Kasvattityttäret ovat edustaneet maailmalla mitä mainioimmin. C-pennuista 2/3 on käynyt luustokuvilla, ja viimeinenkin on menossa läpivalaistavaksi torstaina! Onnea ovat aktiiviset kasvatinomistajat, joille koiran terveys on yhtä tärkeää kuin minulle.
Kuje (Cyan windfall) on kunnostautunut rally-tokossa, ja kolmen ALOHYV-tuloksen jälkeen sen nimen eteen voidaan lisätä titteli RTK1.
Saaga (Cirni Fallstar) puolestaan kävi viimeisimpänä luustokuvissa, joissa se todettiin mainioksi harrastuskoiraksi: lonkat B/B, kyynärät 0/0, polvet 0/0, selkä LTV) & VA0! Saaga on sijoitustyttöni tästä pentueesta, ja eiköhän näitä tuloksia voida pitää lupana alkaa suunnitella tukevaa pentuettakin.
Noona (Anyer) taas on kisaillut paljon agilityä, ja saanut yhden nollatuloksenkin!
Kulunut viikko oli kovin agilitypainotteinen. Maanantaina käytiin Annan kanssa hallilla leikittämässä pentua ja tekemässä merleillä aksaa niin, että Minttu sai ratatreenin ja Meela muisteli pari kontaktia ja keppileijeröintiä. Tiistaina oli Meelalle Sarin ohjatut, ja viikonloppuna taas seikkailtiin Savonlinnassa aluevalmennuksen merkeissä.
Alkaneen viikon Meela saakin ottaa vähän rennommin agilityn osalta, ja Minttu pääsee sen sijasta treeneihin mukaan. Viikonloppuna on tarjolla viisi kisastarttiakin!
Tiistain ryhmätreeneissä oli kaksi erilaista ratakokonaisuutta. Toisella treenailtiin pari ohjauskuviota ja putki-hyppyerottelua, joka on ollut melkoinen trendi kisaradoilla viime aikana. Itse lähdin treeniin luottavaisin mielin, sillä Meela teki tosi hienosti vastaavan kohdan ACEn kisoissa jokunen viikko takaperin. Ohjaus toimi myös treeneissä todella mainiosti, ja Meela irtoili kivasti esteille myös kohdissa, joissa harjoiteltiin mm. backlapia ja muurille tyhjyyteen lähetystä.
Toisella puolella taas oli tarjolla puomi-putkierottelutreeni, joka oli vähän haastavampi. Erottelun kanssa sai ohjauksessa olla todella tarkkana, tai Meela jäi rälläämään putkiin miten sattuu. Suurimmaksi ongelmaksi koitui kuitenkin radan osana ollut kohta, johon oli ajatus tehdä vippaus. Ohjaus on kyllä opetettu Meelalle, mutta juuri nyt se ei muistanut yhtään, että sellaistakin voisi tehdä, vaan tilttasi ihan kokonaan. Kaikkia nauratti, kun räksyttävä sheltti juoksi kahdeksikkoa esteen yli hyppien, eikä millään voinut käsittää, miten vippaukseen pitäisi kääntyä. Onpahan treenattavaa ensi kerralle!
Videopätkä on hyppyradalta.
Lauantain aluevalmennus oli ryhmämme Tähtisikermän viimeinen kerta. Treeni järjestettiin Savonlinnassa, ja teemana oli kilpaileminen. Valmentaja-Mari oli kehitellyt varsinaiset moniottelut, kun Tähtisikermän herruudesta kisattiin neljän erilaisen agilityradan tai -pelin merkeissä!
Ensimmäisenä vuorossa oli knock out-kisa, jossa siis on kaksi identtistä rataa, joilla koirakot kisaavat yhtä aikaa. Me kisasimme radalla yhteensä kolme kertaa, ja jokaisesta voitosta sai aina pisteitä, joiden mukaan koirakot laitettiin järjestykseen. Kaksi kertaa Meela teki nollat, ensimmäisellä taas hyllyn singottuaan holtittomasti väärille hypyille.
Toisena kisattiin snookers-hengessä. En ollut ikinä kuullut koko kisasta, mutta jossain päin maailmaa kyseessä on aito oikea kisalaji. Radalla oli kolme punaisella merkattua estettä, ja useita "normaaleja" esteitä. Ratasuunnitelma piti tehdä itse siten, että lähtö oli merkatulta pisteeltä, ja sen jälkeen esteitä täytyi suorittaa siten, että joka toinen suoritettava este oli punainen este. Kunkin punaisista esteistä sai suorittaa vain kerran. Kun kaikki oli käyty läpi, tuli suorittaa lyhyt kuuden esteen rata oikein. Virheestä lensi pihalle saman tien.
Ensimmäinen kierros meni ihan hyvin, mutta turasimme vaikealle A:n lähestymiselle, samoin kuin toisellakin kertaa. Kolmannella kerralla sitten tehtiin virhe jo aikaisemmin, eli ei päästy kertaakaan koko rataa maaliin asti. A-esteelle lähestymiset lienevät kotiläksymme tässä kevään aikana!
Kaksi seuraavaa kisaa olivat ihan vain hyppy- ja agilityrata, jotka suoritettiin kilpailunomaisesti. Itseäni häiritsivät hallin putket aivan valtavasti, ja valtaosa ohjausvirheistä oli sellaisia, joissa väistin tolppaa tai en uskaltanut liikkua kunnolla, koska putket jarruttivat liikaa omaa menoa. Toki mukaan mahtui jokunen ihan perusvirhekin, mutta eniten jäi harmittamaan kaikki tolppakeissit! Hyllyt tehtiin Meelan kanssa molemmilta, joten palkintosijoille lopullisessa kilpailussa meillä ei ollut asiaa.
Päivän päätteeksi treenattiin vielä paria ongelmakohtaa agilityradalta, ja saatiin ne onnistumaan hirmuisen hyvin. Ainakin niistä treeneistä jäi loppuviimein todella hyvä fiilis! Aina pitäisi muistaa, että vaikka kokonaisuus ei olisikaan täyttä timanttia, täytyy keskittyä fiilistelemään niitä onnistuneita pätkiä ja muistaa harjoitella kotiläksyjä.
Valmennuspäivän päätteeksi koira oli ihan väsynyt, ja me ohjaajat suuntasimme vielä ABClle syömään. Koko treenikokonaisuus oli kiva purkaa porukalla, ja toivottavasti vielä saadaan nauttia Marin treeneistä jatkossakin! Paljon on tullut kotiläksyjä joka kerta, ja huippuhyviä ideoita myös oman koulutusryhmän treeneihin on tarttunut matkaan.
Videolle on koottu joitain onnistuneita tai edes ihan okei-suorituksia valmennuspäivästä.
Sunnuntaina nautittiinkin sitten vain kauniista säästä ja hankiaisista Savonrannalla. Koirat saivat rällätä metsässä bortsulauman perässä, ja hengailla ulkotarhassa niin paljon kuin halusivat. Ihana hankikanto on ollut kyllä melkein koko viikon täällä Joensuussakin, samoin kuin mainio auringonpaiste!
Foreca lupasi tälle päivälle pilvistä ja plussaa, mutta väärin meni! Arska paistoi ja ihana keväinen aurinko lämmitti kävellessä niin, että tuli melkein kuuma. Kevät!
Perjantaivapaa otettiin superisti hyötykäyttöön nukkumalla ensin pitkään ja suuntaamalla sitten hallille tokohommiin. Hallilla saatiin Annan ja Iitan kanssa kulutettua kevyesti puolitoistatuntinen, kun tokojuttujen lisäksi tehtiin vähän näyttelytreeniä ja otettiin vielä kuviakin. Alkuviikko kun meni aksaillessa, oli tokojuttujen työstäminen "pitkästä aikaa" ihan virkistävää. Meelan ruudun stoppi on hajonnut, mutta ruutuun se hakee tosi hyvin. Minttu voisi treenata takapään käyttöä iltaruualta. Muutoin asiat sujuivat kivasti ja oli kivaa kaikin puolin. Meelakin on innostunut leikkimään viime viikolla ostamallani reikäpallolla, eikä huikea yhdeksän euron treenileluinvestointini siis mennyt lainkaan hukkaan. Huraa!
Ihanan auringon innostamina ajelimme treenien jälkeen Aavarannalle. Yhden aikaan perjantaina rannalla ei vielä ollut kovinkaan paljoa hiihtäjiä tai muita ulkoilijoita, joten uskaltauduimme koirien kanssa jäälle. Moottorikelkkajälkiä pitkin oli hyvä kävellä, ja jäällä vierähti kuin huomaamatta reilu tunti. Käytiin kuvailemassa majakalla, ja paluumatkalla yksikään koira ei jaksanut enää riehua.
Sellaisista elementeistä saa rakenneltua aika täydellisen perjantain.
Oikeasti kirjoitin tämän postauksen vain spämmätäkseni joukon kuvia.
Viime viikonloppuna kisailtiin piiiitkästä aikaa myös agilityä. ACE:n kisoihin olin ilmoittanut vain Meelan, sillä neljässä radassa on minulle aivan tarpeeksi juoksemista, eikä Minttu ole parhain mahdollinen kisakaveri juoksuisena. Tuomarina kisoissa oli Sari Mikkilä, jonka radoista pidin valtavasti! Oli haasteellisia kohtia, ja koirien osaamista testattiin etenkin keppikulmien ja kontaktien kanssa, mutta radat olivat silti sujuvia ja turvallisia.
Ensimmäisellä radalla Meela tuntui hirveän tahmealta ja kyseli minulta paljon. Kontaktit olivat aika kuraa, ja Meela oli niillä epävarma. Vitonen saatiin ennen keppejä olleelta pituudelta, jolla Meela sai jonkun shelttikohtauksen ja kääntyi räksyttämään minulle sillä seurauksella, että juoksi ohi koko esteestä! Oli vähän hölmö vitonen, kun koko talvi ollaan kuitenkin tehty hommia itsenäisen etenemisen eteen. Kepit sujuivat kuitenkin hienosti, vaikka kulma oli Meelalle vaikea!
Toisella radalla tehtiin nolla! Meela oli jo paljon enemmän oman itsensä oloinen, vaikka silti jonkin verran kädessä kiinni. Se teki superhienot kepit, ja muutoinkin olin rataan tyytyväinen. Oli hurjan kivaa tekemistä yhdessä, ja koko ajan tiedettiin molemmat mitä ollaan tekemässä. Tällä radalla taidettiin sijoittua viidensiksi.
Kolmannella radalla tuli stoppi kontaktille. Huomasinkin kisapäivän aikana, että puomin kontaktia saisin vahvistaa entisestään, ja etenkin tuollaiset "mene yksin eteen"-kohdat ovat sille vaikeita. Toki taustalla varmasti vähän vaikuttaa myös se, ettei olla moneen viikkoon päästy treenailemaan juttuja!
Radan alkupätkään olen kuitenkin ylpeä - suunnittelemani ohjaus toimi mainiosti kepeille asti, ja näyttää oikein sujuvalta. Keppien jälkeen Meela ei tullut kunnolla päällejuoksuun, ja tuli kamala tura sinne. Radan jälkeen totesin, että olisi ehkä ollut parempi mennä jopa pakkovalssiin keppien jälkeisen hypyn taakse. Tätä rataa olisi kiva treenata joskus!
Neljäs rata oli hyppyrata. Heti radan alussa meinasi mennä sormi suuhun, kun kolmannelle hypylle oli asetettu viereen houkutteleva putken pää! Tuomari siinä sitten kohtaa äimistelleille ohjaajille totesi, että hän on suunnitellut radan mentäväksi nimenomaan putken ja hypyn välistä, ja mielestäni reitti sitä kautta oli kaikin tavoin koiralle edullisempikin - täysillä suoraa kolmannen hypyn taakse asti, yksi nopea käännös ja sitten putkeen. Päätin siis valita tämän reitin, putkiansasta huolimatta. Ja se toimi! Olin niin innoissani, että melkein karkuutin koiran väärään putkenpäähän heti tämän hypyn jälkeen. Radalla sattui kuitenkin kämmi kepeille viennissä, kun avokulma ei ihan onnistunutkaan väsyneellä koiralla kisoissa. Olisi pitänyt ehkä laittaa poispäinkäännöllä!
Noh, joka tapauksessa radalta jäi tosi hyvä fiilis. Kuuleman mukaan putken puolelta kolmosen ohjanneille olisi jaettu karkkia (meitä ei montaa ollut!), mutta minä olin silloin jäähdyttelemässä koiraani. Damn!
Kisat oli kivat ja Meelan kanssa tekeminen tuntui ensimmäistä kertaa ikinä yhtä varmalta, kuin Mintun kanssa radalle mentäessä. Tuplaa ei tullut vieläkään, mutta eiköhän sellainen tällaisella nousujohteisella kehityksellä vielä irtoa, jos on tullakseen.
Ensi viikolla päästään taas kunnon treenien makuun, ja viikonloppuna on
vielä viimeinen osa Kataisten koulutuspaketistakin. Hauskaa!
Tässä kuvassa Minttu katselee agilityhallia vähän surullisena, ja toivoo että juoksut loppuisivat pian että pääsisi treenaamaan.
