Top Team

Maaliskuussa oli lunta

Hain Meelan kanssa viime kesän lopulla TopTeamiin. Kävi kuitenkin niin, että näyttöpäiväksi osui sellainen päivämäärä, jolloin minun oli totaalisen mahdotonta osallistua näyttötilaisuuteen. Totesin, että se siitä sitten, mutta lähetin kuitenkin pari lisävideota, kun sellainenkin mahdollisuus oli. Päästiin varasijalle ihan vaan niillä videoilla. Oltaisiin voitu hypätä mukaan kelkkaan jo puolivälissä leirejä, mutta Gislin tulo vähän sekoitti kalenteria. Päästiin kuitenkin peruutusten vuoksi mukaan tälle viimeiselle Lohjan leirille!

Perjantaina Anni tuli hakemaan minut ja pikkukoiran kotiovelta kyytiin. Meela sai matkustaa luksushäkissä takapenkillä kaikki ne kuusi tuntia, kun ajeltiin kohti Siuntion kylpylähotellia. Hotellilla parveilikin jo kasa muita tiimiläisiä koirinaan, ja tuli heti ihan kotoisa olo, kun käytävillä tuli vastaan verkkarikansaa agilitykoirat remmin päässä. Viinilasillisten jälkeen käytiinkin sitten nukkumaan, että jaksettaisiin olla aamulla skarppeina liikenteessä.

Lauantaina leiriohjelma alkoi tietysti aamupalan merkeissä. Siitä suunnattiin sitten auditorioon kuulemaan lisää leirin ohjelmasta. Kuunneltiin luentoa Nutrolinin tuotteista ja urheilukoiran ruokinnasta, jonka jälkeen puolet porukasta lähti hallille treenaamaan ja puolet (myös me) jäi hotellille kuuntelemaan lisää luentojuttuja ja tekemään mentaaliharkkoja. Tässä välissä pyörähdettiin Annin kanssa Siuntion huikeassa keskustassa syömässä salaatit, ja siitä sitten suorilta luennoille. Hotelli ei nimittäin tarjonnut siihen aikaan päivästä sitten minkäänlaista kasvisruokaa!

Keskusteluiden ja joukkohypnoosin jälkeen napattiin koirat ja treenikamat autoon ja suunnattiin Lägin hallille treenaamaan. Tuli vähän yllärinä, ettei hallissa ollutkaan keinonurmipohja, mutta eipä tuo menoa haitannut! Ensimmäisenä päästiin Meelan kanssa Villen treeniin, jossa juostiin ensin hyppyradalla ja sitten aksaradalla. Heti alkuun paljastui, että Meelan päällejuoksut on jossain välissä hajonneet, ja niitä pitää palautella taas mieleen. Muuten se selvitti radan kuviot helposti, ja päästiin siirtymään agilityradan pariin. Aksaradassa olikin vähän enemmän tekemistä, kun kokeiltiin eri kohtiin vähän erilaisia ohjausvaihtoehtoja ja vertailtiin niitä. Hyviä vinkkejä meidän treeniin saatiin siitä! Villen treenit on videokoosteen alussa, kiitos Bealle videoinnista!

Toisessa treenissä mentiin Sannan radalle, johon oli laitettu samaan pohjaan useita erilaisia harjoituksia. Valitsin Meelalle estelukituksen ja irtoamisen, koska ne on yleensä aina hyviä juttuja treenata. Oikeastaan radan ajatus olikin sitten lopulta vääntää se väkisin läpi vaikka kaikki linjat oli estejärjestyksestä johtuen ihan tarkoituksella kammottavia ja epäloogisia. Tässä vaiheessa oltiin Meelan kanssa molemmat aika väsyneitä, ja harjoituksen läpirunnominen oli aika työn ja tuskan takana - eihän se oo kiva tehdä rataa joka tuntuu vaan kerta toisensa läpi hirveältä kakalta, vaikkei se itsestä riippuvaista olisikaan! Vaan tulipahan runnottua.


Treenien jälkeen lähdettiin käymään jäähkälenkki pidemmän kaavan kautta, sillä saatiin lenkkiseuraksi Kristina isäkoira Magnuksen, Saagan ja Olga-kääkän kanssa. Tajusin nimittäin perjantaina, että lähistöllä asuu tuttuja, joita olisi ihan kiva joskus vaikka nähdäkin! Mäkinen maasto ei ehkä ollut kaikkein tervetullein reittivalinta koko päivän urheilemisen jälkeen, mutta kiva oli lenkkeillä hyvässä seurassa.

Siitä suunnattiin taas hotellille, jossa koirat saivat vetäytyä lepäilemään ja me ihmiset suuntasimme pikasuihkun kautta hotellin ravintolaan syömään porukalla. Iltaohjelmassa oli vielä Speden spelit-henkinen hulvaton kisailu, ja sen jälkeen itse kukin ryömi totaalisen väsyneinä lataamaan akkuja seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina sitten olikin ihan ensimmäisenä ohjelmassa Mikon fysiikkatreenit, joista Annin kanssa myöhästyttiin tosi taitavasti. En tiedä mihin aikapoimuun jouduimme, mutta ihan äkkiä kello olikin jo aivan liikaa ja me ihan kamalan myöhässä kaikkialta. No, onneksi se ei oikeastaan haitannut, vaan pääsimme hyvin mukaan lämmittelyleikkeihin. Annille totesinkin, että olisi ollut hurjan kivaa jos fysiikkatreeni olisikin ollut ihan leirin aluksi, sillä mikäpä muu ryhmäyttäisi mukaan porukkaan paremmin kuin hännäryöstö ja polttopallo?
Fysiikkaan kuului myös lihaskuntotestit ja ketteryysradan suorittaminen, ja loppuaika rullailtiin itseämme läpi lihashuoltoon tarkoitetuilla putkiloilla. Sattui niin kamalasti, mikä ilmeisesti vähän kertoi siitä, että lihaksia voisi huoltaa useamminkin.

Hallilla oli jäljellä enää Sennin treeni, jossa oli tarjolla kaikki kontaktit ja haastavia keppikulmia. Meela oli näissä treeneissä jo tosi väsyneen oloinen, eikä halunnut irrota enää mihinkään vaan kääntyi mieluummin huutamaan minulle. Otettiin kuitenkin testiin päällejuoksut ilman vastakättä, mikä toimi tosi hyvin! Ehdittiin varsinaisen treeniradan lisäksi tehdä toista harjoitusta, jossa saatiin nähdä ratapiirros ja katsella esteitä radan reunalta, muttei tutustua rataan kunnolla. Oli vaikeaa vetää rata sillä tavalla läpi, ja ensimmäinen kierros olikin ihan kamaluutta! Selvittiin kuitenkin ihan kunnialla maaliin. Sennin treenit on tuossa videokoosteen loppupuolella.

Treenien jälkeen oli ohjelmassa enää yhteinen kahvittelu hotellilla, ja sitten päästiin kotimatkalle. Oltiin kotosalla jopa saman vuorokauden puolella, ei paha! Matka meni onneksi joutuisasti väsymyksestä huolimatta, kun riitti valtavasti juteltavaa niin leiristä, seuratoiminnasta, koiramaailmasta kuin kauhukertomuksistakin.

Leirin jälkeen oli melkoisen jyrän alle jäänyt olo, mutta siitäpä mie tykkään! Maanantai meni ihan vaan voimia palautellessa, mutta kyllä jo nyt vähän kutisuttaisi lähteä hallille harjoittelemaan uusia ajatuksia, joita treeneistä sain. Hieman olisin ehkä toivonut vielä haastavampiakin harjoituksia, siis sellaisia, että ensin luulet kuolevasi ja lopulta toivot että olisit kuollut. Mitä äkäisempi kouluttaja, sitä parempi minulle!

Leireily oli kuitenkin kertakaikkisen mukavaa, ja porukka oli mitä mainioin. Tämän perusteella ehdottomasti haluan ensi vuonna harkita osallistuvani johonkin leirikokonaisuuteen, jos vaan varallisuutta on siinä vaiheessa elämää sopivasti agilityhumputuksiin tuhlailtavaksi. Sitä ennen kuitenkin taidan tyytyä ihan vaan elokuussa järjestettävään Agarwaen-leiriin, josta on tietysti tulossa ehkä vuoden timanttisin kokonaisuus.