Se on siinä!

Kuva: Leena H.

Kuva : Leena H.

Viime kuussa osallistuin koulutusohjaajakurssille, jossa oli mukana myös Paimenlauman hihnanpää. Käytiin toisena kurssipäivänä lenkkeilemässä meidän lähimetsässä porukalla, ja samalla Leena nappasi tuollaiset kesäiset peltokuvat minun koiristani. Kiitos kuvista!
Saavat nyt tulla blogintäytteeksi, kun en ole omaa kameraa saanut raahattua ulos viime aikoina.

Minun viikonloppuni oli kovin tapahtumarikas. Käytiin treenaamassa tokoa pesiskentällä, koiraystävien kanssa juhlistamassa treeniporukan tuoreinta ylioppilasta sekä Meelan kanssa kahdestaan kisaamassa Varkaudessa agilityä. Tai ei me siellä ihan kahdestaan oltu - matkaseurana oli pari naapuriseuralaista, mutta kuitenkin! Reissu oli hauska, joskin melkein kymmentuntiseksi venynyt kisareissu oli myös jokseenkin uuvuttava.

Reissulle oli hirveät paineet - Meelan täytyi saada yksi nolla, jotta pääsisimme SM-kisoihin. Onneksi oli tarjolla kokonaiset neljä agilityrataa, ja kaikki radat olivat jotenkin hirveän kivoja ja mukavia juosta.
Suurimmat onnistumiset olivat ehdottomasti jokaisen radan kepit ja kontaktit, jotka olivat kautta linjan tosi jees!

A-radalla Meela tiputti toisen riman, mikä latisti tunnelmaa heti alkuunsa. Olin aika myöhässä ja ohjasin huonosti, mutta räpisteltiin rata läpi. Seisotin kontakteilla, ja kun Meela lähti ilman lupaa puomilta, kannoin sen pois radalta.
B-radalla taas sössin itse alun niiston, joka oli muuten taas toinen este! Harmitti kamalasti, mutta ei se mitään - nyt oli mahdollisuus testata hurjia juttuja. Vedätin keinulle ihan huolella, ja Meela teki keinun tosi hienosti. Tästä on pätkä videollakin! Se oli hienoa! Loppuradasta jäin varmistelemaan liikaa, ja kuten arvata saattaa, suora putki - hyppy - hyppy-tyyppinen loppusuora meni ihan turaamiseksi, ja Meela tuli ohi yhdestä hypystä. Hylly sieltäkin.
C-radalle mennessä oli jo vähän epätoivoa ilmassa, enää kaksi yritystä! Olin vitsaillut aiemmin, että yleensä aina teen kolmannella yrittämällä nollan, ja aina ne kolmannet radat on hypäreitä. Nolla tuli sitten tälläkin kertaa! Olin myöhässä, edessä, ohjasin huonosti, mutta nolla mikä nolla! Hävittiin sekunnin sadasosalla kolmanneksi tulleille, ja väänsin vähän veistä haavassa toteamalla, että serti olisi vissiin siirtynyt ihan kolmannelle asti, kun osallistujia oli niin rutosti. Damn! Mutta ei se mitään, sertejä ehtii kyllä metsästää.
D-radalla oli helpottunut fiilis, kun tavoitteita ei enää ollut. Radan alussa sössin taas niiston (treenaa näitä!), ja sieltä tuli sitten hylky Meelan hypätessä väärään suuntaan. Loppurata rallateltiin treenin vuoksi, ja yksi rimakin siellä sitten tuli. Seisottelin etenkin A:n huolella, sillä tippunutta rimaa korjaamaan mennyt ratatyöntekijä oli edelleen korjaamassa hyppyä kun tulimme kontaktille, ja se hyppy tietysti olisi ollut seuraava este...



Video on superisti huonolaatuinen, mutta siinäpä joitakin onnistumisen hetkiä kisoista. Viimeisenä on kokonainen nollaratakin sitten. Kiitos Mirvalle, joka ihan pyytämättä videoi suoritukset!

Näin me siis saatiin viimeinen nolla, ja näin me päästään myös SM-kisoihin! Turha varmaan mainita, että olen hirveän onnellinen päästessäni kokemaan isojen kisojen meiningit molempien kisakavereideni kanssa nyt ihan ekaa kertaa! Viime vuonna oltiin toki joukkueessa, mutta yksilöihin ei siinä vaiheessa ollut mitään asiaa.

Agarwaen-edustus kisoissa vallan triplaantui viime vuodesta: yksilöissä nähdään Inka & Isla (medi), sekä meikäläinen Mintun ja Meelan kanssa. Isla ja Minttu edustavat myös kotiseuramme Pohjois-Karjalan Seurakoirat PoKS ry:n joukkuekilpailussa!

Toivotaan aurinkoista säätä Nastolaan parin viikon päästä! Sieltä meidät löytää ja saa tulla moikkaamaan!