Seikkailulla - osa kolme

Kuten edellisessä mainitsinkin, päädyimme norjanretkeilyn jälkeen Leville. Halusimme nukkua yhden yön oikein kunnon luksuslukaalissa ja syödä pitkän kaavan mukaan aamiaista, joten iltasella saimme huoneen Sokos Hotellista johon jäimme yöksi. Iltalenkki tehtiin laskettelukeskuksen rinteillä auringonlaskua fiilistellen, ja hotellihuoneen sängyssä nukutti paremmin kuin hyvin.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli jälleen lisää vaeltelua. Ajoimme jokusen kymmenen kilometriä takaisin päin Ylläs-rinteen luontokeskukselle ja valikoimme meille sopivan yhdeksän kilometrin luontopolun. Luontokeskus oli muuten ihan huippu, sillä polkuja ja erilaisia reittejä löytyi ihan parin kilometrin pikkulenkeistä päivävaelluksiin asti! Jokaisella polulla oli oma teemansa, meidän reitillämme esiteltiin vanhoja uskomuksia. Reitti oli pääosin mukavan helppokulkuista, mutta maasto vaihteli kauniista metsästä karuihin kivikoihin, järven rantaan ja tuntureiden juurelle.

Taukopaikan järvimaisemaa.

Tuonne kivikkoon kiivettiin! Ei näytä kyllä kuvassa yhtä huikealta kuin mitä livenä.

Meininkejä jonkun vähän pienemmän tunturin huipulla.

Minttu ja Myrn kivikasojen vieressä. Tiesittekös tyypit, ettei kiviä saisi oikeasti kasata tuolla tavoin vaellellessaan, soo soo!

Kierrettyämme Seitapolun pakkauduimme jälleen autoon ja lähdimme kruisailemaan alaspäin itää kohti. Koska kävelyä ei tässä yhdeksässä kilometrissä tietenkään ollut tarpeeksi, onnistui kaivamaan vielä Rovaniemeltä noin viiden kilometrin luontopolun, joka käytiin tsekkaamassa. Se oli jo vähän enemmän näitä meidän kotinurkkien lenkkipolkuja muistuttava reitti, joskin mahtui sinnekin matkalle yksi kiva kallionäkymä ja lähde.

Rovaniemen jälkeen ajoimme suoraan Ranualle. Olin menomatkalla fiilistellyt eläinpuistoa, ja päätimmekin laittaa teltan Ranuan leirintäalueelle ja piipahtaa aamusella puistossa katsomassa eläimiä. Leirinnässä koirat keskittyivät nukkumaan häkeissään sillä välin, kun me laittelimme trangialla ruokaa, saunoimme ja kävimme kaikessa rauhassa yöpuulle. Hotelliyön jälkeen telttaelämä tuntui taas vähän askeettiselta, mutta kyllä siellä tuli pari tuntia sentään nukuttua.

Ranuan eläinpuisto oli ihan mukava paikka - koirat sai lukollisiin ulkohäkkeihin vierailun ajaksi, ja parissa tunnissa ehdimme kiertää koko puiston läpi. Vähän minulle kyllä tulee aina paha mieli noissa eläinpuistoissa ja muissa, sillä eiväthän eläinten olot vain voi vankeudessa olla mistään kohtaa samanlaisia kuin oikeasti villissä luonnossa.

Pikkukoirat Rovaniemellä.

Ranuan jälkeen etappina olikin sitten enää Joensuu. Paluumatkalla saimme neronleimauksen: käydään kiertämässä Kolvananuuron lenkkeilyreitti, kun kerran siellä suunnalla ollaan!
Perille saapuessamme opastaulu kertoi, että vaikeakulkuinen viiden kilometrin reitti kestäisi kävellen noin kuusi tuntia, joten siihen kaatui sekin ajatus. Kävimme heittämässä oman pikkuretkemme metsäpoluilla, jotta koirat kuitenkin saisivat edes jotain liikuntaa pitkän ajomatkan jälkeen.
Sitten oltiinkin jo kotona. Hyvin väsyneinä itse kukin, mutta monen monta hienoa kokemusta rikkaampina!