Huippujuttuja

Sheltit Kolilla

Kuten aiemmin mainitsin, aloitimme Koirakoulu Napakan valmennusryhmässä viikko takaperin. Olen aiemminkin ollut Meelan kanssa Tulevat Tähdet-kursseilla ja muilla koulutuspäivillä, ja tiesin heti mitä odottaa: sopivasti tekniikkaa sekä tarkkaa vääntöä, että saadaan linjat optimaalisiksi ja viimeisetkin sekunnit nipistettyä ratasuorituksista. Juuri sitä, mitä me ollaan kaipailtukin!

Meela kävi kuitenkin aiemmin tällä viikolla fyssarilla, ja jumissahan se oli koko pieni koira. Varasin saman tien ajan uusintakierrokselle ja järjestin pikkumerlelle agilitylomaa, jotta lihaksisto pääsee rauhassa palautumaan. Mitä ilmeisimmin jumin syynä oli kuin olikin kaatuminen Oulussa, sillä Meela oli oikealta edestä kireä (kaarros oikealle, kaatui naamalleen) ja vastakkaiselta puolelta takaa.

Minttu sai kuitenkin lopettaa lomailunsa eilen ja palata uudella innolla agilitykentille. Tärppinen Minttu ei tosin ole parasta mahdollista agilityseuraa, enkä sattuneesta syystä sen kanssa halua kilpailla laisinkaan juoksujen aikaan. Tälläkin kertaa odotteluajoilla hajut kiinnostivat, mutta muuten Minttu suoriutui annetuista tehtävistä hyvin.
Treeneistä jäi tosi hyvä fiilis! Tehtiin tiukkoja teitä, Minttu otti hienosti kaikki kontaktit ja hiottiin vain omaa liikkumistani rohkeammaksi ja tiiviimmäksi. Turhaan minä siellä koiraani odotan, kun se kiltisti kyllä ottaa kaikki esteet joita matkan varrelta löytyy - jos vain muistan ajoissa kertoa sille, minne ollaan menossa! Ensimmäisellä treenikerralla syyniin pääsivät valssini, ja jotain oli ilmeisesti jäänyt päähänkin, sillä tällä kertaa niistä ei tullut mitään sanomista. Jee!

Toinen mukava juttu kesäkuun lopussa on ollut pieni yhteistyökuvio Digital Dogsitterin kanssa.
Kyseessähän on siis suomalainen palvelu, jonka on tarkoitus auttaa koiran yksinolotilanteissa. Yksinkertaisuudessaan homma toimii näin: koneelle ladataan ohjelma, johon äänitetään napakka kielto tai muu käsky. Kun koira haukkuu, ohjelma soittaa äänitteen koiralle.

Ohjelman nettisivuilla oli paljon myönteisiä kokemuksia Digital Dogsitteristä, ja niin on muuten minullakin. Kun aikoinaan Minttu jäi ainoaksi koiraksi kerrostaloon, huuteli se välillä rappuun ja postimiehille. Kokeilin sitten Digital Dogsitteriä, ja se karsi nopeasti turhan haukkumisen, jota ei ole sen koommin ilmennyt. Digital Dogsitter on mahdollista ladata ilmaiseksi kokeiluun, jonka jälkeen palvelu on maksullinen.
Jos harkitset palvelun ostoa, niin minullapa on mainio uutinen: blogini lukijoille on alennuskoodi, jolla saat 20% alennusta tuotteesta!

Koska minulla itselläni on hyviä kokemuksia Digital Dogsitteristä, jaan mieluusti tällaisen alennuskoodin myös blogissani. Eli olkaapas hyvät: koodilla AGARWAEN20 saatte alennuksen :)

Lomapuuhia

Juhannukset on juhlittu ja ensimmäinen pätkä kesälomaani pian lusittu. Siis näin pian!
Kovin täyteen buukattu ei lomakalenteri lopulta ollutkaan, vaan päivät täyttyivät mukavasti pienistä puuhista, tokotreeneistä, uusien lenkkimaastojen koluamisesta ja sen sellaisesta. Onneksi säät täällä Joensuussa suosivat, ja vettä tuli harvakseltaan. Muualla maassa ei tainnut olla aivan yhtä onnekasta.

Treenattu ollaan todella vähän. Viime viikolla alkoi Koirakoulu Napakan valmennuskurssi, johon osallistun vähän sekaisin molempien koirien kanssa. Meelan kanssa hiottiin viime viikolla valsseja, mutta se tiputteli aika paljon rimoja - tiistain fyssarin jälkeen alkaa siis Meelan kesäloma. Minttu puolestaan on nyt viettänyt reilut kaksi viikkoa kesälomaa, ja pääsee keskiviikkona kanssani valmennuskurssille. Voi olla vauhtia luvassa!

Juhannusta vietettiin perinteisesti lenkkeillen ja grillaten. Käytiin Onttolassa pitkä lenkki koirallisten ystävien kanssa ja illaksi asetuttiin tuohon naapuriin laittamaan ruokaa. Seuraavana päivänä tuli kutsu mökille, ja sheltit kävivät siellä ensimmäistä kertaa kunnolla uimassa. Uusi uimalelu oli nuoriso-osaston mielestä ihan paras, ja vedestä ne eivät olisi malttaneet tulla pois melkein ollenkaan! Pitää päästä pian uudelleen, jos silloin uskaltautuisi vaikka itsekin uimaan.

Tänään puolestaan kävimme lievittämässä patikointituskaa Kolilla. Koli on meiltä noin seitsemänkymmenen kilometrin päässä, eikä sinne jostain syystä ole tullut aiemmin lähdettyä. Meelan ensimmäisenä vuotena tosin kävimme kiertämässä vaaroilla koulun kanssa, mutta nyt haimme hieman urheilullisempaa kokemusta. Kierreltiin seitsemisen kilometriä metsäpolkuja ja vaaroja, ja sen jälkeen koukattiin vielä Ukko-Kolin huipulle. Ilmiö oli ihan hauska: metsissä sai kulkea melkein yksinään, mutta annas kun oltiin The Kolilla! Siellä riitti väkeä vaikka millä mitalla napsimassa selfieitä itsestään kansallismaisemassa. Huipulla hengähdimme ja ihmettelimme touhua tovin, vaan sattui siihen onneksi jokunen hiljaisempikin hetki että saimme kuvia aikaiseksi.

Tokotreeneistä on ollut hyötyä! Kävin viemässä sheltit kukkulalle, kiipesin itse takaisin, kaivoin kameran esiin ja kuvasin. Kiltisti odottivat kunnes annoin luvan poistua paikalta.

Huominen taitaa mennä huilaillessa, lenkki oli nimittäin kaikkine nousuineen aika raskas ja koiratkin ovat olleet väsyneitä. Pääsisiköhän samalle reitille syksymmällä yön yli?

Lopuksi vielä juhannuskuva marsuista, koska se nyt vain sattuu olemaan aika onnistunut. Oikeasti kuvan marsut eivät oikein tule toimeen keskenään ja asuvat eri häkeissä, mutta photoshopin kanssa kaikki on mahdollista... ;)

Agilityn SM 2015

Nyt ollaan saavutettu yksi etappi elämästä, nimittäin ensimmäinen arvokisakokemus oman koiran kanssa. Viime vuonna kävin katselemassa kisoja Tampereella samalla, kun vein Teemon kotiinsa Katjalle. Tänä vuonna naureskeltiin, että koska viime vuonna olin katsoja ja tänä vuonna joukkueessa, on ensi vuonna seistävä yksilöiden lähtökarsinassa. Molemmilla koirilla. Siihen tähdätään!

Ouluun saavuimme jo myöhään torstai-iltana, sillä olimme lupautuneet kasaamaan PoKSin teltat heti perjantaina. Siinähän se aamu sitten menikin, sillä kaksi tuntia laiteltiin neljää telttaa kasaan teltta-alueella. Huhhuh! Onneksi saatiin apua naapuritelttalaisista, sillä pari vähän vanhemman mallista telttaa meinasivat kaikessa eriskummallisuudessaan olla turhan haasteellisia meidän ymmärryksellemme. Välissä ehdittiin mukavasti käydä laittamassa ruokaa majapaikassamme, sillä ihana Marjut majoitti meidät ja kolme shelttiä vain puolen kilometrin päähän kisapaikasta! Luksusta.

Perjantaina kisasin Meelalla myös iltakisoissa, sillä halusin vähän tuntumaa kisaamiseen ja pohjaan. Hyppyradalla meillä menikin hurjan hyvin, nimittäin selvittiin maaliin kieltovitosella! Kiellon Meela teki, kun se kaatui ennen hyppyä, eikä sitten hakenutkaan enää estettä matkaan. Loppuradalla meinasin itse liukastua, ja meni vähän takaa kalasteluksi, mutta siitä selvittiin kuitenkin ihan kunnialla. Onneksi fyssariaika saatiin kotosalle aika pian, joten Meela pääsee hoidettavaksi pikimmiten.

