Lumi tuli Joensuuhun takaisin ihan yhdessä yössä. Ensin oli kylmää ja märkää. Sitten lisäksi liukasta, ja yhden lumimyrskyisen vuorokauden jälkeen olikin yllättäen kylmää, valoisaa ja parikymmentä senttiä nietoksia. Parasta! Koirien kanssa ollaan kahlattu syvissä nietoksissa, ja etenkin Gisli rakastaa hangessa hyppimistä. Se näyttää ihan hilleriltä pomppiessaan menemään ihan innoissaan. Minttu ja Meela sen sijaan eivät arvosta, vaan kulkevat mieluiten valmista polkua pitkin.
Omien koirieni juoksutauko olikin sääolosuhteista johtuen varsinainen totaalitauko ihan kaikesta. Pitkiä lenkkejä tehtiin, mutta mitään ei treenattu. Minulla on vähän sellainen viha-rakkaussuhde hallimme juoksukoirasäännön kanssa. On tavallaan hyvä, että juoksut pakottavat minut pitämään kolmen viikon tauon kaikesta pari kertaa vuodessa, mutta toisaalta arvostaisin myös sitä, että voisin itse päättää milloin tauotan treenin. Marraskuu oli kuitenkin hyvä sauma taukoilulle, joten mikäs tässä ollessa.
Hallilla tuli kuitenkin käytyä paljon Gislin kanssa. Se pääsi tuuraamaan viikkotreeneihinkin! Ensimmäisissä treeneissä Gisli oli todella väsyneen oloinen ja meni häiriöihin herkästi, mutta toisaalta olimme juuri olleet viikonlopun koiranäyttelyissä. Seuraavissa Gisli olikin sitten ihan liekeissä. Se teki hurjan hienosti hommia, tuli ohjauksiin ja kesti leijeröintejäkin. Ihailin siinä, miten kivasti ollaan saatu pohjia tehtyä ihan vaan todella helpoilla ja pienillä treeneillä. Nyt Gisliin pitää asentaa enää jarrut ja opettaa sille ohjauskuvioita, ja kylläpä siitä tuleekin hyvä!
Meela sai myös uuden takin! Gislin tultua laumaan, ei kaikille koirille enää riittänytkään talvitakkeja.
Vaikka sheltillä onkin paksu ja hieno turkki, käyttävät meidän koiramme agilityreissuilla aina takkeja, jotta lihakset pysyvät lämpiminä. Toisinaan takeille on tarvis myös päivälenkeillä, sillä tammikuun pakkaset ovat usein kolmenkympin luokkaa, ja silloin jopa paksuturkkinen sheltti palelee helposti. Puhumattakaan näistä pölvästeistä, jotka usein tiputtavat turkkinsa juuri talveksi!
Osallistuin sitten Facebookin puolella kilpailuun, jossa saattoi voittaa shoppailurahaa Hurtan uuteen verkkokauppaan. Voitin, ja niinpä kaupasta kotiutui päheän pinkki Hurtta Summit Parka. Hurtan verkkokauppa oli todella positiivinen kokemus, nimittäin takki oli saapunut postiin seuraavana päivänä tilauksesta! Ihan tajuttoman nopeaa. Kokokin meni kerralla nappiin - meidän koirillamme on yleensä 45cm pitkät takit. Hurtan kaupassa kokoa 40 suositellaan shelteille, mutta minun koirillani on vähän pidempi selkä. Lisäksi tässä takissa on vähän säätövaraa myös takaosassa, joten takista saa helposti säädettyä sopivan mille tahansa laumamme erimallisista koirista! Summit Parka suojaa hyvin niin edestä kuin takaakin, ja etenkin tällaiselle agilitykoiralle on tosi tärkeää, että isot lihakset kaikkialla kropassa pysyvät lämpiminä. Takki istuu Meelalle huikean hyvin, ja myös mahavyössä on kivasti säätövaraa. Se voikin tulla tarpeelliseksi talven mittaan, nimittäin....
...Meela on astutettu ihanalla Savulla (Pähkinäpolun Aamunkajo). Pentuja toivotaan kovasti syntyväksi tammikuun loppupuolella. Meela ja Savu ovat olleet koko ikänsä kavereita, ja minulla on ollut kunnia seurata molempien koirien kasvua ihan pennusta saakka. Koska kyseessä on kaksi huippukivaa koiraa, on osalle pennuista lupailtu koteja jo ihan lähipiiriin.
Meelan treenitauko jatkuu siis ainakin joulukuun loppupuolelle, ja toki jos ultrassa pentuja näkyy niin siitäkin eteenpäin. Jännittäviä aikoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti