Vuoden viimeisiä

Lumikuvat on otettu marraskuussa, oikeasti täällä Joensuussa on aivan yhtä kurjaa, harmaata ja rapaista kuin kaikkialla muuallakin.

Vuoden viimeiset agilitykisat on nyt kisattu. Niistä kisoista ei jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa, sillä kuntoutuksesta ja fyssarikäynneistä huolimatta en voi erityisemmin kehua olevani kilpailukunnossa. Halusin kuitenkin kokeilla, miten takanaohjaus ja pelastelutilanteet toimisivat kisatilanteessa, joten siellä sitä oltiin. Tuomarina toiminut Sami Topra oli muistanut kisailijoita vauhdikkailla rataprofiileilla, joten ei ehkä ihmekään että olin koko ajan myöhässä kaikkialta!

En nyt sen tarkemmin analysoi kisapäivää, mutta keräänpä vaikka plussia ja miinuksia radoilta. Tarjolla oli siis neljä rataa, joista kumpikin sai juosta kaksi. Meelan kanssa napattiin kakskytjotain virhepistettä ja sijoituttiin sillä kolmansiksi, vaikka oikeasti tuloksen olisi pitänyt olla hylätty. Toisella kierroksella Meela possuili A:n, joten kannoin sen sitten pois.
Minttu taas teki lentokeinu-hyllyn ja yliaikanollan. Ei ihan optimaaleimmat linjat esteille nääs.

Meela
+/- A mentiin kahden radan aikana yhteensä neljä kertaa. Kaksi ekaa oli hienoja, kaksi viimeistä eivät. Kesti takaaleikkaukset A:lle upeasti ekoilla radoilla, mutta selvästi pitää vielä vahvistaa.
+ A-putkierottelu! Meni putkeen, vaikka este syötti A:lle
+ Irtosi ihan kivasti etenkin suorilla
- Ihan kamala keinu! Miksi en ole treenannut keinua, häh?
- Kepit oli ihan kuraa, pitää treenata lisää tilanteita joissa tullaan kovaa ja minä olen tuhat vuotta myöhässä.
- Rimoja tuli, mutta ne oli kyllä ihan omia mokia ja melko pitkälti jalattomuudesta johtuvia. Korjaantunee.

Minttu+ Irtoaa kiltisti, ohjaaja ehtii vaikka mihin
+ Kepit!
- Lentokeinu. Mummo ei.
- Kaarrokset levisi, mutta ei Mintun tyyppisen koiran voikaan olettaa kääntyvän tiukan valssin paikassa pelkällä persjätöllä. Jos ei voi tehdä valsseja, ei pidä ehkä valittaakaan.
- Liikkuu nopeammin kun voin itse juosta, näissä kisoissa aika tahmainen.

Samaan aikaan Helsingissä kisattiin Voittaja-titteleistä. Messukeskuksessa tapahtuikin omanlaistaan historiaa, kun peräti kaksi kappaletta Agarwaen-junnuja asteli kehään. Kerranhan olen itse noissa kisoissa esittänyt Myrniä, mutta omia kasvatteja ei ole kehässä nähty. Vaan nyt on!
Kumpaisenakin päivänä shelttejä tuomaroineet tuomarit olivat kovin tarkkoja ja tiesivät mitä hakevat. C-tyttäret Kuje ja Saaga edustivat upeasti molempina päivinä.

A. Cirni Fallstar "Saaga"
"Good size. Correct type. Feminine head. Good topline. Bit high in legs. Correct movement and coat."
Pedro Delarue, Portugal - JUN ERI

"Pleasing outline.Would prefer better head expression.Eyes round, roman nose, ears too heavy, would prefer better front. Good body, good hindquarters.Nice effortless gait. Covering ground well."
Garry Dryburgh, Australia -JUN ERI


A. Cyan Windfall "Kuje"
"Excellent head and expression. Too light in bone and a bit leggy. Movement with power but carrying the tail up. Good coat but still needs to develop."
Delerue Pedro Sanches, Portugal - JUN EH

"Good type. Would prefer better outline. Little high legs compared to body. I'd like better head and underjaw. Good ears. Good front. Good movement in back. Covering ground well. Would prefer more blue color, more silver."
Garry Dryburgh, Australia - JUN ERI

Kas näin on kisavuosi laitettu pakettiin kaikin puolin meidän osaltamme.
Kohta treenataan vuoden viimeiset treenitkin, jäädään hetkeksi joulutauolle ja ladataan akkuja ensi vuotta varten.