Kerrankin sattui niin hyvin, että minulla ei ollut mitään suunnitelmia samana päivänä kun kotiseuramme PoKS järjesti tokokoulutusta. Ihan parasta! Olen missannut ehkä neljä aiempaa valkkua ihan vaan siksi, että olen ollut rämpimässä jossain agilitykisoissa.
Tänään kuitenkin osallistuin Meelan kanssa Marianne Forselin tokokoulutukseen, ja sepäs olikin kertakaikkisen kiva koulutus se.
Tokokoulutuksissa käyminen ei kuitenkaan selvästi ole minun lajini. Agility on hektistä ja nopeaa. Se on seitsemän minuuttia treeniaikaa ja ulos. Koko ajan saat olla lämppäämässä, jäähkäämässä, treenaamassa tai ehkä jopa kuvaamassa kaverin treenejä. Tokokoulutuksen seuraaminen muistuttaa vähän opiskelua, kun kuunnellaan kouluttajaa ja katsotaan kun muut vetää puolen tunnin settejä. Hyviä vinkkejä sieltä saa omiinkin treeneihin, mutta en oikeastaan koskaan ole ollut luento-opiskelutyyppiä. Meinasi tulla tylsää, kylmä, nälkä, voisko tehdä jotain, hei mitä on tapahtunut facebookissa. Onneksi yksilöjuttujen jälkeen tehtiin kimppatreenejä, niin pääsi itsekin liikkumaan!
Meidän vuorollamme olin ajatellut treenaavani minusta poispäin suuntautuvia liikkeitä, koska niissä Meela helposti haukkuu. Ihan ensimmäiseksi otettiin merkin kiertoa, jossa Meelasta sai helposti esiin sen suurimman ongelman: se ei ole tarpeeksi tarkkana siitä, mihin pitää olla menossa ja haukkuu koska ei tajua mitä piti tehdä. Harjoiteltiin kiertoa siten, että minä ja koira liikuttiin ympäri hallia ja Marianne siirsi tötsää aina eri paikkoihin ja Meelan piti oikeasti keskittyä siihen että se tietää missä kartio on. Meela kiersi hienosti ja oli ihan koko ajan hiljaakin! Nämä oli hyviä treenejä, ja teemme niitä siis lisää.
Seuraavaksi halusin harjoitella liikeiden välejä, koska ne ovat toinen kohta jossa Meela aina haukkuu jos pääsee herpaantumaan liiaksi. Liikkeiden välit on myös siitä hauska treenikohde, että olen blogeista lukenut miten niitä pitää harjoitella, mutten oikeastaan ole tiennyt miten. Olen itse järkeillyt, että treeni varmaan toteutetaan palkkaamalla koira aina paikasta toiseen siirryttäessä, mikä sitten olikin ihan oikein. Tehtiin muutamia liikkuroituja juttuja, ja Meela sai palkkaa siirtymistä. Näitäkin pitäisi jaksaa treenata lisää.
Kolmantena juttuna otettiin kaukojen seiso-istu -vaihtoa, joka on jotenkin tosi vaikea. Hyvänä uutena ideana tuli ottaa istuminen luopumisen kautta siten, että ihan vaan pidän namia esillä Meelan naaman edessä ja käsken sen istumaan. Tällöin Meela istui hienosti takajaloilleen ja sen ajatus oli selvästi taaksepäin. Mitenpä tuollaistakaan ei itse ole tajunnut! Täysin samaa metodia olen käyttänyt seiso-maahan -vaihdoissa, mutta jotenkin istumiseen soveltaminen ei ole käynyt pienessä mielessäkään. Hupsua.
Ehdittiin vielä pikainen seuruu heittää loppuun. Kuulema Meela tekee teknisesti tosi kivaa seuraamista, ja ainoa mitä oikeastaan nyt tarvitsee viilata on kontaktin pysyminen. Treenit lopetettiin häiriökontaktiharjoituksiin, joissa Meelan täytyi pitää kontaktia seuraa-käskyllä, vaikka sitä miten häiriköitiin ja hetsattiin tekemään virheitä.
Pienen tauon jälkeen tehtiin ryhmissä vielä paikalla istuminen ja piilopaikkis. Meela oli ainoa avo/voi-koira, joka kesti paikkiksen ilman että meni lonkalleen. Paikkis on vakava asia, tietää Meela.
Kun kaikki olivat tehneet yksilöjutut, tehtiin vielä häiriötreenejä kimpassa. Harjoituksia tehtiin ringissä siten, että ensin koirat olivat perusasennossa ja niiden tehtävänä oli pitää kontaktia, vaikka Marianne häiriköi parhaansa mukaan. Sitten niiden tuli pysyä istumassa ja makuulla häiriöistä huolimatta, ja lopulta vielä tehtiin perinteistä pujottelua maassa olevien koirien ympäri. Harjoiteltiin myös yksi kerrallaan kaukokäskyjä niin, että koirat olivat sisäringissä ja ohjaajat ulkoreunalla. Ihan lopuksi tehtiin vielä luoksarit niin, että muut koirakot olivat treenailemassa häiriönä ja ihmisiä pyöri koiran ja ohjaajan välissä ihan kiitettävä määrä. Ei haitannut Meelaa.
Häiriötreenit on kivoja, etenkin näin kimpassa!
Huikean pitkän tokopäivän jälkeen oli taas pää täynnä uusia ideoita treeneihin ja koirakin huolella väsytetty. Hyvin meni siis! Toivotaan, että tämän koulutuksen tuoma innostus kantaisi läpi kesän ja saisin treenattua eläimeni kisakuosiin syksyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti