Saikkua ja seikkailuja

Alkusyksy on ihan parhautta. Aurinko on paistanut paljon, lämpöäkin on riittänyt ja ruska alkaa myös tulla esiin. Kylläpä tykkään!

Silloin kun elettiin vielä elokuun puolta, tapahtui kuitenkin ikävyyksiä. Minttu on aina suhtautunut jonkseenkin fanaattisesti punkkeihin ja muihin ötököihin. Se tapaa kaikki itseensä kiinnittyneet punkit ja yrittää irrotella niitä myös muilta koirilta. Tällä kertaa mummikoira veti homman astetta pidemmälle, ja punkkia irrotellessaan söi takajalkaansa melkoisen kolon. Kaikki tämä tapahtui yön aikana, ja meillä kävi valtavan hyvä tuuri siinä, että aamulla huomasin Mintun nuolevan jalkaansa! Sieltä löytyi verinen, parieurosen kokoinen ja ainakin sentin syvä haava. Ei kun soittoa eläinlääkärille, pikakilautus työpaikalle että nyt myöhästyn ja koira autoon. Lääkärissä olisivat halunneet tikata haavan, mutta koska se oli niin suuri, ei tikkien laitto onnistunut. Siispä päätettiin ilmahoitaa, eli antaa haavan vain olla ja pestä sitä pari kertaa päivässä. Tietysti Minttu sai suojakaulurin ja antibiootteja, joilla haava sitten lähtikin paranemaan. Nyt haavassa on enää pikkuinen rupi, joten Minttu saa taas leikkiä kavereiden kanssa ja kohta päästään treeneihinkin!

Kuva 1: Tuore haava. Kuva 2: viikon verran parantunut haava. Kuva 3: Tuuba päässä.
Kuva 4: Minttua ei tietysti voinut viedä metsään lenkille, niin loppusaikusta se pääsi keskustaan jäätelölle.

Eilen oli ihanan kaunis päivä, joten päätin haluta retkelle. Yllättäen saatiin lenkkiporukka kasaan, ja suunnattiin porukalla Nahkiaissaloon retkelle! Otettiin ihan eväät ja kaikki, että saatiin tehdä ruokaa nuotiolla. Nahkiaissalon reitti kulki metsää pikin Koloveden rannalle ja pituutta reitillä oli nelisen kilometriä. Kolovesi on hirmu suosittu kanoottipaikka, ja se oli otettu huomioon taukopaikallakin. Kanootin olisi saanut kivasti laiturin nokkaan ja tulipaikka oli hirmu hyvä ja moderni!

Sunnuntainen aamu alkoi puolestaan rally-tokokisoilla. Olin ensin menossa kisoihin molempien merlejen kanssa, mutta Mintun saikku tietysti sotki suunnitelmat. Suuntasimme siis kaksin Meelan kanssa ensimmäiseen avoimen luokan koitokseen!

Meela oli kisoissa hyvin. Se teki kaikki tehtävät ja kulki mukana kauniisti. Tietysti näidenkin kisojen kanssa kävi klassiset, ja tajusin kisoja edeltävänä viikkona että varmaan koiralle pitäisi näyttää niitä kylttejäkin joskus!Yhden viralliset rallytreenit ehdittiin siis heittää pohjalle, ja sitten kokeeseen.
Hyväksyttyä tulosta ei tällä kertaa saatu, sillä Meela sai kolmelta kyltiltä -10p ja sitten parit irtomiinukset. Yhden kymppivirheen tein tietoisesti, sillä Meela ei vielä osannut kisatilanteessa nousta sivulta seisomaan ja päätin olla uusimatta. Kaksi muuta olikin sitten ylläreitä: rintamasuunta oli ollut jossain kyltillä väärin ja toisella Meela oli huomaamattani käynyt perusasennossa. No minkäs teet, pääasia että fiilis oli hyvä!

Kisojen jälkeen koirat pääsivät vielä leikkimään kanavanvarren lenkille. Mikäs sen parempi tapa viettää sunnuntaipäivä.