Toukopuuhia

Meela sunnuntain kisoissa. Kuva: Roosa Tykkyläinen

Toukokuu meni ohi ihan huomaamatta. Treenattiin paljon aksaa, oli ohjattuja treenejä SM-joukkueen ja valmennusryhmän kanssa. Seuraavat pari viikkoa tehdään pelkkää täsmätreeniä arvokisoja varten: Mintulle kontakteja ja Meelan kanssa ohjattuja treenejä.
Minttu pääsee edustamaan seuran minijoukkueeseen, jossa Meela on mukana varakoirana. Mintulla on myös yksilönollat kasassa, Meelalta puuttuu yksi aginolla, jota yritetään vielä ensi sunnuntaina Varkaudessa. Meelan kanssa minulla olisi pelkkiä hyppynollia yhden sm-kisan tarpeiksi, mutta aksanollaa vaan ei tule sitten millään! En tiedä miksi, koska ei se ongelma meidän kohdalla ole kyllä todellakaan niissä kontakteissa. Ehkä noi hypärit on vaan niin soljuvampia!

Minttu BIS2 Kuva: Milja Honkanen

Viime keskiviikkona käytiin merlejen ja Gislin kanssa mätsärissä. Gisli on pari kertaa käynyt Annan kanssa mätsärikehässä, mutta koska minä todennäköisesti vien sitä aikuisena kehiin, olen ottanut asiakseni treenata sen kanssa näyttelyitä. Gisli sai sinisen nauhan murjotettuaan tuomarille, eikä sitten sijoittunut enää jatkokehässä.

Meela sen sijaan esiintyi hetkellisestä kaatosateesta huolimatta kiltisti, ja sai paristaan punaisen nauhan. Parina ollut seuratoveri, Uljas-sprinkku, voittikin sitten sinisten BIS-kehän, joten kovin oli tasaväkisen hyvin esiintyvä kaksikko kyseessä! Punaisten kehässä Meela jaksoi myöskin esiintyä kauniisti ja sijoittui siellä toiseksi.

Minttu oli veteraanikehässä, ja oli taas ihan villi. Se yritti tökkiä lahkeeseen, laukkailla ja haukkua. Minua nauratti, ja yllätys yllätys parina ollut brassi sitten veikin voiton parista. Sinisten veteraanien kehässä Minttu sitten vähän jo tsemppasikin, ja meni voittamaan koko kisan. Pääsimme siis BIS-kehään, jossa jo vähän itsekin skarppasin esittämistäni ja vaadin koiraa oikeasti muistamaan, mitä oltiin tekemässä. BIS-kisassa Minttu sijoittui toiseksi. Sen kanssa pitää ehkä käydä vähän treenailemassa, jos joskus aion kehdata viralliseen veteraanikehään. Onhan tuollainen töttöröö tutturuu-asenteella päristelevä merle-eläin vähän pölö ilmestys.

Meela näyttelyssä. Kuva: Anni Rask

Syy mätsärikäyntiin oli oikeastaan lauantain ohjelmassa: Meela osallistui Joensuun näyttelyyn. Yleensä käyn näyttelyissä Annan kanssa, tai ainakin Anna yleensä auttaa minua pakkaamaan kaikki tavarat valmiiksi. Nyt olin paikalla yksin, ja urheasti pakkasin myös näyttelyromppeet ihan itse. Ei olisi kannattanut: näyttelypaikan portilla tarjosin numerolapun sijaan vanhaa laskua, jonka olin napannut mukaan keittiön pöydältä. Onneksi päästiin sisään, ja infosta sai uuden numeronkin!
Seuraavaksi parkkeerasin itseni kehän laidalle huomatakseni, että mukaan ottamassani epämääräisessä kasassa näyttelyremmejä oli tasan kaksi hihnaa: ohut, hieman rikkonainen nylonhina joka voisi vaikka katketa, sekä Mintun näyttelysetti. Mintun setti on niin pieni, ettei panta mahdu Meelan kaulaan. Ei kun siis shoppailemaan! Ensimmäisestä kojusta löytyikin kelvollinen, mutta varsin hintava näyttelysetti.

Vitsailin keskiviikon mätsärissä, että Meelalla on varmaan suunnitteilla huikea juoni, jossa se perseilee oikeana näyttelypäivänä ihan miten sattuu, kun kerran käyttäytyi mätsärissä niin kauniisti. Miten oikeassa olinkaan! Meela kyllä jaksoi odottaa kiltisti vuoroaan, olla pöydällä ja seistä pönöttää, mutta edes-takaisin liikkuessa se hyppi ilmaan, tarrasi lahkeeseeni ja oli muutenkin ihan holtiton. Onneksi tuomari antoi meille toisen mahdollisuuden, ja laittoi Meelan tekemään liikkeet vielä uudelleen. Uusintakierros meni sentään jo paremmin.

