Syksyn voittajatsekkaus

Viime viikolla meillä päin vietettiin syyslomaa. Sain itsekin peräti neljän päivän vapaat kasaan, ja koska mitään kisoja ei ollut tarjolla, täytyi keksiä muuta puuhaa. Lopulta sellaista järjestyikin vähän yllättäen tokon parista - koko loman aikana kävin joka päivä treenaamassa, yhtenä päivänä jopa kahdesti!

Huutelin naamakirjan puolella itselleni treeniseuraa, sillä uusien sääntöjen myötä kynnys mennä kokeeseen on jostain syystä todella korkea. Minulla ei enää ole mitään hajua siitä, mitä kisoissa tapahtuu ja miten liikkuri liikkuroi. Asuinpaikkamme rajoitukset huomioon ottaen paras lähestymistapa kisakynnyksen purkuun olikin siis kerätä kavereita kasaan vetämään minulle liikkuroidut voittajaluokan treenit, joissa myös tsekattiin kaikkien liikkeiden nykytila ja mitä niille pitäisi tehdä.

Projekti aloitettiin lauantaina aamutreeneillä hallilla. Meillä oli ohjattu non-stop tokotreeni, aiheena nouto. Valikoin tähän harjoiteltavaksi ohjatun noudon ja tunnarin. Loput treenit tehtiin sitten tutulla pesiskentällä kylmän syksyisessä säässä.

Nyt siis kirjoitan itselleni tähän ylös kaikki liikkeet ja sen, mitä on tehty ja mitä tullaan tekemään.


Paikalla makaaminen 2min
Pitäisi treenata enemmän, mutta Meela osaa. Rutiinia olisi kuitenkin tosi hyvä saada, koska me ei oikeasti treenata paikkiksia juuri koskaan.

2. SeuraaminenOlen tehnyt viime aikoina paljon tehotreeniä etenkin lähtöihin, vireeseen ja käännöksiin. Tulos näkyi hienosti liikkuroidussa seuruussa: enää ei kontakti katkeile niin herkästi kuin aiemmin! Juoksuosuuksissa epävarmuutta, jonka seurauksena tiputtelee kontaktia ja alkaa käännöksissä komentaa. Juoksua täytyy siis treenata! Myös sivuaskeleet ja paikallaan käännökset on jees, peruutus alkaa myös näyttää hyvältä, mutta vaatii vielä vahvistamista.

3. Zetamaisesti 2 jäävää seiso/istu/maahanSeisomiseen otetaan tehokuuri, sillä tuppaa valumaan. Saatiin hyviä stoppeja siten, että nakkasin aina pallon Meelan taakse kun annoin käskyn, joten sillä jatketaan. Maahanmeno syystä tai toisesta rakoilee, joten sitäkin täytyy vahvistaa. Istuminen on tosi hyvä. Tässä treenissä tehdyillä jäävillä (S ja I) oltaisiin kuulema saatu kokeessa ainakin kasi.

4. Luoksetulo ja pysäytys seisomaan
Onhan tämä joskus vanhaan avoon opetettu, mutta silloin seisominen oli niiiiiiin huono, että pakko aloittaa ihan alusta! Kentälle kartiot mukaan ja stoppeja harjoittelemaan vaihtelevista etäisyyksistä, ettei valuisi niin paljon.

5. RuutuJos bongaa ruudun, menee sinne vauhdilla oikeaan paikkaan. Jos ei, niin sinkoilee miten sattuu ja räksyttää. Valmistelevaa osuuttaa täytyy treenata koekuntoon ja laittaa ruututreeniin myös joitakin häiriötötsiä, koska niitä Meela ryntäilee mielellään tsekkailemaan ruudun sijaan. Loppuosa toimii hyvin.

6. Ohjattu
Suunnat on vielä aika alkeissa, joten tehdään ihan palikkatreeniä. Pohjat on kuitenkin jo olemassa, mutta täytyy tehdä työ loppuun. Tähänkin kartioita lähistölle, menee aina häiriöön jos sellaisia on näkösällä!

7. Tunnari
Hyvä on mennä koulutukseen että jes, tän tunnarin tämä nyt ainakin osaa - ja sitten ei osaakaan. Ongelma mahtoi olla hallin lähmityt kapulat omien hajuttomien sijaan. Nyt siis omille kapuloille muiden ihmisten hajuja sotkemaan, että saadaan homma toimimaan!

