Tauko ja Meelan uusi takki

Lumi tuli Joensuuhun takaisin ihan yhdessä yössä. Ensin oli kylmää ja märkää. Sitten lisäksi liukasta, ja yhden lumimyrskyisen vuorokauden jälkeen olikin yllättäen kylmää, valoisaa ja parikymmentä senttiä nietoksia. Parasta! Koirien kanssa ollaan kahlattu syvissä nietoksissa, ja etenkin Gisli rakastaa hangessa hyppimistä. Se näyttää ihan hilleriltä pomppiessaan menemään ihan innoissaan. Minttu ja Meela sen sijaan eivät arvosta, vaan kulkevat mieluiten valmista polkua pitkin.

Omien koirieni juoksutauko olikin sääolosuhteista johtuen varsinainen totaalitauko ihan kaikesta. Pitkiä lenkkejä tehtiin, mutta mitään ei treenattu. Minulla on vähän sellainen viha-rakkaussuhde hallimme juoksukoirasäännön kanssa. On tavallaan hyvä, että juoksut pakottavat minut pitämään kolmen viikon tauon kaikesta pari kertaa vuodessa, mutta toisaalta arvostaisin myös sitä, että voisin itse päättää milloin tauotan treenin. Marraskuu oli kuitenkin hyvä sauma taukoilulle, joten mikäs tässä ollessa.

Hallilla tuli kuitenkin käytyä paljon Gislin kanssa. Se pääsi tuuraamaan viikkotreeneihinkin! Ensimmäisissä treeneissä Gisli oli todella väsyneen oloinen ja meni häiriöihin herkästi, mutta toisaalta olimme juuri olleet viikonlopun koiranäyttelyissä. Seuraavissa Gisli olikin sitten ihan liekeissä. Se teki hurjan hienosti hommia, tuli ohjauksiin ja kesti leijeröintejäkin. Ihailin siinä, miten kivasti ollaan saatu pohjia tehtyä ihan vaan todella helpoilla ja pienillä treeneillä. Nyt Gisliin pitää asentaa enää jarrut ja opettaa sille ohjauskuvioita, ja kylläpä siitä tuleekin hyvä!

Meela sai myös uuden takin! Gislin tultua laumaan, ei kaikille koirille enää riittänytkään talvitakkeja.

Vaikka sheltillä onkin paksu ja hieno turkki, käyttävät meidän koiramme agilityreissuilla aina takkeja, jotta lihakset pysyvät lämpiminä. Toisinaan takeille on tarvis myös päivälenkeillä, sillä tammikuun pakkaset ovat usein kolmenkympin luokkaa, ja silloin jopa paksuturkkinen sheltti palelee helposti. Puhumattakaan näistä pölvästeistä, jotka usein tiputtavat turkkinsa juuri talveksi!

Osallistuin sitten Facebookin puolella kilpailuun, jossa saattoi voittaa shoppailurahaa Hurtan uuteen verkkokauppaan. Voitin, ja niinpä kaupasta kotiutui päheän pinkki Hurtta Summit Parka. Hurtan verkkokauppa oli todella positiivinen kokemus, nimittäin takki oli saapunut postiin seuraavana päivänä tilauksesta! Ihan tajuttoman nopeaa. Kokokin meni kerralla nappiin - meidän koirillamme on yleensä 45cm pitkät takit. Hurtan kaupassa kokoa 40 suositellaan shelteille, mutta minun koirillani on vähän pidempi selkä. Lisäksi tässä takissa on vähän säätövaraa myös takaosassa, joten takista saa helposti säädettyä sopivan mille tahansa laumamme erimallisista koirista! Summit Parka suojaa hyvin niin edestä kuin takaakin, ja etenkin tällaiselle agilitykoiralle on tosi tärkeää, että isot lihakset kaikkialla kropassa pysyvät lämpiminä. Takki istuu Meelalle huikean hyvin, ja myös mahavyössä on kivasti säätövaraa. Se voikin tulla tarpeelliseksi talven mittaan, nimittäin....