Ruotsista paikalle saapunut Johnny Anderson jakoi paljon keltaista korttia ja säästeliäästi erinomaista. Meela sai kuitenkin monen muun sievän merlen kanssa sen ERIn, ja pääsi näin ollen kilpailuluokkaan koettamaan onneaan. Meidät kuitenkin käteltiin pois kehästä, ja näin ollen sen suurempi menestys jäi saamatta.

Tuomarin mieleen Meela oli himpun pitkä, mutta hyvin kulmautunut ja hienosti liikkuva ja soma yksilö. Noottia tuli myös hännän kannosta ja pyöreistä silmistä - veikkaisin erityisesti tuon ensiksi mainitun häirinneen kaikkein eniten.

Oman kehän jälkeen käväisin vielä esittämässä Annin Lennu-nahkan kasvattajaryhmässä, ja sitten kohti kotia lenkittämään kaikki koirat. Ilta meni mukavasti grillaillessa ja kavereiden kanssa Pinna-bortsun hyppyvaliokakkua nautiskellen.

Kuva: Roosa Tykkyläinen

Kuva: Roosa Tykkykäinen

Sunnuntaina osallistuin molempien merlejen kanssa kotikisoihin! Sää oli valtavan helteinen, ja suosiolla raahasinkin koirien häkit viileään halliin. Minttu sai kilpailla kaksi agilityrataa, Meela puolestaan kaikki neljä tarjolla ollutta, joista kaksi oli sitten hyppyratoja.
Kuuma keli oli etenkin Mintulle tosi raskas, ja se ei olisi kahta rataa enempää jaksanut tuossa kelissä tehdäkään.

A-Agilityradalla Minttu teki nollan ja sijoittui toiseksi. Meelan kanssa taas meni pitkään todella hienosti ja varmasti, kunnes työnsin sen takaakiertoon aivan liian lepsusti ja väärin päinhän se sitten sen hypyn hyppäsi. Suuri harmi, koska kaikki toimi vaikeista kepeistä aina kontakteihin saakka!

B-agilityradalla olin taas Mintun kanssa vähän lepsu, ja se ohitti yhden hypyn ja otti näin ollen hylätyn. Minttu myös porsasteli A:n kontaktin, ja koska minulla meni hetken aikaa miettiä että mitä pitikään tällaisissa tilanteissa tehdä, paineli se jo putkeen ja palkkasi näin itsensä. Jatkettiin sitten loppuun, koska vahinko oli jo tapahtunut.
Meela puolestaan teki taas huikean hyvää rataa, kunnes karkasi loppuvaiheilla ylimääräisen kerran puomille ja teki hylätyn suorituksen. Olin kuitenkin iloinen hyvästä radasta, eikä hyllykään haitannut: seuratoverimme Rommel valioitui voittonollalla, ja sen Rommel oli totisesti viimein ansainnut!

C-hypärille lähdettiin Meelan kanssa hirveän varmalla suorituksella. Meela tosin kävi jotenkin todella kuumana, Anna kertoi sen murisseen ihan superkovaa putkissa mentäessä. Ei siis ihmekään, että kepeille pakkovalssi oli ihan liikaa: Meela tuli käsille, hyppi minua vasten, räksytti ja tilttasi ihan kokonaan. Kun lopulta sain sen kepeille, kääntyi se vikasta keppivälistä väärään suuntaan ja tuli taas huutamaan minulle. Totesin, että sylikyydillä maaliin kyllä nyt.

D-hypäriltä Meela puolestaan teki nollan. Tämä oli hurjan hauska, sillä olin koko ajan itse vähän ulapalla, enkä todellakaan tiennyt, mitä siellä radalla aina tapahtui. Painettiin vaan menemään, ja nolla se sitten ilmeisesti oli kuin olikin.
Kaverit olivat ottaneet videonkin siinä toivossa, että Meela taas tilttaisi ja voitaisiin myöhemmin nauraa videolle yhdessä. Tuotimme kuulema pettymyksen, pyh!
Vähän huonolla ohjauksella tultiin sitten toisiksi, mutta hei - kepit oli ihan superhienot, ja Meela irtosi loppusuoralle hyvin!

Kisojen jälkeen koirat olivat ihan poikki, eikä ihmekään. Nukuttiin yhdessä parin tunnin päikkärit, että jaksoi taas illalla käydä vielä vähäsen kävelemässä.
Tämä viikko otetaan kevyesti treenin osalta, ja sunnuntaina yritetään taas tosissaan Meelan kanssa sitä viimeistä aginollaa. Toivottavasti on poutaisa, mutta viileä keli!

Kuva: Roosa Tykkyläinen

Kuva: Roosa Tykkyläinen

Kuva: Roosa Tykkyläinen

Viimeinen bonuskuva Islasta! Se on aivan kamalan söpö tässä! Kuva: Roosa Tykkyläinen