Olla tiukka ja kätevä, olla huikean pätevä

Minttu porhaltaa auringonlaskuun aikana, jolloin meillä oli vielä -30 pakkasta

Tulipahan käytettyä biisinsanoja blogiotsikkona edes kerran elämässä. Kuuntelin Kuopion kisamatkan ajan pelkästään Novaa, sillä vaihtoehtoinen radiokanava olisi autoni mielestä ollut Radio Dei. Nova soitti parhaat klassikot ja tyylikkäimmät uutuudet, kuten aina. Menomatkalla pikkutiellä liukastellessani fiilistelin Happoradion Ihmisenpyörän pätkiä, että kylläpä on muutamiin kohtiin niputettu agilityharrastus aika näppärästi.

Vaan se lyriikka-analyyseista. Agilityä tuli harrastettua pääasiassa Meelan kanssa viikon sisällä aika paljon. Oli ohjattua treeniä, valmennusta ja vielä kisatkin. Kamalasti kaikkea lyhyen ajan sisään, mutta kylläpä oli kaikissa edellämainituissa aktiviteeteissä mainio meininki!



Tiistaina oli Sarin valmennusryhmä. Radalla haastetta riitti lähinnä kinkkisessä keppikulmassa, ja koituipa tuo lyhyelle putkelle vientikin monen koiran kohtaloksi. Meelalle tämä oli loppujen lopuksi aika pala kakkua. Kepeille se kesti ihan mahtavan hyvin takaaleikkauksen, haki punaiseen putkeen kiltisti ja luukutti menemään sen suuremmin kyselemättä. Jouduin tosin hinkkaamaan sen kanssa loppuradan niistohässäkkää, sillä pieni hyvin irtoavainen shelttini ampaisi hyvin monta kertaa suoraan mustaan putkeen, eikä todellakaan tullut enää mihinkään niistoon. Pölö!

Videolla on suoritus pätkästä "vedä se nyt nollana läpi". Melkein vedettiin! Kuulema yhden esteen räjäytys oli ihan koiran vika, koska ohjasin Sarin mukaan kohdan joka kerta samalla tavalla ja rima pysyi. Uskallan luottaa siihen.
Oli muuten aika ylläri, että Meela muisti pöydänkin! Sitä ollaan tehty ehkä aluevalkassa viimeksi.


Viikonlopuksi lähdimme mukavasti mökkeilemään. Ajelin Liperistä lauantaiaamuna Sanna Kataisen agilityvalmennukseen, jossa teemana oli vauhti. Aikamoista haipakkaa radalla saikin painella! Kaikista takaakierto-persjättöehdotelmistani huolimatta Sanna laittoi minutkin tehtailemaan japseja joka ikiseen mahdolliseen paikkaan, ja voi elämä se oli vaikeaa. Japsit, varsikaan tuollaisissa kohdissa kuin tällä radalla, eivät ole mistään kohden vahvuuteni. Niitä hinkattiin kerta toisensa jälkeen, kun ohjaaja oli milloin myöhässä, milloin liian ajoissa, milloin muuten vaan epäselvä. Muutama onnistunutkin pätkä saatiin kuitenkin aikaiseksi, ja niistä on koostettu videopätkä treeneistä.

Treeneistä jäi kaikenkaikkiaan hyvä fiilis. Oli vauhtia, uskallusta ja luottoa. Meela osasi kaiken hienosti, mutta ei todellakaan paikkaillut ohjaajan kämmejä. Se on loistava opettaja. Kotiläksylistalle menevät ehdottomasti japsit ja takaakiertoihin lähetykset, ne kun saadaan kuosiin niin kylläpä tulee hieno paketti!

Treenien jälkeen ajelin takaisin mökille, jossa tosiaan vietimme viikonloppua vanhempieni Timi-koiraa vahtien. Kävimme valoisan aikaan hyvän lenkin metsäpoluilla ja jäällä umpihangessa kahlaten. Timi pyöri metsässä hajujen perässä ja kävi välillä moikkaamassa meitä muita. Illalla laiteltiin saunaa ja katsottiin Game of Thronesia hurjana maratonina. Voisiko parempaa lauantaipäivää oikeastaan edes toivoa?

Sunnuntaikin oli melko täydellinen. Sai rauhassa herätä, ulkoiluttaa koiria, syödä ja koomailla. Kisoihin tarvitsi lähteä vasta puoliltapäivin. Olin kuitenkin sen verran levottomissa tunnelmissa, että päätin lähteä kohti Kuopiota jo rutkasti etuajassa. Mikä lie etiäinen oli kyseessä, nimittäin puolivälissä matkaa Anna soitti, että Speedcrossini ovat pussissaan mökin eteisessä. Se oli kenkäpaniikin paikka! Onneksi matkan varrelle osui sopivasti Matkus, jonka jokainen kauppa tietenkin pursuili tammialennuksia. Pikakurvaus kauppakeskukseen, jossa urheiluliikkeen ystävällinen myyjä kaivoi minulle pikavauhtia kirkkaanoranssit nappulakengät kriteereillä mahdollisimman halvat ja kokoa nelkytyks. Voin kertoa, ettei ollut mikään helppo nakki se!
Kisoihin ehdin kuin ehdinkin hyvissä ajoin, mutta kiirefiilis jäi ikävästi päälle, mikä näkyi ensimmäisissä ratasuorituksissa. Henkinen valmistautuminen miinuksen puolella.

Palkintoporsaat ja kisakengät.

Meela lähti radoille koiristani ensimmäisenä. A-rata oli kivan virtaava ja helppo, mutta oma henkinen puoli ihan kuraa. Juostessani ehdin miettiä, että toivottavasti ei kenkä putoa ja monta muuta asiaa. Mitäpä muuta voi olettaa, kuin että hirveää rävellystähän siitä tuli ja hylsyllä maaliin. B-radalla meininki oli jo parempi, mutta syyllistyin meelanohjaamisen perisyntiini; oli muka kiire, ja ohjasin hutiloiden. Loppupuolella rataa Meela ei tullutkaan huonosti ajoitettuun valssiini, karkasi selän taakse ja teki kiellon. Siitä oli mahdotonta päästä enää kunnolla vauhtiin, ja kun tilanne olisi vaatinut pikaspurtin suoran putken jälkeiselle takaakierrolle, ei minulla tietenkään ollut enää mitään mahdollisuuksia. Toinen hyl. C-hyppyradalle mennessä totesin kisaseuralaisilleni, että nyt on ainoa kriteeri että ohjaan jokaisen esteen, ihan sama vaikka olisi muuten miten hirveää. Siellä tapahtui sellainen niinkutsuttu pakkonolla. Radalta jäi ehdottomasti elävimpänä mieleen, miten joka ikisessä kaarteessa huusin vain MEELA MEELA!!!! ja kalastelin hurjia kaarroksia tekeviä pikkushelttiäni näppeihin. Ei kovin nättiä, mutta nolla tuli. Ihan nopsakkakin sellainen, sillä sijoituimme lopulta toisiksi. Voittajakoirakkoon oli parin sekunnin ero, mutta ei kyllä mikään ihme huonoilla reiteilläni ja pelasteluillani.

Meelan kisasuorituksen parhaat kohdat olivat ehdottomasti kontaktit, joita treenailin hyllyradoilla ihan antaumuksella. Se suoritti myös 2/3 radalla kepit oikein, mikä on tosi hyvä. En tiedä miksi en osaa kisoissa ohjata koiraani kepeille. Aina joko olen sössimässä liikaa, tai sitten en auta yhtään. Supertyhmää ohjausta!

Minttu oli ihana luottokoirani, ja sen kanssa juoksimme kaksi agilityrataa. Etukäteen pelkäsin, että se lähtee totaalisesti lapasesta viikon treenaamattomuuden jälkeen. Mutta vielä mitä! Minttu oli hyvin kuulolla koko ajan ja pisti radalla parastaan.
A-radalla maltoin ohjata paremmin. Tiesin etteivät kenkäni tipu. Minttu teki tarkasti, ehdin valsseihin, ohjasin kepeille. Tehtiin nolla. Sekä ajanotto että käsiaika tosin prakasivat tässä vaiheessa, ja sain valita juoksenko radan uudelleen vai otanko ihanneajan. Valitsin jälkimmäisen, sillä yhden ylimääräisen radan juokseminen ei oikein tuntunut hyvältä idealta. Nolla mikä nolla.
B-radalla sama fiilis jatkui. Oli hirveän kivaa, kevyttä ja ihanaa. Kaikki meni juuri kuten suunnittelinkin, ja olimme koko ajan samalla radalla. Kuinka ollakaan, Minttu teki toisen nollansa. Nämä kaksi aginollaa riittivät siihen, että meillä on SM-nollat kasassa ensi kesän kisailuja varten. Ihan huippua ja mahtavaa päästä haistelemaan arvokisatunnelmaa ensimmäisen oman koirani kanssa. Sen koiran, jonka kanssa agility on aikoinaan aloitettukin.

Kas näin on Mintun nollaprosentti vuonna 2016 täysi sata. Toki takana on vain kaksi starttia, mutta silti!
Harmi kyllä kisoista ei ole videoita, sillä olin matkassa yksin ja kaikki kaveritkin kisasivat aika tiiviisti joko ennen meitä tai meidän jälkeen.

Kotimatka sujui sukkelasti mainiota kisakaudenaloitusta fiilistellessä. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Lopuksi vielä lappalaisbonus, koska jälleen kerran jäällä otetuista siluettikuvista Hupsiksesta otettu kuva oli kaikkein onnistunein:

Arkikuvahaaste

Myönnän olevani maailman huonoin kilpailujärjestäjä! Unohdin nimittäin paljastaa välipäivien kostyymikisan voittajan täällä blogin puolellakin. Voittajaan on kyllä otettu yhteyttä aikapäiviä sitten ja palkinnotkin toimitettu perille.
Koska en itse osannut päättää hauskojen kuvien seasta voittajaa, annoin kunnian työkaverilleni. Voittajakuvaksi valikoitui Jaanan ottama Super Mario-aiheinen kuva Roihu-bordercolliesta. Onnea vain!

Superpakkasista kärsitään täällä itärajalla edelleen, ja näin ollen kaikenlainen Oikea Harrastaminen on jäänyt melkoisen vähälle. Minua kuitenkin viskattiin Instagramin puolella arkikuvahaasteella, jonka ajattelin jakaa blogiinkin! Instagramista shelttikuvia voi ihailla tunnuksen agarwaentm takaa.

Päivä 1/7: tiistait on meidän aksapäiviä. Tänään pääsi Minttu ratatreenaamaan ja Meela tekemään kotiläksyjä! Tänään oli vähän jännää treenata, koska hallilla kummitteli 😱

Arkikuvia 2/7: tänään piti aloittaa dobo-kurssi, mutta lumimyrskyn takia en uskalla ajaa perämetsään hallille jumppaamaan! Onneksi voi kuntoilla mukavasti sisällä, kun myrskysäässä ulkoilunkin on hoitanut hyvinkoulutettu kennelhenkilö 😆

Arkihaaste 3/7: vapaapäivä treeneistä, mutta koirat sentään sai pitkän lenkin tuplana! Nyt on hyvä käydä unille. Fun fact: Minttu vie öisin suuremman tilan sängystä kuin kaksi ihmistä. Hän nimittäin asettuu jossain vaiheessa aina poikittain tyynylle, kuten prinsessat tekevät.

Arkikuvia 4/7: ulkona on liian kylmä esim elää ja autokin valittaa, joten skipattiin tokotreenit ja tehtiin täsmäharjoituksia sisällä. Ihan kelpo perjantaipuuhaa, tietää Meela.

Arkea 5/7: -30 mutta kyllä täällä tarkenee 😎 tunti umpihangessa lenkkeilyä check, sitten muuttoapulaisiksi mars!

Arkikuva 6/7: Minttu hengailee George-rotan kanssa. Minttu rakastaa rottia ja haluaisi hirveästi hoitaa niitä. Harmi etteivät rotat aina ihan arvosta.
Meillä rotat voivat ulkoilla huoletta lattialla, sillä koirat ovat oppineet väistämään niitä kohteliaasti.

Arkea 7/7: ei oo pimeäkuvaus tämän minun Samsungin vahvuuksia 😅 maanantait on kiireisiä päiviä, kun töiden lisäksi käyn kouluttamassa agilityä hallilla. Eipä silti että täällä Siperiassa pahemmin lenkkeiltäisikään, pakkasta on yli 30 ja orbilocitkin himmeni olemattomiin pikaisella iltakävelyllä! Brrr ⛄

Pakkastreenejä

Jestas, että oli kylmä! Parinkympin pakkasia en pane pahakseni, mutta kun mennään sinne kolmenkymmenen tuntumaan, alkaa se olla hieman liikaa itse kullekin. Onneksi on lämmin halli, jossa aloittaa vuoden treenit!

Heti tiistaina starttasi meidän arvokisaryhmä, jossa treenaan yhdessä Meelan kanssa. Olen järkeillyt koirien treenaamiset niin, että Meela osallistuu yksin koulutuskerroille ja otan molemmat mukaan itsenäisille kerroille, jolloin ehdin tehdä kotiläksyjä molemmille. Ja tietysti käydään vapaavuoroilla molempien kanssa!
Ensimmäisellä kerralla oli kuitenkin Sari kouluttamassa, joten vain Meela pääsi mukaan treenaamaan.

Treeneissä tehtiin rataa, jonka haastavin kohta oli varmasti seinään päin oleva keinu. Meelaa ensin jännitti tilanne niin, että se hyppäsi aina sivusta pois. Pienellä opastuksella se kuitenkin teki keinua kiltisti, mutta hirveän suurta sivuetäisyyttä en vielä voinut ottaa. Muutoin rata oli mukavan mentävä ja Meelakin kiltillä tuulella. Se ei yrittänytkään ansaesteille, ja tuli kuuliaisesti ohjauksiin. Kotiläksyksi tosin saimme persjättöjen harjoittelemisen, sillä Meela tuppasi niissä leviämään ihan miten sattuu, eikä oikein koonnut hypylle kunnolla. Persjättötreeniä siis ensi viikolla luvassa!
Suureksi riemukseni avokulman kepit onnistuivat treeneissä oikein hyvin, vaikka ensin Meela oli kuulema lähtenyt pujottelemaan keppien takana olleen näyttelypöydän jalkoja, hah!

Ensimmäinen harjoitus

Loppiaisena herätyskello soi aivan liian aikaisin, sillä vuorossa oli aluevalmennusryhmän treenit Savonlinnassa. Pakkanen toi oman lisäjännityksen autoiluun, kun matkalla menopelimme angstaili ihan olan takaa kylmää keliä. Onneksi ei kuitenkaan jääty tien varteen, ja paluumatka sujui kuin sujuikin ongelmitta!
Savonlinnassa oli aivan jäätävän kylmä, ja koirien lämmittäminen vaikeaa. Meela ei halunnut liikkua ulkona yhtään, nosteli vain tassuja ja näytti nyrpeää naamaa.

Treenien aiheena oli "meidän agility", ja teimme erilaisia kellotus- ja muistitehtäviä. Aluksi tehtiin pieniä ratapätkiä joissa tehtävänä oli arvioida itse, millä ohjaustekniikoilla pieni ratapätkä sujuisi nopeiten. Itse valitsin nopeimmaksi niiston kolmoselle, ja se osuikin oikeaan. Toiseksi nopein oli pakkovalssi-jaakotus kolmoselle, ja hitain kolmoshypyn leijeröinti + pakkovalssi + takaaleikkaus-combo. Kaksi viimeistä tosin kuulema ovat yleensä yhtä nopeita, mikäli ohjaaja ehtii pakkovalssista persjättöön ennen neloshyppyä. Itse en vammajalkani kanssa päässyt tarpeeksi rivakasti liikenteeseen, joten persjättö vaihtui suosiolla takaaleikkaukseksi.

Toinen harjoitus

 Toisena harjoituksena testattiin useita eri ohjaustekniikoita erilaiselle pätkälle, ja ne piti laittaa omasta mielestään aikajärjestykseen. Tässä harjoituksessa menin ihan hakoteille, ja liikkuvat saksalaiset tai pakkovalssi-jaakotus+niisto-yhdistelmä osoittautuivat kaikkein nopeimmiksi vaihtoehdoiksi. Olen kyllä niin huono saksalaisissa, etten niitä hirmuisen mielelläni viljele! Pitäisi treenata useammin.



Erilaiset ohjauskuviot tehtiin siis pääasiassa esteille 2 ja 4. Muina vaihtoehtoina oli vielä ainakin niisto + niisto (hidas). Olisihan tuohon voinut toki vääntää vaikka mitä ohjauskuvioita, eikä kaikkia mahdollisia todellakaan tullut kokeiltua!

Seuraavassa setissä tehtiin pientä muistiharjoitusta. Treenattavana oli melko simppeli rata, joka kuitenkin osoittautui vaikeaksi rytmittää oikein ainakin allekirjoittaneelle. Veikkaan pelänneeni liikaa hallin keskellä kulkenutt pylväsrivistöä! Ennen jokaista radalle menoa sain katsoa hetken aikaa paperilappia, johon oli listattu milloin mitäkin; sanoja, muotoja ja jopa päässälasku. Ratasuorituksen jälkeen ne piti osata laittaa oikeassa järjestyksessä paperille. Aika vaikeaa!
Itse radalta jäi positiivisena mieleen Meelan keppi-irtoaminen, se nimittäin irtosi avokulmaan kepeille vaikka tein ennen niitä olevalle hypylle takaaleikkausta ja matkaa oli vaikka miten. Jee!

Kohta pakkaan taas koirat autoon ja ajelen hallille iltatreeneihin. On Mintun agilityvuoro!
Aiemmin päivällä käytiin koirien kanssa jäällä ensimmäistä kertaa porukalla. Aurinko paistoi ja laakealla jäätiköllä oli hyvä kirmata.
Laitan tähän loppuun vielä kuvan Hupsiksesta, sillä talvikuvat siitä onnistuvat kiisatta parhaiten! Lapinkoirat ja lumi nyt vaan sopivat upeasti yhteen.

Viimeisiä ja ensimmäisiä

Tämä postaus on täynnänsä Anni Raskin ottamia kuvia eräältä kimppalenkiltä.

Johan on treenattu! Rykäistiin kasaan tiukka treenirupeama, kun uudenvuodenaattona käytiin aamupäivällä väsyttämässä koiria pienen leijeröintitehtävän parissa. Ultimate-tavoitteeni keppien suhteen oli saada Meela suorittamaan ne osana esimerkiksi tällaista leijeröintitehtävää, ja vuoden viimeisenä päivänä oli sitten näytön paikka. Suureksi riemuksi Meela osasi kuin osasikin! Kierrosten noustessa kepeille kokoaminen vaikeutui, mutta kuitenkin! Ei ollut ihan itsestäänselvyys, nimittäin.


