatuksella, että eihän sitä voi tietää vaikka tuomarit olisivatkin paikalla jo tänään. Lähes välittömästi halliin tullessani Noora tuli sanomaan, kuinka harmi on ettei Minttu ole täällä tänään, sillä tuolla makseissa kisaa vielä neljäs tuomari jota ei listoilta huomattu. No mutta olihan se!
Juoksin kisapaikalta tuomarilta toiselle ja sovin, että kisapäivän jälkeen pieni sheltti mitattaisiin uudelleen. Huh, kylläpä tuli yhteen turistireissuun jännitystä kertaheitolla!

Ihanat tuomarit tulivatkin ratojen jälkeen mitan kanssa ottamaan Mintun vastaan. Kaikki kolme vitsailivat siinä, että hyvänkokoinen medihän tämä, ei mitään ongelmaa pomppia niitä rimoja. Kun he lopulta yhdessä totesivat että eiköhän me olla aika yksimielisiä siitä että tämä koira on mini, oli helpotus aivan valtaisaa. Viimeinkin! Uusintamittaus takaa meille toivottavasti muutaman kisavuoden lisää, sekä mahdollisuuden päästä aikoihin myös kolmosluokan radoilla.
Kiitoksia myös kaikille tilannetta myötäeläneille, vielä sunnuntainakin tutut tulivat kyselemään että miten siinä nyt kävi. Agility on parasta.

Mini se on!

Sunnuntaina taas oli minun vuoroni päästä starttaamaan kisaradalle Meelan kanssa. Tulimme paikalle jo hyvissä ajoin, sillä ykkösissä kisaavia Jaanaa ja Savua piti luonnollisesti päästä kannustamaan. Kannatti mennä, nimittäin ensimmäiseltä ykkösten radalta kaksikko nousi kakkosiin meidän seuraksemme. Jee!
Sovittiin siinä tohinassa, että kun kerran molemmat kisataan B-radalla niin miten olis et tempaistaan omista säkäluokistamme nollavoitot ;)

Esa Muotka oli suunnitellut melkoiset juoksuradat, joilla mentiin eikä meinattu. A-radalla oltiin Meelan kanssa tosi nätisti samalla kartalla hyvin pitkään, kunnes olin itse himppusen myöhässä ja persjätöstä tulikin koira kintuille-ohjaus. Siitäpä saimme kiellon, jonka jälkeen pikkusheltti porsasteli itsensä läpi A-esteeltä, jonka uusin. Hienosti hyllytetty!

B-radalla meille oli annettu ihastuttavasti tehtäväksi juosta ensin täysillä koko halli ympäri ja siirtyä sitten ohjaamaan vähän kinkkisempää keppihässäkkää ja taituroimaan ansaesteiden seassa. Radalle mentiin fiiliksellä että kyllähän tämä nyt osataan, ja niin osattiinkin! Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, ettei pieni koira irronnut pussiin vaan jäi räyhäämään minulle siinä joutessaan, mutta eteni se kuitenkin sen verran hyvin eteenpäin ettei tästä vielä annettu kieltoa. Loppurata luukuteltiinkin ihan täysin puhtaasti, tällä iloisesti se toivottu nollavoitto, LUVA ja menolippu kolmosiin! Huraa!
Diilin mukaan myös Jaana ja Savu tempaisivat voittonollan medeissä, joten päivä ei oikeastaan olisi voinut päättyä paremmin.

Pariskunta palkintoineen

Kas näin on kaikki agilitytavoitteet tälle vuodelle täytetty jo ennen lumien sulamista. Vappuna taidetaankin starttailla vähän molempien koirien kanssa kotikentällä. Enpä malttaisi odottaa!