...Meela on astutettu ihanalla Savulla (Pähkinäpolun Aamunkajo). Pentuja toivotaan kovasti syntyväksi tammikuun loppupuolella. Meela ja Savu ovat olleet koko ikänsä kavereita, ja minulla on ollut kunnia seurata molempien koirien kasvua ihan pennusta saakka. Koska kyseessä on kaksi huippukivaa koiraa, on osalle pennuista lupailtu koteja jo ihan lähipiiriin.

Meelan treenitauko jatkuu siis ainakin joulukuun loppupuolelle, ja toki jos ultrassa pentuja näkyy niin siitäkin eteenpäin. Jännittäviä aikoja!

Yllätysten täyteinen Jyväskylä KV

Uusintaotos kolme vuotta vanhasta ryhmäkuvasta samassa paikassa.

Toissaviikkon ajan tuntui siltä, että asun hallilla. Parhaana (vai pahimpana) päivänä kävin siellä jopa kaksi kertaa. Nyt molemmat merlet ovat juoksussa, joten pariin viikkoon ei hallille ole asiaa ainakaan omien koirien kanssa. Kysymys kuuluukin, että miten ihmeessä tällainen joka ikinen päivä siellä syystä tai toisesta ramppaava ihminen saa aikansa kulumaan ilman treeni-iltoja?
Osuvasti ylempi taho on kuitenkin määrännyt minulle pari työmatkaa tuleville viikoille, joten eipä kyllä tarvitse pahemmin kotona hapantuakaan.

Viikonloppuna kuitenkin matkasimme Jyväskylään inttinäyttelyyn, kuten meillä lähes joka vuosi on ollut tapana tehdä. Tällä kertaa kehässä olivat molempina päivinä sekä Gisli että Saaga.
Ihana Marjut tarjosi meille yöpaikan Vaajakoskella, joten ei tarvinnut ajella yhtään ylimääräistä.

Lauantaina kehässä oli tuomarina uusi tuttavuus, Tino Pehar. Hän oli tuomarina varsin hupaisa: jutteli mielellään suomea sen minkä kieltämme osasi, eli "huomenta", "päivää" ja "ympäri". Linja shelteissä oli selkeä, ja huomasi selvästi, että hän tiesi tarkoin millaista koiraa etsii. Kilpailuluokassa koiria liikutettiin paljon, varsinkin jos tuomari puntaroi kahden vaihtoehdon välillä.

Gisli osallistui nyt ensimmäistä kertaa oikeisiin näyttelyihin ja oli samalla ensimmäistä kertaa minun kanssani kehässä. Vähän jännäsimme, mitä pieni soopeli näyttelytouhuista sanoo, mutta se esiintyi oikein edukseen koko pitkän päivän. Pöytä on vielä vähän jännittävä kokemus, jonka harjoittelua täytyy jatkaa. Tuomari sai kuitenkin kopeloida kaiken tarvittavan ihan rauhassa.

Suureksi riemuksemme Gislille näytettiin yksilöarvostelussa punaista lappua, ja pääsimme odottamaan kilpailuluokkaa. Tuomari  tosin ei muita arvosanoja tässä näyttelyssä käyttänytkään kuin ERI ja EH, joten kilpailuluokissa oli usein tungosta. 10 kuukauden ikäinen Gisli on vielä melko pieni, kauttaaltaan kevyt ja täysin pohjavillaton ilmetys, joten ERI oli kuitenkin täyttänyt jo kaikki odotuksemme. Siispä olikin melkoinen yllätys, kun Gisli nostettiin junioriluokan voittoon ja sille annettiin vielä SA:kin!

PN-kehiä odotellessa jännitimme Saagan suoritusta. Ihanan varmasti ja rauhallisesti esiintyvä trikkineiti sai sekin ERIn, muttei sitten sijoittunut enää valtavan kokoisessa avoimessa luokassa sen korkeammalle. Saagan tasainen erinomaisten putki on kuitenkin melko vakuuttava, sillä joka kerta kun se on näytille viety, on se myös saanut erinomaisen arvosanan.

Hyvin pian meidät sitten kuulutettiinkin PN-kehään, jossa oli niin ikään melko paljon koiria. Melkein joka luokassa jaettiin SA:ta nimittäin hyvin avokätisesti. Tuomari tarkasteli koirien ilmeitä ja kysyi Gislin ikää. Kierroksen kehän ympäri juostuamme hän sitten viittasi, että 10 months come here, ja pääsimme Gislin kanssa keskelle kehää jatkoon päässeiden joukkoon. Mukaan valittiin myös kaksi valiota, ja pitkän pohdinnan jälkeen myös neljäs koira. Valiot pääsivät ensimmäisille sijoille, ja pieni Gisli viitattiin kolmanneksi. Sehän tiesi siis Gislille sertiä! Ihan ensimmäisestä näyttelystä! Olimme koko porukka täydellisen typertyineitä tällaisesta menestyksestä. Kilpailuun oli kuitenkin ilmoitettu 44 narttua, ja niiden joukossa sijoittuminen on aika kova juttu.

Palkinnoksi kävimme ostamassa Gislille kojusta luun, ja ajelimme Vaajakoskelle lenkkeilemään kasvattilapsi Kujeen kanssa. Vaikka näyttelypäivä olikin pitkä, jaksoi Gisli vielä leikkiä juoksuleikkejä Kujeen kanssa. Tunti meni mukavasti lenkkeillessä, ja pitkän näyttelypäivän jälkeen oli mukavaa vetäytyä yöpaikkaamme juhlistamaan hienosti mennyttä päivää tortilloiden ja saunan merkeissä.

Sunnuntaina saimmekin nukkua ihanan pitkään, sillä näyttely alkoi vasta kymmeneltä. Menimme näyttelypaikalle kuitenkin hyvissä ajoin, sillä olin luvannut esittää entisen seurakaverin Leevi-uroksen, joka piti tietysti puunata valmiiksi kehään.
Avoimessa luokassa Leevi esiintyikin yli odotusten ja sai ERIn, muttei enää sijoittunut jatkokisoissa.

Herttaisen oloinen irlantilaistuomari Jolie Foley jutteli paljon koirille ja halusi nostaa suurimman osan niistä alas pöydältä. Gisli paheksui moista lässytystä, ja näytti inhoavaa naamaa. Tuomarin mielestä sillä oli kuitenkin ihana naama, jolla hurmataan kaikki urokset sekä tosi hienot hampaat. Niinpä Gisli sai myös sunnuntaina ERIn, ja pääsi jatkamaan kilpailuluokkaan.

Tällä kertaa Gisli oli kuitenkin tuomarin mielestä liian kakara - tai omien sanojensa mukaan just a baby. Kilpailuluokasta lohkesi neljäs sija, mutta SA jäi vielä puuttumaan.

Sunnuntain näyttelytähti saikin olla Saaga, joka ihastutti ensin yksilökehässä ERIn arvoisesti, ja sijoittui kilpailuluokassa peräti toiseksi ja sai SA:n! Jälleen kerran avoin luokka oli todella suuri, joten noin hyvä sijoitus kyllä lämmitti mieltä. Tämä oli Saagan ensimmäisen SA, joten näin huipulla on hyvä taas pitää pientä breikkiä näyttelyhommista.

Lovestain Too Glam To Give A Damn "Gisli"
12.11 JUN ERI1 SA PN3 SERT
Judge : Tino Pehar
"10 months. Nice type, showing typical feminine expression in head. Very nice ear set. Good neck. Good body structure for age. Very sound movement."

13.11 JUN ERI4
Judge : Josie Foley
"10 months. Very pretty. Nice reach of neck. Bit fine in bone. Good tailset. Moves well."

Agarwaen Cirni Fallstar "Saaga"
12.11 AVO ERI
Judge : Tino Pehar
"2 years excellent proportions, enough long head, quite long stopp, should have better eye. Shape and expression. A little flat of muzzle, low set ears, should have a little better topline, good tail set. Good angulations in front. Sufficient hind angulations, in movement needs more drive."