Minttu sai puuhastella samoja harjoituksia, ja lisäksi teetin sille muutamia tokotehtäviä. Anna nimittäin treenaili tokoa Myrnin kanssa toisella puolen hallia, ja siellä oli ruudut ja muut kivasti kasassa.
Minttu sai omaa treeniaikaa, kun vuoden ensimmäisenä päivänä kävin hallilla esittelemässä sille vielä voittajaluokan liikkeitä. Tajusin nimittäin, että on ehkä vähän epäreilua viedä koira möllitokoon, jos se ei ole varsinaisesti tehnyt esimerkiksi ruutua tai ohjattua noutoa kokonaisena liikkeenä about puoleen vuoteen... Minttu oli innoissaan ja teki juttuja mielellään.

Kuva: Anni Rask

Kisamaiset treenit tempaistiinkin sitten tänään tokomölleissä! Minttu suoritti tuiki tärkeän tehtävän ja esitteli minulle voittajaluokan kulun samalla, kun itse kyselin liikkuroinneista ja muista käytännön asioista täysin ummikkona. Meelan kanssa kokeiltiin avointa luokkaa vähän sillä ajatuksella, että voisikohan kokeita miettiä keväälle. Tulin siihen tulokseen, että ehkä loppukeväälle.
Erottelen pisteytykset tähän alle, jotta voin kivasti palata niihin vuoden mittaan!

Minttu VOI0 71 pistettä
Paikalla makaaminen 2min 0 - Minttu lähti heti rivistä kävelemään perääni. Ei kyllä olla tehty vieraassa porukassa paikkiksia ehkä vuoteen, että eipä ihmekään. Suurenmoinen plussa siitä, että se odotti kehässä kaikessa rauhassa liikkeiden alkua!
Seuraaminen 5 - Tämä oli vähän yllätys! Minttu ei ollut yhtään kuulolla, ja seilaili suurimman osan ajasta metrien päässä minusta. Pariin otteeseen väläytteli tosi kivaakin seuruuta, mutta pääasiassa oli kyllä ihan muissa maailmoissa. Peruuttaa ei osaa, joten otin ihan vaan askel kerrallaan sille peruutuspätkän.
L-liike 6 - Tämä oli minusta ihan kiva, tehtiin istuminen ja seisominen. Seisomisessa ei kestänyt taaksemenoa, ja kääntyi perään.
Luoksetulo ja pysäytys seisomaan - Vaati kaksoiskäskyn maahanmenoon, karkasi liikkurin kutsusta ja valui pysäytyksessä. Joo ja varmaan haukkuikin.
Ruutu 0 - Lähti liikkeelle, mutta hukkasi ajatuksen hetkessä. Kisamatkan ruutua ei kyllä olla tehty kovin usein, joten ei ihmekään. Vein Mintun ruutuun maahan ja sain itse kävellä kolmion. Minttu tuli hyvin kutsusta seuraamaan.
Ohjattu noutaminen 0 - Kapulat olivat hurjan paljon kauempana kuin olin ajatellut! Minttu ei katsellut niiden vientiä yhtään, joten eipä ihme ettei sillä ollut mitään käsitystä, että nyt mennään noutamaan. Piti hakea vasen, se on muutenkin paljon vaikeampi. Haukkui tietenkin paljon.
Tunnistusnouto 0 - Lähti hirmu hyvin ja rauhassa kapuloille, haisteli niitä tarkasti mutta sitten hairahtui jonkun muun hajun perään ja lähti seikkailemaan pitkin hallia. Mutta kiva kun lähti ja kiva kun oli rauhallinen!
Kaukot 0 - Nousi ekalla istumaan, i-s vaihdossa käveli eteen ja tajusi virheensä, kävi maahan. Tämän jälkeen teki minttutasoisiksi tosi kivat kaukot kyllä!
Metallihyppynouto 0 - Lähti ensin haukkuen katsomaan tuomaria?? jonka jälkeen teki sitten hirmu hienon hyppynoudon.
Kokonaisvaikutus 9 - Piste lähti haukkumisesta.

