maanantai 14. marraskuuta 2016

Yllätysten täyteinen Jyväskylä KV

Uusintaotos kolme vuotta vanhasta ryhmäkuvasta samassa paikassa.
Toissaviikkon ajan tuntui siltä, että asun hallilla. Parhaana (vai pahimpana) päivänä kävin siellä jopa kaksi kertaa. Nyt molemmat merlet ovat juoksussa, joten pariin viikkoon ei hallille ole asiaa ainakaan omien koirien kanssa. Kysymys kuuluukin, että miten ihmeessä tällainen joka ikinen päivä siellä syystä tai toisesta ramppaava ihminen saa aikansa kulumaan ilman treeni-iltoja?
Osuvasti ylempi taho on kuitenkin määrännyt minulle pari työmatkaa tuleville viikoille, joten eipä kyllä tarvitse pahemmin kotona hapantuakaan.

Viikonloppuna kuitenkin matkasimme Jyväskylään inttinäyttelyyn, kuten meillä lähes joka vuosi on ollut tapana tehdä. Tällä kertaa kehässä olivat molempina päivinä sekä Gisli että Saaga.
Ihana Marjut tarjosi meille yöpaikan Vaajakoskella, joten ei tarvinnut ajella yhtään ylimääräistä.

Lauantaina kehässä oli tuomarina uusi tuttavuus, Tino Pehar. Hän oli tuomarina varsin hupaisa: jutteli mielellään suomea sen minkä kieltämme osasi, eli "huomenta", "päivää" ja "ympäri". Linja shelteissä oli selkeä, ja huomasi selvästi, että hän tiesi tarkoin millaista koiraa etsii. Kilpailuluokassa koiria liikutettiin paljon, varsinkin jos tuomari puntaroi kahden vaihtoehdon välillä.

Gisli osallistui nyt ensimmäistä kertaa oikeisiin näyttelyihin ja oli samalla ensimmäistä kertaa minun kanssani kehässä. Vähän jännäsimme, mitä pieni soopeli näyttelytouhuista sanoo, mutta se esiintyi oikein edukseen koko pitkän päivän. Pöytä on vielä vähän jännittävä kokemus, jonka harjoittelua täytyy jatkaa. Tuomari sai kuitenkin kopeloida kaiken tarvittavan ihan rauhassa.

Suureksi riemuksemme Gislille näytettiin yksilöarvostelussa punaista lappua, ja pääsimme odottamaan kilpailuluokkaa. Tuomari  tosin ei muita arvosanoja tässä näyttelyssä käyttänytkään kuin ERI ja EH, joten kilpailuluokissa oli usein tungosta. 10 kuukauden ikäinen Gisli on vielä melko pieni, kauttaaltaan kevyt ja täysin pohjavillaton ilmetys, joten ERI oli kuitenkin täyttänyt jo kaikki odotuksemme. Siispä olikin melkoinen yllätys, kun Gisli nostettiin junioriluokan voittoon ja sille annettiin vielä SA:kin!

PN-kehiä odotellessa jännitimme Saagan suoritusta. Ihanan varmasti ja rauhallisesti esiintyvä trikkineiti sai sekin ERIn, muttei sitten sijoittunut enää valtavan kokoisessa avoimessa luokassa sen korkeammalle. Saagan tasainen erinomaisten putki on kuitenkin melko vakuuttava, sillä joka kerta kun se on näytille viety, on se myös saanut erinomaisen arvosanan.

Hyvin pian meidät sitten kuulutettiinkin PN-kehään, jossa oli niin ikään melko paljon koiria. Melkein joka luokassa jaettiin SA:ta nimittäin hyvin avokätisesti. Tuomari tarkasteli koirien ilmeitä ja kysyi Gislin ikää. Kierroksen kehän ympäri juostuamme hän sitten viittasi, että 10 months come here, ja pääsimme Gislin kanssa keskelle kehää jatkoon päässeiden joukkoon. Mukaan valittiin myös kaksi valiota, ja pitkän pohdinnan jälkeen myös neljäs koira. Valiot pääsivät ensimmäisille sijoille, ja pieni Gisli viitattiin kolmanneksi. Sehän tiesi siis Gislille sertiä! Ihan ensimmäisestä näyttelystä! Olimme koko porukka täydellisen typertyineitä tällaisesta menestyksestä. Kilpailuun oli kuitenkin ilmoitettu 44 narttua, ja niiden joukossa sijoittuminen on aika kova juttu.

Palkinnoksi kävimme ostamassa Gislille kojusta luun, ja ajelimme Vaajakoskelle lenkkeilemään kasvattilapsi Kujeen kanssa. Vaikka näyttelypäivä olikin pitkä, jaksoi Gisli vielä leikkiä juoksuleikkejä Kujeen kanssa. Tunti meni mukavasti lenkkeillessä, ja pitkän näyttelypäivän jälkeen oli mukavaa vetäytyä yöpaikkaamme juhlistamaan hienosti mennyttä päivää tortilloiden ja saunan merkeissä.

Sunnuntaina saimmekin nukkua ihanan pitkään, sillä näyttely alkoi vasta kymmeneltä. Menimme näyttelypaikalle kuitenkin hyvissä ajoin, sillä olin luvannut esittää entisen seurakaverin Leevi-uroksen, joka piti tietysti puunata valmiiksi kehään.
Avoimessa luokassa Leevi esiintyikin yli odotusten ja sai ERIn, muttei enää sijoittunut jatkokisoissa.


Herttaisen oloinen irlantilaistuomari Jolie Foley jutteli paljon koirille ja halusi nostaa suurimman osan niistä alas pöydältä. Gisli paheksui moista lässytystä, ja näytti inhoavaa naamaa. Tuomarin mielestä sillä oli kuitenkin ihana naama, jolla hurmataan kaikki urokset sekä tosi hienot hampaat. Niinpä Gisli sai myös sunnuntaina ERIn, ja pääsi jatkamaan kilpailuluokkaan.

Tällä kertaa Gisli oli kuitenkin tuomarin mielestä liian kakara - tai omien sanojensa mukaan just a baby. Kilpailuluokasta lohkesi neljäs sija, mutta SA jäi vielä puuttumaan.

Sunnuntain näyttelytähti saikin olla Saaga, joka ihastutti ensin yksilökehässä ERIn arvoisesti, ja sijoittui kilpailuluokassa peräti toiseksi ja sai SA:n! Jälleen kerran avoin luokka oli todella suuri, joten noin hyvä sijoitus kyllä lämmitti mieltä. Tämä oli Saagan ensimmäisen SA, joten näin huipulla on hyvä taas pitää pientä breikkiä näyttelyhommista.

Lovestain Too Glam To Give A Damn "Gisli"
12.11 JUN ERI1 SA PN3 SERT

Judge : Tino Pehar
"10 months. Nice type, showing typical feminine expression in head. Very nice ear set. Good neck. Good body structure for age. Very sound movement."

13.11 JUN ERI4
Judge : Josie Foley
"10 months. Very pretty. Nice reach of neck. Bit fine in bone. Good tailset. Moves well."

Agarwaen Cirni Fallstar "Saaga"
12.11 AVO ERI

Judge : Tino Pehar
"2 years excellent proportions, enough long head, quite long stopp, should have better eye. Shape and expression. A little flat of muzzle, low set ears, should have a little better topline, good tail set. Good angulations in front. Sufficient hind angulations, in movement needs more drive."

13.11 AVO ERI2 SA
Judge : Josie Foley
"2 years. Nice bitch. Pretty head. Good topline. Ample bone, good reach of neck."
Seuraavan kerran pyörähdämme näyttelyissä Messarissa, jolloin Gisli osallistuu molempina päivinä junioriluokkaan. Edellisestä messarikäynnistä onkin jo aikaa, joten on mukavaa päästä oman koiran kanssa pyörähtämään kehässä asti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti