Hiljentymistä

Ylläoleva kuva Myrnistä alkaa olla taas ajankohtaisemman oloinen, meillä nimittäin sataa lunta! Toivottavasti sitä tulee ihan hurjan paljon ja toivottavasti se ei sula ihan heti pois.

Viime viikolla laitettiin vähän pillejä pussiin monen asian suhteen. Osteopaatti Jerry Ketola kävi Joensuussa hoitamassa koiria, ja myös 3/4 meidän koiristamme oli sillä listalla. Merleistä Minttu kävi hoidossa, ja se tuli todella tarpeeseen. Seitsemän ja puolen vuoden ajan aktiivista harrastuskoiran uraa viettänyt mummikoira oli ihan jumissa ja tiltissä, vino ja vaikka mitä. Lukkoja saatiin hyvin auki, ja hoitoa jatketaan oman fysioterapeutin hoivissa. Osteopaattikäynteihin meillä susirajalla on harvoin mahdollisuus, mutta tulen varmasti jatkossakin hyödyntämään ne harvat tilaisuudet.

Kun Minttu nyt joka tapauksessa oli naksauteltu kuosiin, päätin että nyt on loistava aika pienelle talvihiljentymiselle treenitohinoista. Viimeinen työviikkoni on muutenkin kovin kiireinen, joten ei haittaa yhtään, että luvan kanssa saa jättää treenejä välistä ja mennä oikeasti ajoissa nukkumaan. Loma saa jatkua agilityn osalta myös oman lomailuni puolella, mutta jotain tokopuuhastelua käydään varmasti sinä aikana tekemässä. Jo alle viikon totaaliloma alkaa nimittäin näkyä kaikissa koirissa, ja jopa Minttu sai illalla hassuja hepulikohtauksia ennen nukkumaanmenoa.

Ennen lomaa käytiin Meelan kanssa kuitenkin tempaisemassa vuoden viimeiset treenit, kun huippu seuratoverimme TT-Anni (uusi lempinimi, ole hyvä!) lupasi kouluttaa muita kouluttajia. Annipa oli hyvin varannut irtoamisteemaisen radan, ja se sopi meidän treenisuunnitelmaan vallan mainiosti!
Meela oli ihan paras, ja irtoili esteille hienosti. Se oli jopa niin paras, että lopputunnista keksittiin pari omaakin kuviota radalle ja treenattiin mm. serpentiinejä.
Aikamoinen edistyminen loka-joulukuun aikana, vai mitäpä ootte mieltä?


Viikonloppuna aloitettiin jouluun valmistautuminen, käytiin nimittäin pikkujoululenkillä Jaanan ja koirien kanssa. Reitiksi valikoitui Salokylän luontopolku tuolta Liperin puolelta. Valitsimme luonnollisesti pidemmän n. 6km reitin, josta osa oli maantietä. Reitin varrella oli hieno laavu, jossa oli hyvä pysähtyä keittelemään kaakaot ja pitämään pinaattilettukestit.
Salokylän polku sopisi vallan mainiosti sellaiseksi perus päivälenkkireitiksi, sillä maasto oli helppokulkuista.

Lenkkiporukkamme: meidän lauma ja Jaanan Taika, Roihu & Savu

Kohta koittaa taas se aika, kun saa listata vuoden onnistumisia ja ensi vuoden tavoitteita! Hiemanko kivaa.
Koska olen suunnittelemisen mestari, on kalenteri täyttynyt jo hurjasta määrästä jännittäviä koiramenoja pitkin vuotta. On mahtavaa, että on aina jotain mitä odottaa.