Agilityrata meni vähän möhlimiseksi, ja saatiin yhteensä kymppi. Meela tipautti ensimmäisen riman, ja sitten aloin turhaan testailla sen A:ta, jolloin hyppäsi ylösmenolta vielä alas maahan. Loppurata menikin sitten ilman sen suurempia kommelluksia. Pienestä ne on kiinni meidän nollat nykyään!
Radoista oli videoitakin, mutta puhelimeni ei suostu enää laskemaan niitä sisuksistaan. Pitää näköjään opetella kuvaamaan muilla laitteilla, koska tämä ei enää todellakaan toimi!

Lauantain joukkuekisaan lähdimme ykköskoirakkona. Se oli tosi jees, sillä minulla ei ollut turhaan paineita onnistumisesta, ja sai sitten rauhassa fiilistellä loppupäivän ystävien suorituksia. Rata oli aika tekninen ja rimat tapissaan, paljon takaakiertoja ja muuta sälää.
Meelan kanssa tehtiinkin hyvin alkaneelta radalta lopulta hylly toiseksi viimeisellä esteellä. Radalla oli aika paljon ongelmia, ja pienen loman jälkeen kesäprojekteiksi otetaankin irtoamistreenit hallin pihalla sekä kontaktien vahvistelut.
Loppujen lopuksi Poksin minijoukkue ei saanut tulosta, sillä myös Virpi ja Lenni hyllyttivät, eivätkä Katin ja Martan hieno yliaikanolla tai Maijun ja Rommelin tyylikäs ankkurinolla enää tilannetta pelastaneet.

Onneksi medijoukkueella meni huipusti! Neljästä radasta kaksi nollaa, yksi rimavitonen ja Islan kontaktiviitonen. Ei paha! Sillä Poksin medit olivat sijalla 11. Maksijoukkue ei myöskään saanut tulosta.
Väliajalla vietettiin paljon aikaa telttakommuunissamme, grillattiin soijanakkeja, syötiin ja analysoitiin ratoja. Ihan huippu meininki, suurkiitos kaikille seuratovereille kanssajännittämisestä ja laatuseurasta!

Poksin SM-joukkueet vuosimallia 2015!

Iltasella koirat saivat vielä purkaa energioitaan Myrnin Maikki-kasvattajan pihamaalla, sillä Anna kävi hakemassa minut kisapäivän päätteeksi vielä Haukiputaalle amor'jadelaisten trimmi-iltamiin. Hyvin pikkumerlet sulautuivat porukkaan, ja Minttukin leikitti muita koiria ihan innoissaan.
Illalla olikin rauhallinen meininki katsella televisiosta kohtalaisen kehnoa trilleriä ja käydä nukkumaan. Koirat olivat muuten koko reissun ajan ihan supersöpöjä, sillä ne nukkuivat kaikki illat ihan minun vieressäni pienillä kippuroilla. Ihanat!

Seuraavaksi tuli rima alas. Taustalla joukkuetovereiden huolestuneet ilmeet.

Sunnuntain kisoissa olimme puhtaasti yleisönä, ja jännitettävää riitti heti aamusta asti! Suurimmat jännityksen hetket elettiin kuitenkin tietysti Inkan ja Islan karsintaradalla, joka päättyi harmillisesti hyllyyn. Jäimme kuitenkin katselemaan vielä finaaliradat, kiire kun ei ollut minnekään.
Oli ilo katsella Suomen parhaita agilitykoirakoita ja fiilistellä, että ehkä sitä joskus itsekin pääsisi ihan finaaliradalle asti kilpailemaan.

Rankan kisaviikonlopun jälkeen alkuperäinen suunnitelmamme oli lähteä Lappiin telttailemaan. Pohjoiseen luvattiin kuitenkin vesisadetta ja räntää, joten päätimme hylätä lomasuunnitelmat tältä erää. Yllättäen Joensuussa oli viikon lähes paras sääennuste, joten kotiinhan sieltä oli tultava! Tällä hetkellä kalenteri on kovin tyhjillään agilityn valmennuskurssia lukuunottamatta, mutta eiköhän sitä juhannusviikolle jotain kivaa keksitä.

Molemmat koirat imaisivat majapaikkamme Lina-issikalta juoksut, ja meillä ryhdytään siis hiljalleen viettämään kesälomaa agilitystä. Minttu saa ensimmäiset kolme viikkoa huilaamista, ja Meelan kanssa käydään vain edellämainitulla kurssilla. Loppukurssista Meela taas saa jäädä huilaamaan, ja Minttu pääsee paikkailemaan. Sitten on hyvä lähteä levänneiden koirien kanssa kohti syksyn kisarupeamaa, treenejä ja valmennuksia.
On se agility vaan niin huippu laji!

