keskiviikko 24. elokuuta 2016

Elokuun paras viikonloppu


Minttu, Noona, Meela, Teemo, Kuje ja Saaga
Elokuun paras viikonloppu vietettiin tietysti Agarwaen-leirillä Kiteellä!
Tänä kesänä järjestin kasvateilleni ja muutamille muille kavereille agilityleirin Kiteellä Villa Taivaannastassa. Se on ihana paikka leireillä: tilaa treeneille on valtavasti, henkilökunta ihan ykkösluokkaa ja kaikkina leiripäivinä saatiin mielin määrin taivaallisen hyvää ruokaa. Treenejä meille piti myös aluevalmennuksista tuttu Mari, joka oli suunnitellut meille hirmu kivat ja haastavat treenit molemmille päiville.
Yhteensä leirille osallistui kymmenen koirakkoa, mutta mukana oli toki myös muutamia turistikoiria.

Luonnollisesti sairastuin leiriviikolla eeppiseen flunssaan, jonka vuoksi jouduin ottamaan välillä saikkuakin. Perjantaina kävin ostamassa flunssalääkkeitä apteekista ja toivoin, että pahin olisi seuraavana päivänä ohi. Kovin tukkoisissa tunnelmissa meni koko viikonloppu, mutta onneksi hyvä seura piristää flunssaisintakin päivää!

Illalla kaikki saapuivat leirille vähän eri aikaan, joten mitään kovin erikoista ohjelmaa ei sille iltaa oltu suunniteltu. Kun suurin osa porukasta oli paikalla ja saanut kamppeensa huoneisiinsa, päätimme lähteä kimppalenkille lähimaastoon. Koirat saivat rällätä vapaana ja purkaa vähän pitkien ajomatkojen aikana kertynyttä energiaansa. Lenkiltä palatessa aurinko oli jo laskemassa. Siitä oli hyvä jättää koirat latailemaan akkujaan, syödä porukalla iltapalaa ja katsoa olympialaisia yli puolen yön.


Aamu alkoi kisaavien koirakoiden osalta agilitytreeneillä. Lauantain treeni oli hieman teknisempi pläjäys, jossa oli paljon haastetta itse kullekin. Rata oli kuitenkin kivan virtaava ja vauhdikas, eli hirveän kiva! Koko lauantain ajan sateli varsin vaihtelevasti, mutta onneksi vesisateessa treenaaminen ei ole meille uusi juttu.
Ohjatuissa treeneissä minulla oli treenikoirana aina Meela.

Radan alussa oli kohta, jossa koiran piti ensin irrota vähän sivusuunnassa hypylle ja tulla sitten luokse. Olin ihan varma ettei Meela osaa, mutta Marin neuvoja noudattamalla se suoritti kohdan joka kerta oikein!
Tästä kun oli selvitty, päädyttiin parin mutkan kautta keppi-putkierotteluun, jossa ensimmäisellä kerralla ohjasin Meelan huolimattomasti, ja putkeenhan se sitten meni. Kunnon rytmityksellä Meela kyllä lähti helposti kepeille, mutta hioimme vielä sylivekin edeltävälle hypylle kuntoon ennen jatkoa. Seuraavan haasteen tarjosi A:n alle sijoitettu pimeä putki, mutta onneksi olimme tehneet kotiläksymme hyvin, ja Meela sujahti putkeen vaivattomasti. Radan loppuosaa tahkottiinkin sitten ihan urakalla, sillä ensin vaikeutta tuotti saada Meela hyvin poispäinkääntöön ja sen jälkeen oma liikkumiseni hyvään persjättöön. Persjätön minä kuitenkin sinne onnistuin vääntämään, vaikka aika monta kertaa piti tehdä huonoja yrityksiä alle!



Samassa ryhmässä treenasivat kasvateista myös Noona ja Kuje, joten väliajat menivät tietysti tiiviisti kentän laidalla niiden menoa ihaillen. Treenien jälkeen koirat pääsivät lepäämään ja ohjaajat lämmittelemään huippuhyvän linssikeiton ääressä. Pian olikin aika mennä katsomaan mölliryhmän treenejä! Tässä ryhmässä treenasivat Saaga, Teemo ja Gisli, joten katseltavaa riitti!

Kun muut olivat treenanneet koiransa, menimme me vielä Fannyn kanssa treenaamaan omia kakkoskoiriamme. Minttu oli ihan hulluilutuulella, eikä tullut oikein mihinkään ohjauksiin. Se karkaili kontakteille ja päristeli menmään ihan miten sattuu, joten päätin palkata sille pääsääntöisesti ohjauksiin tulemisia. Rautalangasta vääntäminen tuotti kuin tuottikin tulosta, sillä Minttu alkoi tulla kivasti ohjauksiin ja saatiin hyviäkin pätkiä aikaiseksi!

Meela aksaa. Kuva: Hanna Perämäki

Teemo (Agarwaen Balrog of Morgoth)

Päivällisen jälkeen koomailtiin hetki, mutta näppäränä vapaa-aikaohjaajana olin tietysti suunnitellut meille mahtavan iltaohjelman. Leirithriathlonissa kilpailtiin tietysti joukkueissa Agarwaen-shelttien omistajat vs. muu maailma. Ensimmäiset kaksi ihmisille suunnattua lajia voitti tietysti meidän tiimi, mutta kolmannen beer bong-haasteen vei vastustajajoukkue.

Ulkolajeina kisattiin koirakeilauksessa ja tempuradan merkeissä. Koirakeilauksessa jokaisella koirakolla oli 15 sekuntia aikaa kaataa niin monta muovipulloa kuin ikinä mahdollista. Tämä kisa päättyi tasapisteisiin, mutta temppuradalla Agarwaen-sheltit veivät taas voiton. Minttu sai toimia minun kisakoiranani, ja se olikin erityistaitava pullonkaataja!

Viimeisenä lajina oli joukkueagilitykilpailu, jossa kisattiin helpolla hyppyradalla toisiamme vastaan. Virheistä sai aikarankkua, ja kaikkien joukkueen jäsenten ajat laskettiin yhteen. Agarwaen-tiimi voitti suvereenisti myös tämän lajin, joten voitto leirikisassa oli meidän!

Rankkojen kisailujen jälkeen rentouduttiin tietysti saunassa, syötiin vähän lisää ja pelattiin yömyöhään pelejä herkkujen äärellä.

Noona (Agarwaen Anyer) Kuva: Hanna Perämäki
Sunnuntaina paistoi aurinko heti aamulla. Kentälle mentäessä aamu oli huikean kaunis: kevyt usva agilitykentän laidalla, aurinko kuitenkin lupailemassa lämmintä päivää ja vielä vähän kostea nurmikko. Onneksi meillä oli tosiaan treenit heti aamusta, sillä myöhemmin päivällä oli jo todella helteistä!

Tällä kertaa treenin teemana oli nollatreeni. Tehtiin ensimmäisellä kierroksella varsin juostava rata pätkissä läpi, ja Meelan kanssa hiottiin erityisesti muutamien irtoamista vaativien kohtien rytmityksiä. Pari nappiin mennyttä japanilaistakin tein radalle, pitäisiköhän vähitellen uskaltaa käyttää sitä ohjausta vaikka kisoissakin?

Kakkoskierroksella ideana oli sitten juosta koko 30 estettä nollana läpi. Minun ja Meelan suoritus kaatui kuitenkin aina pariin tippuneeseen rimaan. Liekö Meela ollut jo niin väsynyt, ettei rimojen pitäminen vaikeammissa kohdissa onnistunut vai mikä oli vikana. Päätettiin sitten lopettaa koiran juoksuttaminen ja testailla ihan vaan pari erilaista ohjausvaihtoehtoa jo läpi käytyihin kohtiin.



Kuje (Cyan Windfall) leikkii.
Saaga (Cirni Fallstar)
Auringon paistaessa olikin sitten kiva ihailla mölliryhmän suorituksia ja valokuvailla koirakoita. Harmi kyllä loppuajasta aurinko alkoi paistaa niin hankalasta kulmasta, ettei kuvien ottamisesta tullut enää yhtään mitään!
Parasta oli kuitenkin nähdä, miten hyvää työtä kaikkien nuorten kasvattieni omistajat olivat koiriensa kanssa tehneet. Osa oli jo pidempään lajia harrastaneita, osa taas vasta aloitteli omaa agilitytaivaltaan ensimmäisten agilitykoirien kanssa. Kaikilla oli kuitenkin palikat kohdillaan: koirat leikkivät mielellään, etenivät hyvin esteille ja selvästi nauttivat tekemisestä! Vitsit, että näistä kaikista kuullaan vielä!

