Joulua vietettiin tuttuun tapaan Liperissä mökkeillen. Onnistuneeseen mökkijouluun kuuluu paljon ruokaa, lautapelejä, television jouluohjelmia ja saunomista. Tänä jouluna mökkeilimme kaikkien kolmen sheltin ja Hupsiksen sekä Timi-vanhuksen kanssa, joten koiria riitti jokaiselle rapsuteltavaksi!
Valoisan ajalla koirat saivat kuluttaa aikaansa pihamaata vahtien ja lyhyillä metsälenkeillä, illaksi ne sitten linnoittautuivat ihmisten jalkoihin kaiken toiminnan (tai toiminnattomuuden) keskelle.
Jouluksi saatiin kuin saatiinkin edes himppunen lunta, ja vaikka se sitten heti joulupäivänä sulikin pois vesisateiden myötä, ehdittiin aattona ottaa muutama kiva lumikuva koirista.
Huikeita joululahjoja emme koirille jakaneet, mutta isot luut niille oli ostettu ajanvietteeksi. Äitini toki piti huolen siitä, että myös koirat saavat maistella ties mitä jouluruokia - eihän niiden surullista ja niiiiiin nälkäistä katsetta voi vastustaa!
Koirien paras joululahja "annettiin" jo aatonaattona, kun päätin lopettaa treenitauon ja lähteä shelttien kanssa tekemään tokoa hallille. Kumpikin oli ihan liekeissä tokoilusta, ja lämmittelylenkillä ne vetivät remmit kireällä kohti hallia (porsaat).
Ensi vuoden alussa seuramme järjestää tokomöllit, joihin ajattelin osallistua ainakin Meelan kanssa. Myös Minttua olen miettinyt, se kuitenkin osaa kaikki voittajan liikkeet yksittäisinä, mutta haukkuu todella paljon. Sen kanssa voittajassa hassuttelu voisi kuitenkin olla itseni kannalta hyödyllistä, jotta saisin edes jonkunlaisen käsityksen siitä, mitä voivoissa kisatilanteessa tapahtuu.
Olen kuitenkin päättänyt, että loman aikana treenataan paljon tokoa ja vähän aksaa. Tokossa otetaan aina pari kolme liikettä ketjutettuna settinä, ja paneudutaan nimenomaan luokkakohtaisiin ongelmaliikkeisiin. Mölleihin on aikaa tasan viikko, joten vielä ehditään pari kertaa käydä harjoittelemassa.
Aatonaaton treenien lopputulema oli, että Meela on oppinut viimein bongaamaan kierrettävän merkin eikä vain juokse siitä ohi, samoin kuin ruudun.
Ehkä vuoden aikana on siis tapahtunut jotain edistystä, vaikka meidän tokotreenailu onkin ollut niin rikkonaista, ettei sitä ole ehtinyt edes huomata.
Mintulla puolestaan oli hurjan hauskaa, mutta sitäkin äänekkäämpää menoa. Ruutuun mennessä voi esim. huutaa iiiihan koko matkan! Nauroimmekin treenikaveriksi lähteneen Annan kanssa Mintun yli-innokkuudelle: se on ihan huippuhauskan näköinen tehdessään tokoliikkeitä äärimmäisen tohkeissaan ja supernopeasti!
Ai niin! Joulusiivouksen yhteydessä kaivoimme kaappien kätköistä kasan täysin tuliteriä koiranleluja, jotka eivät kuitenkaan syystä taikka toisesta ole päätyneet omien koiriemme leikittäviksi.
Ajattelin arpoa ne blogissa. Siitä lisää ensi viikolla, kun voin suorittaa historian ensimmäisen blogikisani, hih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti