Agilityn SM 2015

Nyt ollaan saavutettu yksi etappi elämästä, nimittäin ensimmäinen arvokisakokemus oman koiran kanssa. Viime vuonna kävin katselemassa kisoja Tampereella samalla, kun vein Teemon kotiinsa Katjalle. Tänä vuonna naureskeltiin, että koska viime vuonna olin katsoja ja tänä vuonna joukkueessa, on ensi vuonna seistävä yksilöiden lähtökarsinassa. Molemmilla koirilla. Siihen tähdätään!

Ouluun saavuimme jo myöhään torstai-iltana, sillä olimme lupautuneet kasaamaan PoKSin teltat heti perjantaina. Siinähän se aamu sitten menikin, sillä kaksi tuntia laiteltiin neljää telttaa kasaan teltta-alueella. Huhhuh! Onneksi saatiin apua naapuritelttalaisista, sillä pari vähän vanhemman mallista telttaa meinasivat kaikessa eriskummallisuudessaan olla turhan haasteellisia meidän ymmärryksellemme. Välissä ehdittiin mukavasti käydä laittamassa ruokaa majapaikassamme, sillä ihana Marjut majoitti meidät ja kolme shelttiä vain puolen kilometrin päähän kisapaikasta! Luksusta.

Perjantaina kisasin Meelalla myös iltakisoissa, sillä halusin vähän tuntumaa kisaamiseen ja pohjaan. Hyppyradalla meillä menikin hurjan hyvin, nimittäin selvittiin maaliin kieltovitosella! Kiellon Meela teki, kun se kaatui ennen hyppyä, eikä sitten hakenutkaan enää estettä matkaan. Loppuradalla meinasin itse liukastua, ja meni vähän takaa kalasteluksi, mutta siitä selvittiin kuitenkin ihan kunnialla. Onneksi fyssariaika saatiin kotosalle aika pian, joten Meela pääsee hoidettavaksi pikimmiten.

Agilityrata meni vähän möhlimiseksi, ja saatiin yhteensä kymppi. Meela tipautti ensimmäisen riman, ja sitten aloin turhaan testailla sen A:ta, jolloin hyppäsi ylösmenolta vielä alas maahan. Loppurata menikin sitten ilman sen suurempia kommelluksia. Pienestä ne on kiinni meidän nollat nykyään!
Radoista oli videoitakin, mutta puhelimeni ei suostu enää laskemaan niitä sisuksistaan. Pitää näköjään opetella kuvaamaan muilla laitteilla, koska tämä ei enää todellakaan toimi!

Lauantain joukkuekisaan lähdimme ykköskoirakkona. Se oli tosi jees, sillä minulla ei ollut turhaan paineita onnistumisesta, ja sai sitten rauhassa fiilistellä loppupäivän ystävien suorituksia. Rata oli aika tekninen ja rimat tapissaan, paljon takaakiertoja ja muuta sälää.
Meelan kanssa tehtiinkin hyvin alkaneelta radalta lopulta hylly toiseksi viimeisellä esteellä. Radalla oli aika paljon ongelmia, ja pienen loman jälkeen kesäprojekteiksi otetaankin irtoamistreenit hallin pihalla sekä kontaktien vahvistelut.
Loppujen lopuksi Poksin minijoukkue ei saanut tulosta, sillä myös Virpi ja Lenni hyllyttivät, eivätkä Katin ja Martan hieno yliaikanolla tai Maijun ja Rommelin tyylikäs ankkurinolla enää tilannetta pelastaneet.

Onneksi medijoukkueella meni huipusti! Neljästä radasta kaksi nollaa, yksi rimavitonen ja Islan kontaktiviitonen. Ei paha! Sillä Poksin medit olivat sijalla 11. Maksijoukkue ei myöskään saanut tulosta.
Väliajalla vietettiin paljon aikaa telttakommuunissamme, grillattiin soijanakkeja, syötiin ja analysoitiin ratoja. Ihan huippu meininki, suurkiitos kaikille seuratovereille kanssajännittämisestä ja laatuseurasta!

Poksin SM-joukkueet vuosimallia 2015!

Iltasella koirat saivat vielä purkaa energioitaan Myrnin Maikki-kasvattajan pihamaalla, sillä Anna kävi hakemassa minut kisapäivän päätteeksi vielä Haukiputaalle amor'jadelaisten trimmi-iltamiin. Hyvin pikkumerlet sulautuivat porukkaan, ja Minttukin leikitti muita koiria ihan innoissaan.
Illalla olikin rauhallinen meininki katsella televisiosta kohtalaisen kehnoa trilleriä ja käydä nukkumaan. Koirat olivat muuten koko reissun ajan ihan supersöpöjä, sillä ne nukkuivat kaikki illat ihan minun vieressäni pienillä kippuroilla. Ihanat!

Seuraavaksi tuli rima alas. Taustalla joukkuetovereiden huolestuneet ilmeet.

Sunnuntain kisoissa olimme puhtaasti yleisönä, ja jännitettävää riitti heti aamusta asti! Suurimmat jännityksen hetket elettiin kuitenkin tietysti Inkan ja Islan karsintaradalla, joka päättyi harmillisesti hyllyyn. Jäimme kuitenkin katselemaan vielä finaaliradat, kiire kun ei ollut minnekään.
Oli ilo katsella Suomen parhaita agilitykoirakoita ja fiilistellä, että ehkä sitä joskus itsekin pääsisi ihan finaaliradalle asti kilpailemaan.

Rankan kisaviikonlopun jälkeen alkuperäinen suunnitelmamme oli lähteä Lappiin telttailemaan. Pohjoiseen luvattiin kuitenkin vesisadetta ja räntää, joten päätimme hylätä lomasuunnitelmat tältä erää. Yllättäen Joensuussa oli viikon lähes paras sääennuste, joten kotiinhan sieltä oli tultava! Tällä hetkellä kalenteri on kovin tyhjillään agilityn valmennuskurssia lukuunottamatta, mutta eiköhän sitä juhannusviikolle jotain kivaa keksitä.

Molemmat koirat imaisivat majapaikkamme Lina-issikalta juoksut, ja meillä ryhdytään siis hiljalleen viettämään kesälomaa agilitystä. Minttu saa ensimmäiset kolme viikkoa huilaamista, ja Meelan kanssa käydään vain edellämainitulla kurssilla. Loppukurssista Meela taas saa jäädä huilaamaan, ja Minttu pääsee paikkailemaan. Sitten on hyvä lähteä levänneiden koirien kanssa kohti syksyn kisarupeamaa, treenejä ja valmennuksia.
On se agility vaan niin huippu laji!

Inka ja Isla karsintaradalla