Erinomaisesti Rantasalmella

Täytekuva Myrnistä tokoilemassa, kun en omiaomia koiria ole kuvannut sitten ollenkaan.

Eilen mietin pitkään, mistä voisin kirjoittaa blogiin. Kun ei me olla tehty oikein mitään. Sitten tajusin, että onhan tässä käyty näyttelyissä, Meelan kanssa valmennusryhmän kurssilla Kulhossa, vietetty viikonloppua mökillä ja käyty iltaisin koirien kanssa hölkkäämässä pitkin metsiä.
Että eiköhän siinä ole ihan kivasti tekemistä näin kesälle.

Rantasalmen näyttelyssä käytiin tosiaan viikonloppuna hakemassa merleille arvostelut Paavo Mattilalta. Näyttelypaikka oli ihastuttava! Kehät oli pystytetty puistoon, mikä oli tietysti miljoona kertaa viihtyisämpi paikka näyttelylle kuin joku perinteinen tasainen urheilukenttä. Oli puita, kehät vähän hajallaan niin ettei tullut ruuhkan tunnetta ja parkkiinkin pääsi kivan lähelle.
Me leiriydyimme amor'jadelaisten teltan lähelle koirinemme niin, että koirien häkit olivat varjossa puun alla ja nähtiin silti hyvin kehään.

Meela esiintyi avoimessa luokassa kauniisti. Odotin vähän ylenpalttista keulimista ja sekoilua, sillä loppuviikko oli mennyt vähän kevyemmällä liikutuksella ja aktivoinnilla. Meela oli kuitenkin huippuhienona, ja palkittiin riemukseni ERIllä. Kilpailuluokassa se jaksoi vieläkin esiintyä hienosti, kunnes pari narttua nostettiin sen edelle juoksemaan. Tässä vaiheessa itseriittoinen merlekoirani sai raivarin, hyppi ja kiukkusi ja minua nolotti. Showsta huolimatta tuomari viittoi meidät ensimmäisiksi, enkä ollut uskoa silmiäni. Ihan oikeasti Meela laitettiin voittamaan luokkansa! SA:ta ei kuitenkaan jaettu koko näyttelyssä kovin monelle, ja avoimen nartut jäivät kaikki kokonaan ilman.

Minttu taas osallistui ensimmäisen kerran veteraaniluokkaan. Vetskuja oli kehässä viisi, joista Minttu meni ensimmäisenä. Mummikoira oli kehässä ihan pöljä - se sai jonkun ilohulluuskohtauksen, puri hihnaa ja hyppelehti. Tämä elukka on joskus olltu sellainen luottoesiintyjä, ja nyt se vain sekoilee ja porsastelee! Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan tuomaria haitannut, ja Minttukin sai arvosanaksi erinomaisen. Kilpailuluokassa hörökorvainen merleni laitettiin jonon hännille, kuten osasin odottaakin - kisassa oli mukana melkoisia tittelihirmuja, joten ei tarvinnut huonoille hävitä.

Arvostelutkin olivat koirien näköiset:

Meela - AVO ERI1
Kaunis sopusuhtainen narttu. Hyvä pää, ilme ja korvat. Erittäin hyvä runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvälaatuinen turkki. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.

Minttu - VET ERI
Kaunis hyvin rakentunut narttu. Kaunis ilmeikäs pää. Saisi kantaa korvansa paremmin. Erinomainen runko, ylälinja ja raajat. Hyvälaatuinen turkki. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.
Näyttelystä ajelimme sitten Liperiin mökille, jossa koirat ehtivät juuri ja juuri uida itsensä väsyksiin ennen kuin huikea ukkosmyrsky puhkesi. Loppuilta menikin salamointia ihaillessa, kun myrsky nousi päälle aika voimakkaana.

Viime viikolla aloiteltiin tosiaan aksakurssia Kulhossa Meelan kanssa. On ollut kivaa! Treenien sisältö on totuttua viikkotreenimeininkiä teknisempää piiperrystä, mikä tekee ihan hyvää aina kerran kesässä. Hirveät kasat kotiläksyjä on joka kerralta, ja niitä olenkin käynyt askartelemassa kesällä treeniryhmän viikkovuorolla.
Myös Minttu lopetteli lomansa tällä viikolla, kun eräänä sateisena päivänä halusin aktivoida molemmat koirat hallilla. Liian rankasti ei kesälomalta kuitenkaan palattu, vaan ohjelmassa oli lähinnä sellaista löysäilevää fiilistelyaksaa.

Halusin ilmoittaa koirat Luumäen näyttelyyn, mutta molemmat pölistävät karvaa. Teemo on kuitenkin tulossa pitkästä aikaa kehään, ja esitän itse myös Myrnin. Anna ja Gisli osallistuvat pentunäyttelyyn joka järjestetään muun näyttelytouhun yhteydessä.
Ylihuomenna me lähdetään Meelan kanssa Kolille pariksi yöksi vaeltamaan! Sinne lupaan ottaa kameran.