Inhokkitreeni

Siis mitä ihmettä tämä jäätävä loska ja vesisade helmikuun alussa oikein on! Koiriin kerääntyy lumipaakkuja, joki on taas ihan auki, kävelytiet muistuttavat luistinrataa ja pihalta lähtiessä saa kahlata nilkkojaan myöten sohjossa.
En tykkää. Eikä kyllä tykkää kukaan muukaan. Onneksi on kasa tammikuisia kuvia muistuttelemassa ihanista pakkaskeleistä. Minä nimittäin rakastan kunnon talvipakkasia ja kirkasta, raikasta talvisäätä.

Meela aloitti juoksunsa pari päivää sitten. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että hallille meillä ei ole asiaa ennen juoksujen loppua. Mälsää pikkukoiran kannalta, mutta Minttu on takuula innoissaan, se nimittäin pääsee nyt kaikkiin mahdollisiin viikkotreeneihin ja valmennuksiin. Toivon vain, ettei äitikoira aloita juoksujaan heti tyttärensä perään - viimeksi kun kaksikon juoksut alkoivat lähes päivälleen samaan aikaan.

Meillä on agilityssä kaksi viikkoa sama rata. Tämä siksi, että ensin harjoittelemme rataa Sarin opastuksella, ja seuraavalla viikolla pähkäilemme kotiläksyjen parissa. Tähän mennessä läksyjä on kyllä toden totta riittänyt!
Kahden viime viikon ohjelmana meillä onkin ollut tekniikkatreenit. Halliin on mahdutettu peräti kaksi erilaista pientä rataa, joista toisessa harjoiteltiin vähän kontakteja, itsenäistä keinua ja kepeille irtoamista. Toinen taas oli sellainen kuoleman hirvitysrata, johon jokainen agilityä harrastanut on varmasti joskus törmännyt.

Nimittäin tällainen:

Siinäpä hirvitystä koko rahan edestä!
Tällä radalla nimittäin perehdyttiin useisiin erilaisiin ohjauskuvioihin, joista suurin osa kuuluu ehdottomasti inhokkilistoilleni. Harjoiteltiin mm. päällejuoksut, välistävedot, serpentiinit, takaaleikkaukset vaakasuoralla rivillä ja siksakkina, valssit (siksakkina) ja serpentiini kauko-ohjauksena. Kaikki tämä molemmille puolille ja mielellään koko hässäkän ympäri. Voin kertoa, että vaikka hallimme onkin sellaiset 30m pitkä, sai sitä edestakaisin suoksemalla melkoisen hien sekä itselleen että koiralle.

Yllämainituista ohjauskuvioista itselleni ehdottomasti vaikeimpia ovat välistävedot ja takaaleikkaukset vaakarivillä. En ollut edes ajatellut että sellaisia takaaleikkauksia voisi tehdä! Välistävedot olisi näillä esteväleillä ollut todennäköisesti tehokkainta tehdä puolivalssein, mutta koska itse en polvivammaisena halua suosia liikaa pyörimistä, päädyin peruuttamaan. Peruuttaenkin neljän hypyn välistävedot onnistuivat, kun vain tarpeeksi pitkään ongelmoi!
Sen sijaan päälejuoksut ja serpentiini menivät kuin vettä vaan.

Ensimmäisellä kerralla treeneissä oli mukana Meela, jonka kanssa esimerkiksi nuo takaaleikkaukset sujuivat ihan näppärästi. Tänä tiistaina olin treeneissä vain Mintun kanssa, ja se ei vain voinut käsittää, miksi ihmeessä haluaisin takaaleikata noin pöljissä kohtaa. Mintun kanssa ongelmaksi osui myös oma rytmitys, sillä sen etenemisnopeus hidastuu entisestään, jos joudun ohjaamaan sitä takaa. En siis ikimaailmassa käyttäisi moista ohjauskuviota missään kisatilanteessa, mutta harjoitellahan aina kannattaa.

Mitkä on hei lukijat teidän treeneissä asioita, jotka on ihan totaalisen epämukavuusalueella?

Semmoistapa meille!
Nyt pakkaan Mintun autoseen ja suuntaan sen kanssa dobotunnille! Dobo on Mintun mielestä ihan parasta, ja se ei meinaisi antaa minun tehdä yhtään liikkeitä yksinään. Aina pitäisi päästä itse puuhaamaan.