 |
| Kisojen Agarwaen-edustus: Isla, Minttu & Meela |
Sateisesta säästä ja märistä vaatteista huolimatta tunnelma oli ihan katossa. Ei haitannut hytistä katsomossa medien joukkuefinaalin aikaan tai kirmata agilitykengissä vesilammikoista, kun oli tarjolla hyvää seuraa ja jännittäviä suorituksia!
Annan kanssa tultiin paikalle jo perjantaina, koska olin ilmoittanut Meelan iltakisoihin. Oltiin paikalla hyvissä ajoin ja kasattiin teltta valmiiksi viikonloppua varten. Meidän telttakommuunin tunnisti mainiosti isosta PoKS-lakanasta, joka hallilta löytyi meidän matkaan! Jo telttaa pystyttäessä sain ilahtua agilitykansan yhteishengestä: kellään meistä ei tietenkään ollut vasaraa mukana, mutta totta kai sellainen löytyi lainaan joltain naapurilta! Sateesta kosteaan maaperään huonot vaarnat eivät kyllä meinanneet upota ollenkaan, vaan niitä sai olla jatkuvasti korjailemassa viikonlopun aikana, ettei teltta olisi lähtenyt tuulen mukaan. Myös teltan katto alkoi vuotaa jatkuvan sateen ansiosta. Onneksi jossain vaiheessa iltaa myös aurinko halusi paistaa, ja kaikki märät vaatteet kuivivat kivasti samoin tein.
Lämmittelykisat eivät meidän osaltamme menneet kovin kaksisesti. Hyppyradalla oli pimeitä putkia ja sivuttaishyppy, jotka ovat Meelalle aika vaikeita. Tietysti olin kaikissa niissä kohdissa myöhässä, joten kieltojahan sieltä sateli ja lopulta sitten hylätty rata. Agilityradalla Meela teki tosi hyvät kontaktit, mutta tipautti ainakin riman ja jotain muutakin sälää. Näistä starteista kirjasin meille pitkän treenilistan kesän itsenäisiin treenailuihin, niin ei sitten jää jatkossa nollat kiinni samoista virheistä!Väsyneinä pitkästä kisapäivästä lähdettiin sitten huoltoasemaruokailun kautta takaisin hostellille Hollolaan.
Lauantaina oli joukkuepäivä. Minttu sai kunnian startata PoKSin minijoukkueen ykköskoirana, joten herätys oli aikainen ensimmäisen rataantutustumisen käynnistyttyä kello 8.15. Aamu alkoi tympeän sateisena, ja sama linja pysyi koko päivän. Onneksi me kisasimme minien kentällä, joka oli ehdottomasti kaikkein kuivin juosta!
Minttu oli lähtövuorossa toisena, joten Anna toi sen kentän laidalle odottamaan rataantutustumisen ajaksi. Joukkuerata oli aika simppeli ja tehtävissä, oli hyvä fiilis sen suhteen. Mintun kanssa tehtiinkin pitkä pätkä pelkkää nollaa, kunnes sitten puomi-putkierottelu koitui merlen kohtaloksi ja se päätti käydä koskemassa puomin ylösmenoa etutassuillaan! Hylätty ratahan siitä sitten tuli, voi räkä.
Joukkueen kakkoskoira Edy niin ikään hyllytti radan hyppäämällä yhden hypyn väärin päin, kolmantena startannut Iines tiputti yhden riman ja ankkuripaikalla kisannut Rommelkin teki hyllyn, joten ei meidän minijoukkueelle sitten tullut tulosta tänä vuonna.
Hyvä joukkuehenki pysyi kuitenkin yllä koko päivän, ja kannatus kaikissa säkäluokissa oli huikeaa! Jännitin muiden suorituksia enemmän kuin omaani, ja kun maksijoukkueen Nasta-collie teki ensimmäisen nollan heti aamusella, oli meidän tuuletuksetkin sen mukaiset. Tietenkin jäimme koko päiväksi jännäämään kaikkien joukkuekavereiden suorituksia, viimeisenä Inkan ja Islan radan medijoukkueelle. Tänä vuonna ainoastaan maksit kuitenkin saivat tuloksen.