Treenien jälkeen olikin enää aika käydä päätöskahveilla ja pakata autot kotimatkaa varten.
Tässä vaiheessa ohjaajat ja koirat olivatkin niin väsyneitä, että koko kotimatka meni ihan koomatessa. Silti teki ihan vähän mieli ryhtyä suunnittelemaan uutta leiriä ensi kesälle. Eiköhän me Kiteelle lähdetä silloinkin!

Lisää leirikuvia löytyy täältä
Kujeen treenivideo löytyy täältä
Gisli 8kk treenivideo taas täältä

maanantai 8. elokuuta 2016

Kahden nollan päivä


Julistan kuukauden mittaisen kisatauon täten päättyneeksi!
Lauantaina vähän jännittikin mennä "pitkästä aikaa" kisaamaan. Se oli kuitenkin hyvä: vaikka vähän satoi, oli mahtava fiilis kisata ja se fiilis pysyi yllä kaikkien kuuden radan ajan. Oli kiva jutella seurakavereille, katsella suorituksia ja analysoida ratojen ongelmakohtia.

Ja siis mikä päivä meillä sitten olikaan! Juoksin Meelan kanssa neljä rataa, Mintun kanssa kaksi. Neljä kuudesta startista päättyi nollaan, mikä on aika hyvä prosentti. Tuomareina olivat Jari Suomalainen ja Salme Mujunen, joten juoksemista riitti ihan jokaisella radalla, mutta me tytötpä juostiin ja hyvin juostiinkin!

Ensimmäisenä starttasin Meelan kanssa hyppyradalle. Rata ei ollut hirveän vaikea, mutta vauhtia riitti ja moni hyllytti ansaesteisiin. Vaan ei me! Meelan kanssa sinniteltiin nollana maaliin asti, ja vaikka olin välillä myöhässä ja Meela joutui kyselemään ihan liikaa, myös voitimme radan. Palkintokassin kylkeen oli siis laitettu punamusta H-SERT-ruusuke, meidän toinen sellainen. Hyvä me!

Toinen rata oli sitten kotaktien kanssa, ja sillä kisasin molemmilla koirilla. Ensin Meelan kanssa tippui rima, sitten se ei taipunut kovasta vauhdista keppien umpikulmaan. Tuli 15vp, mutta lopun hyppyhässäkkään tein onnistuneen flipin, jota fiilistelin radan jälkeen!
Mintun kanssa taas vähän pelotti mennä radalle. Se oli ihan hurjana ennen rataa, leikki ja kieri maassa. Ajattelin, ettei tämä ainakaan pysy lähdössä ja vähintään hyppää kontaktit. Vaan ei - Minttu teki ehkä elämänsä parhaan puomin (eikä meinannut malttaa lähteä pois kontaktipinnalta edes käskystä) ja oli muutenkin paras. Tehtiin nolla, jolla sija viisi!

Kolmannella radalla taas molempien kanssa. Tässä vaiheessa tuomariksi vaihtui Salme Mujunen, ja rata sisälsi mm. hirveän määrän suoria putkia ja ympäri kenttää juoksemista. Meelan kanssa selvittiin alusta, mutta sitten en enää jaksanut ohjata kunnolla loppupuolella, ja se livahti yhten hypyn väärin päin. Mintun kanssa onnistuttiin senkin edestä: kelpoisa nolla, jolla taas sijalle viisi.



Neljäs rata oli sitten hyppyrata Meelan kanssa. Tämä rata oli ihan kaamea. Alku meni hyvin, vaikka pitikin valssata monta kertaa putkeen. Loppuvaiheilla olin myöhässä, mutta pelastelin Meelan takaaohjaten äärimmäisen huonoilla valinnoilla eteenpäin. Nollankin se sai, mutta sijoittui neljänneksi, koska ei nyt vain ollut mahdollista tehdä hienoa, nopeaa nollaa sillä minun turailullani.
Mutta nolla mikä nolla!

Samoissa kisoissa myös Inka ja Isla juoksivat tuplanollan arvokisoja ajatellen. Hyvä tiimi!