Agarwaen: Suoseikkailu

Viikonloppu vierähti ulkoilmassa retkeillen. Päätimme suunnata porukalla Patvinsuolle, joka on tuttu kohde jo parilta syksyltä. Tällä kertaa reitiksi valikoitui kuitenkin Patvinkierto, joka on 25km pituinen rengasreitti soiden ja metsien lävitse. Mukaan lähtivät koirista vain Meela, Myrn ja Gisli, sekä Jaanan Savu. Minttu pääsi viettämään mökkilomaa vanhempieni luokse, sillä se ei erityisemmin tällaisista kylmänkosteista metsäreissuista perusta. Gisli pääsi nyt 9kk vanhana ensimmäiselle vaellusretkelleen, sillä päivämatkat olivat maltillisia ja maasto sen verran helppoa, että junnukoirakin selviytyi hienosti reissusta.

Retki aloitettiin Lahnalammen parkkikselta, josta lähdimme kohti Nälmänjokea. Alun perin olimme ajatelleet kiertää reitin toisin päin, mutta loppuviimein pieni vahinkomme reitin suhteen oli oikea onni onnettomuudessa. Toisen päivän osuus polusta oli nimittäin aika huonokuntoinen, ja olisi ollut superkurjaa, jos olisimme kastelleet varusteita heti ensimmäisenä päivänä!

Reitti oli lauantain ajan todella helppokulkuista, ja rykäisimmekin yhden tauon taktiikalla suoraan Suomunjärven rantaan taukopaikalle. Tehtiin trangiassa vähän rakettispagetilla jatkettua keittoa ja kaakaota, ihailtiin kaunista järvimaisemaa ja annettiin koirienkin vähän levätä. Gisli ei tosin vielä näin ensimmäisellä vaelluksellaan ihan tajunnut, että taukopaikoilla todellakin kannattaa taukoilla, ja yritti koko ajan saada Myrn-parkaa leikkimään kanssaan. Aikuiset koirat sen sijaan osasivat ottaa lunkisti.

Gisli haluaa leikkiä, Myrn ei arvosta.

Olimme päättäneet viettää yömme Teretinniemessä, jossa sijaitsee myös reitin ainokainen laavu. Teretinniemi on alue suokaistaleiden välissä, ja sinne tultiinkin pitkospuita pitkin astellen. Saavuimme laavulle aikaisin, joten meillä oli hyvin aikaa viritellä yöpaikka kuntoon vielä valoisalla. Koska maaperä oli melko juurakkoinen, päätimme nukkua laavussa, vaikka teltta olikin mukana. Virittelimme teltan roikkumaan laavun katosta mustekaloja ja muita renksuja käyttäen, jotta yöllä olisi vähän lämpimämpi ja vähemmän ötököitä tunkemassa naamalle. Hyvin teltta toimi tuollaisena hyttyskatoksenakin, ja laavuun jäi vielä paljon tilaa, joten rinkatkin saatiin helposti sateensuojaan!

Iltapuuhina laiteltiin sitten ruokaa, ja auringon laskettua pelattiin teltassa taskulamppujen valossa Carcassonnea. Koirat olivat tässä vaiheessa superväsyneitä, ja linnoittautuivat vain omille paikoilleen teltan nurkkiin. Yölläkään ei tullut kylmä, ja aamulla herättiin aikaisin ihailemaan usvaista suota!
Varuilta kannoimme mukanamme ruuanlaittovedet, joista sitten tehtiin ruokaa täällä soiden keskellä. Teretinniemessä on kyllä myös kaivo, mutta sen vesi oli aika ruskeaa, joten se ei juuri houkutellut muuhun kuin täyttämään vedensuodattimilla varustetut juomapullomme kyseisessä kaivossa. Näimme kuitenkin kahden muun retkeilijän juovan vettä suoraan kaivosta, ja todistettavasti he olivat hengissä vielä seuraavanakin päivänä.

Gisli ei jaksanut enää pelata meidän kanssa.

Aamupalahommia ja telttaviritys.

Aamumaisemia telttapaikalta.

Yöllä oli satanut, joten kaikkialla oli vähän märkää. Rauhallisen aamun jälkeen lähdettiinkin taas etenemään kohti autoa. Tämä oli sitten se reitin huonompi osuus. Paikoin pitkospuut olivat totaalisen lahonneita, toisaalla taas uponneet suoveteen. Pitkoksilla sai ihan tosissaan tasapainotella ja keskittyä, ettei humpsahtanut märkään maastoon! Yhdessä kohti soista metsää pitkospuut puuttuivat kokonaan, vaikka maasto olikin todella märkää ja mutaista. Loppumatkasta jännättiin myös mm. sillalla, joka oli käytännössä kaksi pitkää pitkospuutyyppistä lankkua, joiden keskellä ollut tukipilari oli katkennut. Huh!

Olimme ensin miettineet taukoa Majaniemeen, mutta ranta-alue oli niin tuulinen, että päätimme jaksaa aamupalan voimin vielä Pirskanlammelle asti. Siellä olikin hyvä tulipaikka ja vessakin tarjolla. Keiteltiin vähän tex mex-pataa, koirat nukkuivat kiepillä maassa ja keräsivät voimia viimeiselle pätkälle.
Pirskanlammelta autolle oli sitten vielä viiden kilometrin rutistus. Olin jotenkin ihan siinä uskossa että matkaa olisi hassut 2-3 kilometriä, joten matka tuntui aivan superpitkältä, kun odotin auton näkyvän minkä tahansa metsän laitamilta! Selvittiin kuitenkin siitäkin.

Patvinkierto reittinä oli kiva ja kaunis, mutta vähän ruuhkainen. Teltta on todellakin hyvä varata matkaan, koska tosiaan tarjolla on vain yksi laavu, joka voi sekin olla jo täynnä vaeltajia. Seuraavat retkemme Patvinsuolle tulevat varmasti olemaan lähinnä päiväretkiä, sillä lyhyitäkin kävelyreittejä sieltä löytyy runsaanlaisesti!

Dumppaan vielä kaikki retkikuvat tähän loppuun, ne ovat suoraan Jaanan kännykästä, kuten melkein kaikki muutkin kuvat tässä postauksessa.