Yksi riittää, kun sen tekee oikein

Ihanat kuvat Meelasta Kuopiossa otti Suvi Pitkänen, kiitos!

Tällä viikolla päästiin taas treenaamisen makuun. Keskiviikkona hallin pihalla oli Annin vetämät SM-joukkuetreenit, joissa juostiin molemmilla koirilla. Rata oli muuten ihan juostava ja kiva, mutta jossain mielenhäiriössä sinne oli tungettu mukaan puomin alta kulkevan putken kautta kepeille meno, eli leijeröinti ja irtoamistehtävä. Joooo ei! Toiset ehti juosta ja sörkkiä koiransa kepeille, minäkin Mintulla, mutta pienen Meelan kohdalla tarvitaan koulutuksellisia toimenpiteitä, että moiset kohdat voidaan handlata kunnialla. Ulkona pitkillä esteväleillä oli kuitenkin kiva treenata!

Tänään kuitenkin kisattiin Varkaudessa yhteensä neljä rataa agilityä, kaksi kummallekin koiralle. Tuomarina oli kolmella radalla Anne Viitanen ja yhdellä Petteri Kerminen. Annen radat tarjosivat sen valtakunnan haasteita, ettei niille meinattu oikein taipua, eikä nollia muutenkaan näkynyt kovinkaan montaa.
Meelan ensimmäinen rata kaatui siihen, että ansaesteillä ja pikkusievällä sipistelyllä varustettu rata oli yhdeksän aikaan aamulla pikku raivokäävälleni vähän liikaa, ja homma karkasi ihan lapasesta. Toisella radalla tehtiin ihan kelvollista rataa, mutta aika monen muunkin koiran ihmettelemä keinu oli niin ruma, että uusin sen ja hyllytin siihen.

Inkan ottama kuva SM-treeneistä

Mintun kanssa radalle mennessä naureskelin, että nää on ihan mummokoiraratoja, kun se kääntyy ja vääntyy vaikka mille solmulle. Myös kolmas rataprofiili oli kinkkinen, mutta yrittämään mentiin silti. Ja kyllä kannatti! Minttu eteni tasaisen varmasti, ei haksahtanut ansaesteisiin ja otti ihan törkeän hienosti kontaktit. Parhaat kisakontaktit ikinä!
Niin sitä tehtiin nolla, tosi hyvä sellainen, ja tulosluetteloa katsoessani huomasin meidän sijoittuneen toisiksi ja saaneen A-SERTin! Toinen agiserti kuukauden sisään, ihan huippua!



Viimeiselle radalle lähdettiinkin sitten rennoissa tunnelmissa, koska kaikki olennainen oli oikeastaan saavutettu. Vaikeutta radalle toi keppikulma, joka vaati todella jyrkkää takaaleikkausta. Minttu ei ole kauhean hyvä kepittelijä näin pentujensa jälkeen, eikä varsinkaan hyvä takaaleikkausten kestäjä, joten suunnittelin ensin kepeille pakkovalssin. Ohjasin kuitenkin keppejä edeltävälle hypylle hieman hosuen, joten lähestyminen kepeille meni mönkään. Päätin kokeilla takaaleikkausta, mutta eihän se toiminut - radalta yhteensä kymmenen virhepistettä. Mutta ei se mitään, sillä kontakteille Minttu pysähtyi jälleen kerran, ja radoista sen kanssa jäi hyvä fiilis!

Instagramkuvassa Inka & Isla ja minä ja tytöt. Ja hienot tiimipaidat!

Kisakaveriksi lähteneet Inka ja Isla tempaisivat niin ikään yhden nollan. Näin ollen Islalla on nyt kaikki SM-nollat kasassa, ja Agarwaen-koiria nähdään ensimmäistä kertaa SM-kisoissa ihan urakalla! Onnea vain Inkalle tämän etapin ensimmäisenä saavuttamisesta ;)

Ouluun lähdemme myös me, sillä Meela on valittu PoKS ry:n minijoukkueeseen, jossa myös Minttu on varakoirana. Perjantaina juoksen harjoituksen vuoksi Meelalla pari rataa iltakisoissa, lauantaina ollaan joukkueen ensimmäisinä lähtövuorossa ja sunnuntaina fiilistelläänkin sitten tuttujen suorituksia. Tulkaahan moikkaamaan!