8. Kauko-ohjaus
Ajatus liikaa edessä, mutta jumii takapalkkaan. Täytyy ajaa takapalkka kunnolla läpi, niin varmaan todella nopeasti saadaan kaukot kasaan. Tekniikasta on kuitenkin jo ajatus, jos vaan malttaa keskittyä eikä jumita ruuan olemassaoloon. Nyt on tehty helppoja kaukotreenejä takapalkalla kuutisen kertaa, ja homma alkaa selvästi helpottua.

9. Metallihyppy
Hyppynouto toimii kyllä, metallia vähän ällöää. Pitää ottaa talveksi metsku sisälle ja naksutella sitä, että saadaan kapulasta kivempi.

Yleinen analyysi Meelan voittajasta oli, että hyvät pohjat on olemassa kaikkiin liikkeisiin, eikä olisi oikeastaan paljosta treenistä kiinni tuo kisaamaan pääseminenkään. Nyt kun sitten saisi pidettyä tokoinspiraation ylhäällä niin kauan, että edistymistä oikeasti tapahtuisikin!

Aina Meelan tokotreenien yhteydessä Minttukin on päässyt tekemään yhden setin verran rallyjuttuja. Sen kanssa vasemmalle käännökset ovat taas vaihteeksi ihan kaameaa kuraa. Jostain syystä se vaan haluaa poikittaa jalkoihin, vaikka jossain vaiheessa sain sen jopa uskomaan, että seuruupaikka on ihan hyvä olla siellä jalan vieressä. Lupailee hyvää viikonloppuna edessä oleville rallytokokisoille.

Tokon suhteen on joka tapauksessa hyvä fiilis tehdä, eilen jopa valitsin treenin aiheeksi tokon, vaikka agilityvuorolle lähdettiinkin. Välillä näinkin päin, en valita!

Tuplaa ja juhlaa

Minttu metsäretkellä joskus syyskuussa.

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä. Oli kuukauden ainoat agilitykisat Pärnävaaralla ja oli tuulettumista mökillä sekalaisessa kaveri- ja koiraporukassa.
Lauantain kisoissa juoksin taas viisi rataa, joista kolme Meelan kanssa ja kaksi Mintulla. Joku aika sitten minulta kysyttiinkin kisoissa, onko  Minttu kisannut tänä vuonna ollenkaan. Ei sitä toki ole kovin monissa kilpailuissa näkynytkään, sillä kisaamme lähinnä Joensuun kilpailuissa. Mintun kohdalla nähkääs laatu korvaa määrän: muutama hassu startti takana, ja nyt meillä on jo 6/7 SM-nollaa kasassa, ja vielä kaksi tuplaakin siinä samalla!

Minttu oli luottokoirani myös näissä kisoissa. Siinä missä Meelan kanssa takkusi kaikki ihan kamalasti, oli Mintun kanssa vain onnistumisia. Meela karkasi lähdöstä, irtosi tahmeasti, karkasi selän taakse ja monia muita juttuja. Toki näihin kaikkiin mokailuihin oli syy täysin minun omissa toimissani, mutta parempana päivänä jopa Meela olisi vähän paikannut ohjaajaansa. Vaan ei lauantaina.
Viimeisellä hyppyradalla se oli edes vähän kuulolla, ja otettiinkin hyllyn sijaan vitonen.

Minttu teki tosiaan kisoissa tuplanollan sijoilla kolme ja kaksi. Se oli ihan täpinöissään kisapaikalla, ja teki tosi kivasti hommia. Olipa kiva kilpailla! Seuraavan kerran Minttuterapiaa on luvassa varmaan joulukuussa JOAn kisoissa, sitä ennen kisataan vähän rallya ja treenaillaan pieniä juttuja yhdessä.




Kisojen jälkeen ajettiin Liperiin mökille. Pitkän kisapäivän jälkeen koirat asettuivat kiltisti syömään puruluita makuuhuoneen sängylle, eivätkä turhia hötkynneet vaikka mukana oli viisi koirakaveriakin höösäämässä.
Seuraavana päivänä ne saivat hengailla pihalla ja käydä vähän metsässä kävelemässä, mikä toimi hyvänä palautteluna kisapäivän rasituksista.

Mökkireissulla vietettiin muutamat synttärit ja Meelan valiojuhlat. Tuli tehtyä niin hieno kakku yhdessä Annan kanssa (eli Anna leipoi, minä pyöritin tiskikonetta ja koristelin), että jaanpa sen tänne blogiinkin! Ihailkaatten!

Kolmen nollan tyttö

Lokakuu alkoi perinteisesti kisoilla Kuopiossa. Perinnehän syntyy heti, kun jokin asia tapahtuu esimerkiksi toista kertaa. Oli ACEn kisat sisähallissa, ja olin ilmoittanut Meelan neljälle radalle kisaamaan.
Jostain syystä ACEn kilpailut eivät ole olleet minua kohtaan kovin hyviä: ensimmäisellä kerralla rikoin polveni, toisella Meelan rokotustodistuksessa oli merkattu rokotukset väärin ja kolmannella Sagin ilmojärjestelmä oli jättänyt ilmoni lähettämättä. Tällä kertaa kuitenkin korjasimme kaikki aiemmat vääryydet moninkertaisesti!

Kisat alkoivat supermyöhään, mikä oli minun kannaltani supertylsää. Minusta on kivaa lähteä kisareissulle esimerkiksi yhdeksän aikaan aamulla, kun saa nukkua pidempään kuin arkena mutta pääsee heti kisaamisen makuun. On tyhmää vain lojua kotona odottamassa, että pääsee viimein kisaamaan! Ehdin käyttää koiria metsässä leikkimässä, syödä kaksi aamiaista (koska leipä oli todella hyvää) ja siivotakin koko kämpän, ennen kuin piti oikeasti lähteä kisaamaan.
Vastavuoroisesti kisat eivät toki loppuneet koskaan - pitkän kaavan kautta suoritetun mäkkireissun jälkeen olin kotona vasta puolilta öin.

Heti ensimmäinen hyppyrata näytti melko haastavalta, ja meitä ennen startanneilla medikoirilla ei paljon tuloksilla juhlittu. Oli tyrkyllä ansaesteitä ja vaikeahkoja juttujakin, mutta onneksi koiran kanssa mentäessä rata tuntui paremmalta kuin tutustumisessa.
Koska rataprofiili ei antanut tilaa nössöilylle, oli pakko uskaltaa kokeilla juttuja, kuten takaaleikkausta kepeille kisatilanteessakin. Jotenkin kummassa meillä meni kuitenkin tosi nappiin. Meela oli kuulolla, eteni hienosti ja oli koko ajan hyvä fiilis tehdä rataa. Nollahan sieltä tuli, ja sillä sitten päädyttiin tulostaululla johonkin kuudennelle sijalle.

Sama meininki jatkui seuraavalla agilityradallakin. Meela jopa vähän paikkaili, kun ohjasin hätäisesti. Nolla ja sija kolme.
Ja toisellakin agilityradalla! Ei mitään, mitä emme olisi osanneet tehdä yhdessä - kaikki vain sujui juuri eikä melkein nappiin, ja teimme töitä oikeasti yhdessä. Nolla sijalla kaksi.

Yhteensähän se tarkoittaa triplanollaa.
Triplanollaa, minkä olen laskenut yhdeksi meidän agilityelämämme virstanpylvääksi. Että sitten on jotain opittu, kun tehdään jossain kisoissa ne kolme nollaa. Nyt se on sitten tehty.

Viimeisellä hypärillä hyvä fiilis jatkui. Meela irtosi jotenkin tosi hienosti ja eteni ihan itse. Sitten se hyppäsi huonosti pituudelle ja kaatui nenälleen. Näin kaatumisen vain sivusilmällä, mutta pelästyin koiran satuttaneen itsensä ja keskeytin sen kisan. Meela oli kuitenkin ihan oma itsensä radalta tullessa, joten tuskin mitään kovin pahaa pääsi sattumaan. Yön se sai kuitenkin pitää BOT-loimea, ja fyssarikäynnin paikka voisi olla vaikkapa nyt.

Hyvin menneiden kisojen jälkeen ei haitannut, vaikka kotiin oli pitkä matka ja se piti ajaa ihan yksinään. Nova soitti minulle parhaat uutuudet ja klassikot, eikä takapenkin häkissä matkustava kisakaveri ainakaan valittanut, vaikka lauloin miten kovaa mukana.