Agilityvalio

Kaikki ylläolevat kuvat on ottanut Milena Nevanto. Suurkiitos!

Viikonloppuna kisattiin kotikisoissa Poksin ulkokentällä. Nämä olivatkin viimeiset kisat hallin pihalla, sillä heti tällä viikolla käynnistyy lajennusprojekti ja seuraavan kerran juostaan meidän seuran omassa kisamittaisessa sisähallissa!

Lauantainaamu alkoi kuuluttajan hommilla ykkösluokassa. Tämän jälkeen kipaisin kotiin syömään, lämmittelemään ja hakemaan koirat mukaani hallille. Ilmoittautuessa kävi ilmi, että tiedossa olisi kokonaiset kuusi agilityrataa, sillä olin ilmoittanut molemmat koirat kaikille radoille. Päivän mittaan puolestaan opin, että kuusi rataa kisoissa on minulle itselleni ihan liian paljon. Yritän olla jatkossa maltillisempi!

Kisoja tuomaroi Sami Topra, joka oli tehnyt tosi kivoja ratoja koko päivälle. Oli haastetta, mutta sai myös painaa täysillä eteenpäin. Sopii meille!
Kilpailu alkoikin nappisuorituksella Meelan kanssa. Tehtiin puhdas rata, josta en olisi korjannut kuin ehkä yhden takaaleikkauksen, jonka olisi toki voinut vetäistä rohkeasti valssilla. Rata oli kuitenkin kautta linjan tosi sujuva, eikä turattu mitään turhaa.
Sama toistui myös Mintun kanssa (tosin Mintun kanssa minä tein sen valssin enkä ohjannut takaa!), ja kivasti olin tehnyt kaksi nollaa heti ensimmäiseltä radalta.

Ensimmäinen Agarwaen-pentu ja ensimmäinen agilityvalio!

Radan jälkeen lähdin tietysti heti jäähdyttelemään koiriani, ja missasin tulosten kuulutukset. Meela oli tehnyt koko radan nopeimman nollan, ja tällä voitolla siitä oli tullut agilityvalio! Kuulema tulospalvelussa oli hypetetty mahdollista valiotitteliä jo etukäteen, ja kentän laidalla iloittu porukalla heti tulosten julkistamisen jälkeen - ja kaikesta tästä minä jäin sitten paitsi kun olin metsässä kävelemässä! Se oli kyllä ehkä ihan hyvä, koska siinä tilanteessa olisi ehkä mennyt roska silmään. ;) Hallille takaisin saapuessa sitten tuli tuttuja vastaan ja onnittelemaan, enkä minä ollut yhtään kartalla siitä mitä oli päässyt tapahtumaan.
Minusta on parasta, että yksi meidän uramme kohokohdista osui kohdalle juuri oman seuran kisoissa. Mikään ei ole parempaa kuin päästä fiilistelemään tuoretta valiotitteliä yhdessä treenikavereiden ja ystävien kanssa!

Loppupäivän radoista ei sitten jäänytkään paljon kerrottavaa, sillä keskimmäiseltä nappasin molempien koirien kanssa hyllyt (vieläpä samasta kohtaa rataa!) ja viimeisen radan hyllytin Mintun kanssa ja Meelan kanssa sieltä tuli vitonen, jolla sijoituttiin kolmansiksi. Joka tapauksessa päivän radat olivat molempien koirien kanssa tosi sujuvia, kepit ja kontaktit toimivat moitteetta missä tilanteessa tahansa ja päivä oli aivan mahtava!

Kisapäivä venyi yllättävän pitkäksi, ja rättiväsyneinä ajettiin vielä kaupan kautta kotiin. Oli pakko ostaa S-marketista pikkuinen pullo skumppaa, ja leipoa vielä supernopea mutakakku iltaa varten. Istuttiin porukalla Annan ja Nooran kanssa skumpalle ja kakulle, mutta ei kyllä jaksettu kovin railakkaasti juhlia ennen kuin oli pakko päästä nukkumaan. Todelliset valiobileet vietetään sitten lokakuussa synttärijuhlien ohella meidän mökillä!

Ylläolevat kuvat on ottanut Roosa Tykkyläinen. Kiitos!

Sunnuntaiaamuna painoi lauantain kisapäivä vielä jaloissa, mutta taas kerran aamu alkoi ykkösluokan kuuluttajan pestillä. Sitten taas kodin kautta koirat kyytiin, ja kolmen radan ajaksi kisaamaan!
Sunnuntain tuomarina toimi Asko Jokinen, joka oli tehnyt huomattavasti eilistä kiemuraisemmat radat. Kummallakin radalla oli myös haastavahko keppihässäkkä, joten siinä päästiin testailemaan koirien keppiosaamista ihan urakalla.

Päivä alkoi hyppyradalla, jolle olin ilmoittanut vain Meelan. Kepeille sen piti irrota avokulmaan, mikä onnistui mahtavasti! Keppien jälkeen taas piti tehdä tiukka päällejuoksu, mikä ei onnistunut yhtään niin hyvin. Olin totaalisen myöhässä ja Meela jäi komentamaan minua. Aikamoisen pelastelun kautta kuitenkin tehtiin pudas rata, jolla Meela sijoittui neljänneksi. En yhtään ihmettele ettei palkintoja tippunut, koska oli kyllä niin pelastelua koko yritys että ei mitään rajaa!

Toinen rata oli agilityrata, jolta hylly molempien koirien kanssa. Meela teki superhienot kepit ja kesti takaaleikkauksen niille. Yhdessä vaiheessa rataa olin myöhässä, Meela hyppäsi esteen ristiin ja en saanut enää pelastettua sitä oikealle linjalle. Mintun kanssa taas en myöhästynyt tuossa kohtaa, mutta hukkasin seuraavan esteen ja sitten koira olikin väärällä puolella ja sujahti hypyn väärään suuntaan.

Sunnuntain menestys ei päätä huimannut, mutta onnistumiset vaikeissa kohdissa lämmittävät aina mieltä - niistä tietää, että treeni todella tuottaa tulosta!

Palautuminen rankasta kisaviikonlopusta hoidettiin lähinnä sohvalla makoillen ja aikaisin nukkumaan menemällä. Nyt huilataan ja treenataan pari viikkoa ennen Kuopion kisoja. Siellä ollaan sitten taas iskussa!

Kuvista kiitos Tuuli Komulaiselle!