Tekemisestä jäi minulle hyvä mieli, vaikka saatiinkin todella harvoista liikkeistä pisteitä. Pääasia, että Minttu oli läpi kisatilanteen hurjan iloinen, vaikka oltiin sisähallissa tekemässä! Se on aika hyvä saavutus. Päätavoitekin täyttyi: voittajaluokka on minulle itselleni paljon selkeämpi kokonaisuus nyt, kuin se oli aiemmin. Tämän perusteella sanoisin, että voimme mennä möllitokoilemaan toisekin.

Kuva : Anni Rask

Meela AVO0 184p
Paikalla istuminen  8 - Tämä oli hauska, en nimittäin edes tiennyt että avoimessa on pelkkä istuminen paikkiksen sijaan! Kehään mentiin aika hätäisesti ja Meela vaikutti vaivaantuneelta. Istui kiltisti sen minuutin, mutta minun mennessä taakse kävi makaamaan.
Seuraaminen 9 - Haukkui ärsyttävästi, muuten teki ihan kivaa seuraamista. Kehään meni aika huonossa mielentilassa, sillä kehään mentiin pienestä aukosta monien koirien ja ihmisten lähistöltä ja se vaivaannutti meitä molempia. Veikkaisin, että runsas haukkuminen johtui väärästä mielentilasta ja huonosta valmistautumisesta suoritukseen.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Pysähtyi mutta lähti sitten kävelemään perään.
Luoksetulo 10 - Tosi nätti luoksari oli se.
Istuminen seuraamisen yhteydessä 9,5 - Jee! Tarkoituksella helpotin Mintun suoritusta antamalla liikeavun, sillä istuminen ei ole kamalan varma liike sille. Teki kuitenkin nätisti.
Ruutu 0 - Kamalan huono valmistautuminen tähänkin! Miten uusissa säännöissä edes voi valmistautua? Se jää mietittäväksi. Meela lähti ruutua kohti, mutta usko loppui kesken ja tuli räksyttämään minulle. Tehtiin sitten ehkä 5m etäisyydeltä uudelleen, ja teki nätisti.
Noutaminen 9 - Palautuksessa tiputti raville. Kapulalle lähti aavistuksen viiveellä.
Kaukot 0 - Ensimmäisessä istumisessä kyttäsi ujeltavaa sakemannia kentän laidalla, ja ei noussut. Kävin läheltä nostamassa istumaan, jonka jälkeen teki vaihdot, joskin hitaasti.
Estehyppy 10 - Helppo tehtävä.
Merkin kierto 0 - Lähti kiertämään merkkiä, mutta jumitti jostain syystä lattiassa puolivälissä olleeseen teippirastiin ja kiersi sen. Tein sitten uudelleen lähempää, jolloin teki nätisti. Perusasentoon tulo huono.
Kokonaisvaikutus 9 - Haukkuminen miinusti pisteitä. Olen huomannut, että Meela haukkuu aina jos se on epävarma, se pääsee putoamaan ulos "tokokuplastaan" tai esimerkiksi liikkeiden väleissä tapahtuu jotain hallitsematonta. Pitäisi yrittää saada se kestämään tokokuplassa koko kisasuorituksen ajan, mutten tiedä miten se onnistuu meidän treenimäärillä ja minun taidoillani.

Sellaiset kisamaiset meillä! Toivottavasti vastaavia tilaisuuksia tulisi eteen muutoinkin, sillä etenkin Meelan vaikealle koe-elämälle ahkera möllitokoilu tekisi todella hyvää. Kisapäivä oli pitkä mutta mukava, kisoihin uskaltaudun ehkä huhtikuussa. Onpahan jokunen kuukausi aikaa yrittää askarrella liikkeitä kuosiin!