 |
| EHDINPÄS ennen lehtipuhallusmiehiä kuvailemaan takapihan vaahterakasaan! |
Mutta tsädäääm, seisoin kuin seisoinkin Pärnävaaralla hallin pihassa kello 8.32! Aamunopeuteni lähestynee maagisuuden rajaa.
Päivän tarkoituksena oli testata koirien osaamista kaikilla kontakteilla, kepeillä ja muutamilla erikoisesteillä. Ihan ensimmäiseksi meille jaettiinkin nivaska paperia ratapiirroksineen, sekä hyvin tarkkoine suoritusohjeineen. Tuskasteltiin siinä sitten porukalla mm. kohtia, joissa käskettiin lähettämään koiraa yksin kontaktien loppuun saakka, kepeille, juoksemaan itse A-esteen ympäri kun koira odottaa kontaktilla ja niin edelleen. Täytyy myöntää, ettei itselleni ole ikinä edes tullut mieleen järjestää treeneihin tällaista testipäivää. Kannattaisi vissiin, aika hyvin tämä paljasti sen, missä juuri nyt mennään!
Aloitimme puomiradalla. Ensimmäisessä vedossa testattiin mm. sivuttaisetäisyyttä, itsenäisyyttä ja lopuksi piti vielä lähettää koira yksinään puomin päähänkin. Voin kertoa, että kovinkaan monen koira ei yksin sinne puomin päähän mennyt. Meela meni, mutta kääntyi niin törkeän jyrkkään kohti minua, ettei pysynyt kontaktialueella. Treeniin.
Toisessa setissä koeteltiin koiran kontakteja vedättämällä, valssein ja persjätöin. Nämä sujuivat Meelalta todella hyvin, ja puomin osalta taisi tulla kaikkein vähiten kotitehtäviä koko päivältä.
Puomiradalla oli mukana myös pussi, jolta harjoiteltiin kääntymisiä.
Seuraavaksi tehtiin keinua. Tiesin heti, että meidän keinupa se on ihan palasina, ja siltä se vähän näyttikin. Meela lähti keinulta todella aikaisin, eikä oikein kestänyt minkään maailman vedätyksiä tai muita ohjauksia, vaan vaatii ohjaajan tuen että suorittaa esteen oikein. Tulimmekin siinä sitten siihen lopputulokseen, että täytynee opetella keinuhommia hetken aikaa ihan alkeista lähtien ja namialustalla, että saadaan hommaan taas jotain tolkkua. Siinä riittää treenattavaa täksi talveksi.
Keinu- ja puomitreenien jälkeen meillä oli ruhtinaallisen mittainen tauko, kun isommat koirat treenasivat. Onneksi asumme niin lähellä, oli nimittäin helppo piipahtaa kotosalla ja antaa koiran nukkua kunnolla tuossa välissä!
Toinen treenirupeamamme piti sisällään kepit, A:n, okserin, muurin ja pöydän. Siinäpä treenikaverien kanssa mietittiin, että milloinhan kukakin meistä on viimeksi treenannut pöytää? Itse olin toki kaukaa viisaasti sijoittanut pöydän viikkotreeniradallemme ehkä joskus toukokuussa. Hyvä minä!
Aloitimme keppitreeneistä, joissa sain heti noottia siitä, että helpotan koiran linjoja ihan liikaa ja yritän pitää sitä näpeissä. No mutta kun! Ei kun uudelleen yrittämään, ja luottoa siihen koiraan. Kyllähän Meela osaa kepit, ja osaa mennä niille monista eri kulmistakin. Itse vain aina pyrin kisoissakin "auttamaan" koiraa, mikä tarkoittaa useimmiten puhtaasti sen suorituksen ja etenkin sisäänmenojen pilaamista. Kaikki nämä näkyivät vallan hienosti myös näissä treeneissä, mutta niin vaan pieni sheltti kesti kepeille takaaleikkaukset niin avo- kuin umpikulmastakin (umpikulma oli vaikeampi, ehkä enemmän minulle kuin koiralle), törkkäyksen, vedättämisen ja persjätönkin. Yksi haastetehtävä oli myös laittaa koira kepittelemään yksinään koko kepit niin, ettei ohjaaja saanut liikkua keppien aloituslinjan yli. Meelapa osasi senkin!
Keppitreeneihin oli sitten ympätty myös muuri, jolle treenasimme ihmisnuolta (jota en ole koskaan käyttänyt enkä varsinaisesti osaa, eikä koirakaan), kääntymisiä ja takaakiertoakin.
Keppien kanssa testattiin myös sitä pahuksen pöytää. Koska pöydälle ei varsinaisesti ole tullut treenikertoja alle kuin yhden käden sormilla laskettava määrä, päätin käskyttää Meelaa pöydälle sanalla hop. Sillä se hyppää autoon, sängylle, vähän joka paikkaan. Hop ja seis-yhdistelmällä sain lähetettyä sen pöydälle semikaukaa, kutsuttua kohti minua,sekä vedätettyä. Sen sijaan sivuirtoamista pöydälle emme onnistuneet tekemään. Namialustalle kyllä lähti sitten lopulta.
A-esteen treeniradalla meillä puolestaan oli pelkkiä oksereita, ja se A. Oksereille sai harjoitella sivuirtoamisia ja kääntymisiä, joita pitää kyllä vielä harjoitella, sillä pari kertaa tuli rima alas. A-harjoituksista Meelalle vaikeimmiksi osoittautuivat tiukka valssi (ei kestä) ja päällejuoksu (ei pysty), mutta kaikki kauempana tapahtuvat kertaluontoiset liikehäiriöt se kyllä kesti. Sen sijaan erilaisia hämyohjauksia pitää harjoitella, samoin hämääviä vapautussanoja ja muuta sälää. Paljon A-treeniä siis tiedossa!
Lopuksi olisi ollut tarjolla vielä oksereista koottu irtoamissuora, mutta se oli iiihan liikaa vaadittu väsyneeltä pikkuiselta sheltiltä. Pallopalkalla irtosi, joskin aika nihkeästi ja hitaasti.
Kaikenkaikkiaan tehtiin kyllä ihan oman tason mukaan, ja saatiin hurjasti kotiläksytehtäviä! Näihin paneudutaan kovasti lokakuun aikana, sillä ensi kuussa onkin jo toinen setti näitä valmennuksia tiedossa. Myös Minttu saa treenailla samoja juttuja kuin tyttärensä, sillä eipä niistä sillekään mitään haittaa ainakaan ole.
Videoitakin tuli kuvattua, alla niitä! Yksi video kontaktitreeneistä, toinen kepeiltä ja pöydältä. Vähän kökkö leikkaus, mutta tabletin ilmaiseditori ei ole kauhean noheva. Jos jollain on vinkata android-pohjaisista ilmaisista editointiohjelmista, niin otan vinkkejä vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti