Nyt jo vanhahko seisotuskuva pikku-Kilistä. Eipä ole tullut kameraa ulkoilutettua, ups! |
Maanantaina käytiin hallilla ottamassa tokoja. Meelan kevyt treeni oli ihan hanurista ja se ärsytti. Sille pitää rakentaa joku huikea motivaatio ruutuun, koska juuri nyt sellaista ei oikeastaan ole.
Minttu sen sijaan sai tehdä rallytokojuttuja, ja oli hyväntuulinen ihana itsensä.
Minttu pääsi tiistain ohjattuihin tuuraamaan Meelaa. Meillä oli kaksi rataa: toisella puomi ja keppijuttuja, toisella taas putkierotteluhärdelli. Porukka oli ihan pettyneitä kun tulin paikalle mummikoiran kanssa, koska treeni oli kuulema liian helppo meille - olisivat halunneet nauraa kun Meela tilttaa putkiin! Mintun kanssa olikin kiva rallatella, sillä sen kanssa ehti joka paikkaan helposti ja se oli hirmuisen kuuliaisella tuulella. Ainoastaan keppitehtävässä päin seinää olleet kepit olivat vähän vaikeat, mutta muuten agilityeläimeni loisti mainiosti.
Tein Mintun kanssa myös parit nätit sylivekit toiselle radalle, kun niitä olin treenien alussa muille hehkuttanut. Toimii!
Torstaina molemmilla koirilla oli fyssari. Mintun selkä oli vähän jumissa, mutta aukesi helposti. Seuraavana päivänä se halusi taas leikkiä villisti koirakavereiden kanssa, joten selvästi fyssarikäynti helpotti sen oloa kivasti. Meela oli kokonaisvaltaisemmin jumissa, ja sille varattiinkin sitten uusintakierros käsittelyä, vaikka jumit lähtivätkin hyvin pehmenemään. Loppuviikko lepoa ja vähän hieroin sitä itsekin, että uskallettiin kilpailla viikonlopun agilitykisoissa.
Lauantaina Meela osallistui tokon kisamaiseen treeniin. Heti ensi alkuun se ärsyyntyi kehäänmenon lähellä leikkineestä Grimmistä, ja olisi kyylännyt sitä mielellään koko treenin ajan. Tuntui jähmeältä, enkä saanut Meelaa enää palautettua typerästä kyttäysmoodistaan takaisin hommiin. Olin valinnut meille kolme liikettä: liikkeestä seiso (toimi ihan hyvin), noudon (murisi kapulalle ja lähti vasta kaksoiskäskyllä) sekä kaukokäskyt. Välit oli ihan kamalat ja Meela alkoi noudon jälkeen haukkua. Se kuitenkin sai kaukot tehtyä, joten ehkä jotain edistymistä on tapahtunut. Aiemmin sillä oli nimittäin tapana mennä koomaan, jos kaukot otettiin osana koemaista treeniä.
Sunnuntaina taas oli Meelan kanssa vuorossa ne agilitykisat. Sairastuin perjantaina ihan jäätävään flunssaan, jota sitten hoisin parhaani mukaan C-vitamiiniövereillä, ekstrasinkillä, flunssalääkkeillä ja sensellaisella. Olo oli aamulla ihan kamala, mutta päätin silti lähteä kun oli kyyditkin jo sovittuna.
Ihan kamala fiilishän siellä oli kilpailla, kun hengittäminen sattui ja jokaisen radan jälkeen palautumisessa meni myös itsellä ikuisuus. Tyhjensin kanttiinin teestä ja douppasin itseäni lääkkeillä ratojen välissä, niin kyllähän siitä sitten selvisi.
Oma ohjaus oli kaikilla radoilla ihan superhuonoa ja olin jatkuvasti myöhässä. Meela kääntyili huutamaan minulle. Oli koomainen olo. Yksi juttu kuitenkin muistui leiriviikonlopusta mieleen: runno läpi vaikka menisi ihan päin seiniä. No minäpä runnoin, koira kiukkusi, mutta tehtiin maailmankaikkeuden rumin tuplanolla! Toisen nollaradan Meela vielä voittikin!
Tuomarina toiminut Eeva-Liisa Pohjonen oli tehnyt hurjan juostavia ratoja, joissa kuitenkin piti osata vähän erotteluita ja keppikulmia. Tykkäsin mennä, vielä enemmän olisin tykännyt juosta siellä terveenä. Jos yhdestä asiasta olen ylpeä, niin sitten siitä että kepit toimi 3/4 radalla (yhdellä lähti kesken pois jostain syystä), ja maltoin tosiaan vaatia ohjaukset loppuun asti vaikka oikeastaan olin jo sössinyt sen kohdan. Ihan viimeisellä radalla olin jo niin loppu, etten jaksanut yhtään ohjata koiraani ja hylly sieltä sitten tuli. Oli vähän hölmö juttu, nimittäin se hypäri olisi ollut maailmankaikkeuden helpoin ja jos se olisi ollut ensimmäinen rata, oltaisiin varmasti osattu!
Meela tarvitsee SM-kisoihin enää yhden aginollan! Se lienee ihan mahdollinen tavoite vielä ensi kuukaudenkin aikana, ajatus kun oli kisata useampanakin viikonloppuna.
Maanantain huilipäivän jälkeen voidaankin sitten valmistautua taas tulevaan viikkoon. Meela pääsee uudelleen fyssarille, Mintulla on SM-joukkueen treenit ja viikonloppuna Anna kisaa kaikilla aikuisilla shelteillä rallytokokisoissa! Ne ovatkin jännät kisat, sillä koko kolmikolla on mahdollisuus koulutustunnuksiin.
Samaan aikaan minä itse juhlin serkkuni häitä jossain päin Helsinkiä, ei siis yhtään huono diili!