Reilu viikko sitten tapahtui ProPerro-valmennuksemme 2/3. Karkasin töistä hieman etuajassa kotiin toteuttaakseni tarkkaan aikataulutetut pakolliset toimet ennen autoon pakkautumista. Olisi pitänyt karata aikaisemmin, sillä jollain koirista oli maha sekaisin. Se on mainio fiilis, kun heti ulko-oven avautuessa naamalle löyhähtävät mitä messevimmät aromit - tuotokset löytyvät tietenkin karvalankamatolta. Niinpä kokonainen varttitunti tiukasta aikataulustani tuhrautui muutaman maton ja yhden koiranpyllyn pyykkäämiseen. Tästä huolimatta olin melkein ajoissa hakemassa Jaanaa kyytiin Ylämyllyltä, huh!
Mukana oli omista koirista tällä kertaa vain Meela. Fiilistelin aluksi, että viikonlopun rankasta kontakti- ja keppisessiosta väsynyt sheltti olisi voinut olla melko rukkasmainen vietävä, mutta vielä mitä. Meela oli täysissä voimissaan levättyään yön yli, ja tekeminen sen kanssa oli ehkäpä parasta!
Treenissä oli tarjolla japsia ja vaikeita keppiasioita, mutta muutoin rata oli oikein juostava ja kiva. Suureksi ihmetyksekseni vetäistiin heti ensimmäisellä yrittämällä alun 11 estettä ilman mitään ihmeellisyyksiä! Sitten unohdin radan. Mutta niin vaan meni kaikki jaakotukset, sylivekit, japsi ja muu sälä kuin vettä vaan. Ollaanpa me hyviä!
Fiilistä ei kuitenkaan kestänyt turhan kauaa, vaan rallattelimme läpi välistävetojen keppien ja putken erottelua vaativaan kohtaan. Tässä kohdassa sheltti sanoi että syntax error ja tilttasi totaalisesti. Siellä se rallatteli läpi kaksi houtusputkea, eikä ainakaan huomannut keppejä niiden välissä. Tätä kohtaa harjoiteltiinkin ihan urakalla, ja lopulta Meela saatiin menemään myös vaikeat kepit.
Lopetettiin ensimmäinen kierros keppielämään, ja pieni sheltti sai hautoa asiaa päässään tauon ajan.
Toisella kierroksella jatkettiin kepeistä, jotka olivat edelleen aika vaikeat ja joita treenaamme kotiläksynä. Jatkettiin kuitenkin rataa, ja seuraava treenin paikka oli japsi vähän vinolle hypylle. Meela tuijotti liikaa minua ja liian vähän esteitä, eikä japsityyppinen ohjaus onnistunut sen kanssa ollenkaan. Itse olisin tehnyt kohtaan pakkovalssin, jos olisin saanut valita. Treenattiin kuitenkin pallopalkalla sitä japanilaista sujuvammaksi, ja pitää sekin varmaan ottaa osaksi kotitreenejä. Loppurata olikin sitten helppoa rallattelua, ja treenistä jäi kertakaikkisen hyvä mieli!
Videolle leikelty valittuja paloja treeneistämme.
Agarwaen agilityblogin seuraavassa osassa perehdymme edellisviikonlopun kisameininkeihin. Stay tuned! Ehkä pitäisi välillä harrastaa jotain muitakin asioita kuin sekalaisia agilityvalmennuksia ja kisailuja. Oisko vaikka näyttelyt mitään? Katsotaan sitä ensi kuussa!
Nämä kaksi kuvaa on muuten otettu joskus syyskuun puolella, kun kävimme eksymässä Kontiolahden luontopolulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti