Luonnetesti

Menneen viikonlopun ohjelmistoon kuului luonnetesti tuolle kakaraosastolle. Tai eihän ne enää mitään kakaroita ole, aikuiset koirat! Saavat kuitenkin kantaa tuota nimitystä kunnes seuraava sukupolvi jossain tulevaisuudessa valtaa alaa laumasta.

Sheltit ja luonnetestit ovat melko mielenkiintoinen kombo. Tai ylipäätään ei-palveluskoirat ja luonnetestit, olisihan valittavana myös MH-kuvaus. Tuomari muistuttikin minulle kokeen aikana, että pitää muistaa että minulla on käsissäni pieni pehmeä paimenkoira, eikä mitään malikkaa. Tärkeintä testissä oli minulle nähdä, miten koira selviää kuormituksesta ja kykeneekö se kävelemään omin jaloin pois testitilanteesta. Kykeniväthän ne.
Testi oli kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen, ja reaktiot läpi testin olivat etenkin Meelan kohdalla hyvin ennustettavissa.

Pisteet menivät näin:

MYRN +125p, laukausaltis
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1b koira ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättäytyväinen
Laukauspelottomuus - laukausaltis

Myrnin testivideo sen omasta blogista

MEELA +110p, laukauskokematon
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamenti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättäytyvä
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Meelan videot laitan alle. Ne ovat vähän hassussa järjestyksessä ja kahdessa osassa, sillä käsikamerasta loppuivat paristot ja osa videosta kuvattiin kännykällä. Eiväthän ne sitten menneet yhteen sitten millään! Samoin tuomarin kommenteista puuttuu iso osa, mikä harmittaa itseäni valtavasti. Tiivistetysti Meela kuitenkin todettiin kivaksi koiraksi, jolla on moottoria harrastuksiin, sopivasti taisteluhalua ja ominaisuuksia sheltiksi.



Ensimmäisellä videolla luoksepäästävyys, leikki, kelkka, puolet hyökkäyksestä ja seinä sekä laukaukset. Leikkiessä Meela-parka puri kieleensä, sotki kauluksensa vereen eikä todellakaan leikkinyt enää kenenkään kanssa yhtään millään. Kauluksen sotkeentumista se ehti draamailla vielä ennen kelkkaakin.
Hyökkäyksessä Meela haukkui hetken aikaa minun rinnallani, mutta sujahti sitten selän taakse ja mielellään vielä pakosallekin. Hyökkääjään se ei mokoman ryöpytyksen jälkeen luottanut enää pätkääkään.
Seinällä Meela oli yllättävän reippaana, vaikkei toki siinäkään uskalla nousta ihmistä vastaan. Laukauksissa taas testin kuormitus näkyy jo selvästi, kun koira pöllöilee suuntaan jos toiseen ja mekkaloi, muttei tasan tiedä että mille. Muutoinhan arkielämässä Meela ei ole paukkuarka.



Toisella videolla näkyy ensin Meelan reaktio hyökkäyksen jälkeiseen tervehtimiseen ja luoksetulo. Sitten haalari ja tynnyri, joita koira säikähti, mutta tuli kyllä ihan reippaasti katsomaan. Tynnyriä enemmän se olisi ollut kiinnostunut tuomaristosta, mutta pienellä houkuttelulla kiinnostui itse tynnyristäkin. Haalarin yli Meela käveli jo siinä vaiheessa kun meidän piti toisen kerran kävellä siitä ohi, joten kovin traumatisoitunut pieni koira ei ollut.
Tällä videolla on myös pätkä kommentointia.

Pimeässä huoneessa Meela liikkui reippaasti, mutta olisi oikeastaan mieluummin hengaillut tuomareiden kanssa kuin minun. Se ei ollut tehtävässä mitenkään stressaantuneen oloinen, mutta kulutti aikaansa tyhjänpäiväiseen hengailuun. Parilla yskäisyllä, niiskaisulla ja kutsulla Meela kuitenkin löysi minut pimeästä nurkasta.

Sellainen "temppurata", kuten toinen tuomareista koiralleni esitteli! Kumpikin koirista palautui testistä mainiosti, eikä iltapäivän remmilenkillä näkynyt minkään sortin väsymystä tai säpsyilyä suuntaan tai toiseen.
Hyviä koiria!