13.11 AVO ERI2 SA
Judge : Josie Foley
"2 years. Nice bitch. Pretty head. Good topline. Ample bone, good reach of neck."
Seuraavan kerran pyörähdämme näyttelyissä Messarissa, jolloin Gisli osallistuu molempina päivinä junioriluokkaan. Edellisestä messarikäynnistä onkin jo aikaa, joten on mukavaa päästä oman koiran kanssa pyörähtämään kehässä asti!

Rallytokotavoitteet: check

Taas on maailmankirjat ihan sekaisin: me kisattiin rallytokoa! Mietin todella kauan, viitsinkö edes ilmoittaa koiria naapuriseuran rallykisoihin, koska ne tekevät niin kovasti juoksua. Lopulta minut sitten taivuteltiin mukaan kisaan, ja hyvä niin - kumpikaan koira ei ehtinyt aloittaa juoksujaan, joten olisi harmittanut jos en olisi ilmoittautunut! Muistaakseni päätin vuodenvaihteessa hankkia molemmille koirille koularit ja kisata avoimessa luokassa, joten nyt on sitten sekin tehty.

Kisoihin valmistautuminen meni taas perinteisen kautta. Molemmat koirat tekivät kuukauden mittaan pari kertaa yksittäisiä liikkeitä, mutta kylttejä käytiin treenaamassa vasta koetta edeltävänä iltana. Silloin totesinkin että Minttu ei osaa kääntyä vasemmalle ja Meela ei osaa mennä sivulla seisomaan. Hyvät lähtökohdat siis kisoihin lähtemiselle!

Meidän onneksemme tuomari ei kuitenkaan ollut laittanut radalle ainakaan kovin montaa kompastuskohtaamme. Vasemmalle käännöksiä oli kyllä joka lähtöön, mutta sitä istu-seiso-vaihtoa ei tarvinnut tehdä kertaakaan.

Minttu starttasi heti toisena, ja sen kanssa oli kiva mennä radalle. Ennen kehään pääsyä se intoili ja haukkui paljon, mutta radalla keskittyi ihan mallikkaasti. Kakkoskyltillä vasemmalle ympyrä oli liian löysä ja siitä Minttu sai virheitä. Samoin muistaakseni tuo 270 astetta vasemmalle oli löysä, ja virhepisteitä sateli. Houkutuksessa perinteisten pehmolelujen ja kartioiden lisäksi häiriötä tarjoilivat hallissa asuvat pikkulinnut, jotka tietenkin juuri silloin hyppivät maassa koiraa kiusaamassa. Minttupa ei kuitenkaan välittänyt niistä, vaan seurasi mukana kauniisti. Pari kertaa radan aikana Minttu myös haukahteli, mutta niistä tuli vain joku yksittäinen miinus, joten loppupistemäärä oli 93p ja AVOHYV-tulos!

Meela oli puolestaan vuorossa viimeisten joukossa. Alkuradan se oli tosi skarppina, mutta houkutuksen kohdalla alkoi tekeminen sitten rakoilla. Jouduin kutsumaan sitä hommiin ja Meela vastasi lähinnä haukkumalla ärsyttävästi takaisin. Samaa se teki sitten parilla muullakin kyltillä, ja spiraalissa meinasi vain lähteä haahuilemaan kiinnostavammille vesille kun ei enää tylsä seuruuhomma kiinnostellut. Silti se sai jostain syystä kokoon 92p, AVOHYV-tuloksen ja vielä kolmannen palkintosijankin.

Kirjoitinkin kisan jälkeen Facebookiin, että rally on todella ihmeellinen laji. Viime kisa meni tosi hyvin ja ei saatu tulosta, ja tämä kisa taas oli ihan kaameaa kuraa mutta silti pärjättiin näennäisesti todella hyvin. Ei voi ymmärtää!

Kisapäivä oli mukavan nopeasti ohitse, luokat aika pieniä ja kisapäivä näin ollen kokonaisuudessaan onnistunut. Nyt sitten voidaan taas jatkaa tätä yleistä rallytreenaamattomuutta ja tähdätä seuraaviin kisoihin ensi vuonna. Anna tosin lupaili jo, että voisi kisata Meelan kanssa tulevaisuudessa, niin minun tarvitsisi vain opettaa sille temput valmiiksi. Minusta se olisi harvinaisen hyvä diili.