Inka ja Isla karsintaradalla

Valmistautumisia

Tänään lähdetään Ouluun!
Toivottavasti säät suosivat, koirat jaksavat ja meininki on yhtä hyvä kuin viimevuotisissa Tampereen kisoissa. Ensimmäistä kertaa mekin ollaan mukana ja startataan koko joukkueen ensimmäisinä. Tavoitteena tulos!

Viikko ollaan vietetty rauhallisesti, tehty viime hetken treenit molempien koirien kanssa ja pakkailtu kamoja kasaan.

Sunnuntaina kasasin tällaisen pienen harjoitusradan pihamaalle. Kepeille oli hieman pidempi vienti, mutta hölmönä aloitin radan rakentamisen ohjelmaan ihan väärästä kohden, ja mittasuhteethan siitä kärsivät!
Treenissä oli pakkovalssi putkelle, takaakierrot, niistot, kovaa keppien avokulmaan tuleminen ja saipa tuohon väännettyä vähän erilaisia vientejä kepeille ja pakkovalssinkin, kun oikein yritti. Kaikki asiat meidän treenilistalta pieneen harjoitukseen paketoituna!
Lienee sanomattakin selvää, että kaikki mikä ei ole toiminut kisoissa, toimi treeniolosuhteissa loistavasti. Niinpä niin. No, ainakin saatiin molempien koirien kanssa hyvä harjoitus alle.

Tiistaina oli viimeiset agitreenit, jotka pidettiin SM-ryhmän kesken. Taas oli yhden joukkuetuomarin kisarata kasattuna pihalle, ja siinä yritettiin tehtailla nollaa. Ensimmäisellä kierroksella puuttui ripaus rohkeutta, ja tehtiin vitonen. Meela ei irronnut kepeille, kun olin itse myöhässä ja jarruttelin.
Toisella kierroksella halusin liikkua ja luottaa koiraan, mikä toimi paremmin kuin hyvin: ehdin tehdä aiemmin hieman varmistelemani takaakiertopersjätöt tuplana, ehdin kepeille, ehdin kaikkialle. Ihan superhyvä! Harmi vain että radassa oli tosi viheliäiset kontakteille viennit, niistä en tykännyt. Joutui varmistelemaan liikaa.

Mintun kanssa tehtiin suorilta nolla, palkkailin sitä kontakteille ja pidettiin bileet radan lopussa. Totesin siinä sitten, että ei meidän tarvitse enää treenatakaan ennen hurjaa varakoirakon pestiämme - Minttu on paras aina.

Nyt auto on lastattu hirveällä kasalla näyttelytelttoja, parilla rinkalla ja pienillä shelteillä.
Perjantaina täytämme tärkeän tehtävämme Poksin telttojenkasaajina, juoksemme pari rataa ja lauantaina uudestaan. Sunnuntaina ihan vaan kannustetaan kavereita.
Kisapaikalla törmäillään!

Kesäkuvia

Kotiuduimme lauman kanssa juuri mökkeilemästä. Vaikkei mitään ihmeellistä tehtykään, oli koko päivän ulkona hilluminen ja uiminen sen verran rankkaa puuhaa, että välissä pieni Meelakin kömpi sohvalle kainaloon päikkäreille. Sille jäi Teemon syntymän jälkeen vähän tuollainen söpöily päälle, ja silloin tällöin on pakko päästä viereen nukkumaan - aiemminhan Meela oli niin kovis, ettei todellakaan tullut halailtavaksi tai mitään!

Alkuviikon sateet ovat saaneet lenkkireitit tulvimaan. Joen varressa oleva osuus heinäpeltoa oli veden vallassa, ja pakkohan sinne oli lähteä kameran kanssa ulkoilemaan. Mökiltä otin matkaan polveen saakka ulottuvat kumisaappaat, mutta niistäkään ei hirveästi ollut apua siinä vaiheessa, kun asetuin kyykkyyn pieniä koiria kuvatakseni: persaushan siinä kastui! No, mitäpä sitä ei kivojen kesäkuvien eteen tekisi...
Blogger syö kuvista kontrastin jostain syystä ihan kokonaan, paremman värisinä niitä voi katsella täältä.

Kuvapainotteisen postauksen loppuun vielä kasvattien kuvakuulumisia!
Hanna oli nimittäin napannut ihanat kuvat C-pentueen Kujeesta ja sijoitustyttösestäni Saagasta. Suurkiitos!

Agarwaen Cirni Fallstar "Saaga"