Sunnuntain yksilökisoissa Meelan vuoro oli meidän porukasta ihan ensimmäisten joukossa. Satoi kamalasti vettä ja kenttä oli yhtä lammikkoa, mutta päätin ettei se saa haitata, vaan tehdään täysillä ja niin, ettei sitten jää turhaan harmiteltavaa radan jälkeen. Meitä pari numeroa ennen starttasivat seurakaverit Maiju ja Rommel, joiden nollaradalle hurratessa viimeinenkin jännitys hävisi ja lähdettiin Meelan kanssa radalle hyvässä vireessä. Lee Gibson oli suunnitellut hyvin juostavan radan, jolla suurimmaksi vaikeudeksi arvelin meidän kohtalla osuvan kepeille viennin ja sen, että kepit olivat kohti putken selkämystä.
Sinne kepeillehän meidän rata sitten hyvän alun jälkeen kosahtikin: sain Meelan aloittamaan kepit oikein, mutta oma ohjaus jäi vähän vajaaksi ja se tuli toiseksi viimeisestä välistä pois! Sen jälkeen totesin että nyt on ihan sama mitä tapahtuu, vedetään vaan kovaa maaliin. Niinhän me vedettiin, niin lujaa että yksi putkikin unohtui suorittaa välissä. Ei kuitenkaan haitannut yhtään, sillä omat tavoitteet kisojen suhteen oli täytetty tällä suorituksella.
Ikuisuuksien odottelun jälkeen sääkin vähän selkeni, kenttä kuivi ja sitä saattoi ihan kisata vaikka T-paidassa! Mintun kanssa menin rataantutustumiseen huolettomasti - hei jos Meelan kanssa meni noin hyvin, niin mitä Minttu nyt voisi mokata?
Paljonkin, ilmeisesti. Alkurata meni hyvin, sitten sössi kepeille viennin valuttamalla persjättöni aivan liian lähelle keppejä ja saatiin sieltä vitonen. Tämän jälkeen luulin, että Minttu kääntyisi hypyiltä yhtä tiukasti kuin tyttärensä, ja juoksin ennen pituutta persjättöön. Väärin meni - Minttu ei kääntynyt ollenkaan, vaan juoksi peräti kahden esteen ohitse. Seuraavaksi luulin sen lukinneen putken: väärin taas. Ei lukinnut, kääntyi takaisin ja juoksi vielä putken ohikin. Nauratti, ja juostiin loppurata sitten ihan sujuvasti maaliin asti. Ihan hassuja mokia, mutta kerrankos sitä!
 |
| Kuva: Sirpa Saari |
 |
| Kuva : Sirpa Saari |
Melko pitkä ja uuvuttava kotimatka se olikin, mutta hengissä selvittiin eikä edes ajettu kameraan Varkaudessa, vaikka melkein kaikki muut kisakaverit olivat niin tehneet. Jee!
 |
| Kuva: Sirpa Saari |
 |
| Isla! Kuva: Sirpa Saari |
 |
| Kuva: Sirpa Saari |
Kisaviikonloppu oli rankka, mutta antoisa. Meillä oli hurjan hauskaa, hyvää seuraa, loistava tiimihenki ja huippu tunnelma! Ensi vuonna jos vähän enemmän olisi vaikka auringonpaistetta, niin eipä voisi valittaa yhtikäs mistään.
Nyt Minttu saa jäädä vähän kesälomailemaan agilitystä, Meelan kanssa aloitetaan yksi kesäkurssi, käydään parissa näyttelyssä ja elokuussa leireillään agilityn merkeissä.
Kesä on kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti