Älä sammu aurinko

Kuva: Inka Räsänen

Vappu kului meidän taloudessamme varsin perinteisissä merkeissä: torstaina vähän grillailuja "naapurissa", perjantaina talkootunteja ykköskakkosten kisoissa ja loput kaksi päivää armotonta tykitystä kotikentällä aksakisojen merkeissä.
Kisaviikonlopussa oli oma jännityksensä, sillä Meela starttasi ensimmäistä kertaa kolmosissa ja Minttukin ensimmäisen kerran radalla sitten pentulomailujen.

Lauantaina juoksin yhteensä neljä rataa, kaksi kummallekin koiralle. Tuomarina toiminut Salme Mujunen oli suunnitellut sen luokan kieputuksia, että pikkukoirilla ne olivat hyvinkin mentävissä, mutta makseja sai vääntää ja kääntää vähän enemmän. Onneksi itse olen sijoittanut minikoiriin!
Kisaviikonlopun meininki oli heti alusta asti selvä: ei turhia varmistella, mennään täysillä ja yritetään parhaamme. Typerillä varmistusnollilla en tee mitään, eivätkä ne ainakaan vie meidän kisatyöskentelyä eteenpäin. Tässä suunnitelmassa pysyinkin aika hyvin koko viikonlopun ajan.

Ensimmäiselle radalle mentiin hyvällä fiiliksellä ensin Meelan kanssa. Tarkkuutta vaati alun hyppyhässäkkä, jonka jälkeen se oli vähän mennä vaan. Olimme kovin samalla kartalla, vaikka pari jännitysmomenttia radalle mahtuikin, ja juoksimme maaliin nollaradan tehneinä! Voi juku.
Mintun kanssa oli vielä mukavampaa juosta, mutta A-esteellä se halusi pompata tasajalkaa alas aikansa minulta asiaa kyseltyään, joten hyllytettiin siihen. Fiilis radata oli kuitenkin tosi hyvä!

Olin jäähdyttelemässä koiria, kun Inka soitti ja kertoi Meelan sijoittuneen toiseksi ja saaneen agisertin. Siis Meela, ensimmäisellä kolmosten startillaan! Voiton kisassa vei sheltti Ralli, jolle Meela hävisi vain pari sekuntia. Aikamoinen ylläri, mutta ehdottomasti positiivinen sellainen.

Toiselle radalle käytiin Meelan kanssa hyllyttämässä, kun alun kepit meni pieleen kovan vauhdin vuoksi ja sitten en enää ehtinyt tehtailla aikomiani tuplapersjättöjä. Tuli nääs hieman kiire, eikä varmistelulla ainakaan helpotettu radan sujuvuutta!
Mintun kanssa rata sen sijaan meni enemmän kuin nappiin: se sujahti kepeille mukavasti, ja tehtiin aivan mielettömän hienot persjätöt ja muuta sälää. Nollana maaliin, ja aika riitti sijalle yhdeksän. Huippu paluu agilityradoille!

Videolla ensin Meelan nollarata, sitten Mintun samanmoinen. Ilmaissofta ei halunnut vain laittaa tekstejä videolle!

Sunnuntaipäivän kisoihin lähdettiin sateisessa säässä palellen heti aamusta. Kylmä keli kostautuikin omien lämmittelyjen huonoudessa: hyppyradalla jaloista loppui teho heti alkuunsa, ei mitään toivoa päästä eteenpäin radalla.
Loputkin radat käytiin hyllyttelemässä, sillä pitkät estevälit, oma huono liikkuvuus tänään ja väsyminen eivät olleet kovinkaan kaksinen combo. Ihan hirveän huonoja hyllyjä ne eivät kuitenkaan olleet: kokeiltiin radalla kaikenlaista jännää, kuten pakkovalssia kepeille (treeniin!), sylivekkiä, leijeröintejä ja muuta sellaista sälää, mihin viime vuonna uskallus ei olisi ihan riittänyt.
Yksi hylly oli epäonnistuneen takaakierron päässä nollasta - mainio muistutus siitä, että ohjaa koiran linjoja, älä esteitä ;)

Videolla Meelan paras rata tänään. On se niin pienestä kiinni!

Huikea viikonloppu!
Nyt on kyllä niin kaikkensa antanut olo, ettei tosikaan. Paljon on vielä opittavaa ja harjoiteltavaa, mutta vihdoin viimein neljän vuoden uurastuksen jälkeen me ollaan Meelan kanssa samalla sivulla.
Minttu aloitti kisauransa mahtavalla tavalla, ja seuraavaksi taidan ilmoittaa sen helatorstain kisoihin.
Lisäksi koulutusryhmääni haettiin muistaakseni kahdeksan nollaa, joilla tehtiin luokkanousuja ja muuta kivaa ekstraa. Eipä voisi koutsi olla ylpeämpi! Me syödään kakkua koko loppukevät.