2016

Vuonna 2016...

...saatiin kaksi uutta Agarwaen-agilityvaliota, Meela ja Noona.
... Gisli muutti meille Ruotsista ja osoittautui oikein mainioksi pieneksi sopuliksi. Se kävi näyttelyssä pari kertaa ollen ensin RYP2 pentunäyttelyissä ja napaten heti seuraavaksi Jyväskylästä sertin.
... Meela, Minttu ja Kuje saivat RTK1-tittelit.
... Myrn puolestaan kilpaili itselleen koulutustunnukset RTK2 sekä TK2.
... Kuje suoritti paimennustaipumustestin hyväksytysti ja aloitti kisauran myös agilityssä.
... kaikki nuoretkin kasvattini luustokuvattiin.
... osallistuimme SM-kisoihin Mintun, Meelan ja Islan kanssa.
...Meelalle 2x H-SERT, Noonalle myös H-SERT ja Islalle A-SERT

Ainakin! Niin paljon kaikkea ehti tapahtua, että on vaikea pysyä perässä.

Vuoden 2016 tavoitteiksi asetin...

Minttu
Agility:
- SM-nollat kasaan ja kisaamaan - Onnistui! Kisattiin Mintun kanssa joukkueessa ja yksilöissä.
- Viimeinen A-SERT --> FI AVA -  Minttu sai kyllä paljon nollia ja sijoittuikin pari kertaa, mutta ei koskaan voittanut.
- Kisataan ja treenataan tehokkaasti mutta säästeliäästi. - Kyllä! Mintun kanssa treenattiin vähän, noin joka toinen viikko. Se osaa kaiken mitä sen tarvitsee, joten mitäpä sitä turhaan treenaamaan. Kisattiin lähikisoissa hyvällä tulostasolla.

Tokoasiat:
- RTK1, ehkä avoimen luokan kisoja jos niitä järjestetään - Kyllä! Anna kisasi RTK1:sen heti keväällä ja yksi AVOHYV-tulos saatiin sitten syksyllä.
- Hassua humputtelutokoa ja ehkä tokomöllejä - Tokomölleissäkin käytiin heti vuoden alussa, ja lisäksi Minttu tietysti treenasi tokoa rallykisoja ajatellen.

- Näyttelyihin veteraaniluokkiin virkistäytymään - Kerran käytiin. Virkistyi. Puri minua lahkeesta ja sai ERIn.
- Paljon hauskaa hömppäpuuhahassuttelua - Spesiaalipuuhina Minttu pääsi dobokurssille ja mätsäreihin. Sen sijaan se ei päässyt mukaan vaelluksille, vaan sai viettää aikaa vanhempieni luona. Siitäpä Minttu tykkää.

Meela
Agility:
- SM-nollat kasaan - Check! Meelan kanssa kisattiin iltakisoissa ja yksilöissä.
- Viimeinen A-SERT --> FI AVA - Tämä myös! Valiotitteli napsahti oman seuran kisoista.
- Hyppysertejä - Kerättiin kaikki kaksi kappaletta, eli enempää ei olisi voinut saadakaan.
- Ehjiä kisasuorituksia, sellaisia joista voi olla iloinen ja ylpeä - Enenevissä määrin. Parhaat kisat olivat Kuopion triplanollakisat, kun kaikki vaan onnistui ihan täysillä.
- Paljon ohjattuja ja valmennuksia - Meela otti osaa aluevalmennusryhmään, yhdelle TopTeam-leirille, kävi joka toinen viikko Sarin valkkuryhmässä ja lisäksi käytiin myös ProPerrolla Kuopiossa ja muutamissa muissa valmennuksissa kotihallilla. Todellakin check!
- Treenataan mukavuusalueen ulkopuolella - No sitä kyllä.

Tokoasiat:
- TK2, ehkä myös sinne voittajaan - Ei kisattu tokoa ollenkaan. Olisi varmaan pitänyt myös treenata.
- Edes joku tokokoulutus? - No tämä oli! Osallistuttiin tokokoulutukseen ja se oli hyvä.
- RTK1, ehkä avoimeen jos mahdollista - Titteli saatiin ja niin saatiin myös AVOHYV
- Aktiivisemmin treenejä tokon saralla - Tokon treenaaminen oli todella kausittaista. Rutiini puuttuu edelleen.

- Kokeillaan niitä näyttelytitteleitä taas kerran - Tänä vuonna emme käyneet ulkomailla näyttelyissä kertaakaan.

Vuonna 2017 haluan...

Minttu
- Vielä ensi kesänäkin SM-kisoihin
- Treenataan ja kisataan kuten ennenkin, säästeliäästi mutta tehokkaasti. Keväällä Minttu saa tuurata Meelaa valmennusryhmissä.
- Viimeinen A-SERT --> FI AVA
- RTK2, opetellaan liikkeitä myös voittajaluokkaan
- Hömpöttelyä veteraanikehissä aina kun siltä tuntuu

Meela
- Kuntoutuu kevään aikana pennuista mahdollisimman hyvin
- Viimeinen H-SERT --> FI AVA-H
- RTK2, opetellaan liikkeitä voittajaan
- Tokossa joku suunnitelmallisuus, ehkä loppuvuodesta jos vaikka kokeeseenkin
- Syksymmällä näyttelyyn, ehkä myös ulkomaille

Lisäksi haluan taas kerran kivan leirin ja toivottavasti D- ja E-pentueet näkevät päivänvalon.
Tehdään ensi vuodestakin yhdessä huikea!

Hyvää joulua!

Ihanaa joulunaikaa lukijoille!
Me pakataan kamat kasaan, käydään hallilla rallytokoilemassa ja kadotaan mökille pariksi yöksi :)

Meille tulee pentuja!

Meelan ja Savun pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 4.
Kävimme eilen ultrassa, ja siellä näkyi 5-6 pentua. 

Mikäli yhdistelmä kiinnostaa, siitä löytyy lisätietoja täältä.
Yhteydenotot sähköpostitse osoitteeseen laura.pitkanen[at]agarwaen.org

Muistipelejä agilityyn

Käytän kuvituskuvina ottamiani agiliykuvia. Tässä Inka ja Isla viime kesän treeneissä.

Koulutan omassa seurassani agilityryhmää kerran viikossa. Aina kauden päättyessä olen tykännyt vetää leikki/kisailukertoja, joiden sisältö voi olla mitä vain muistipelistä möllikisoihin. Näitä on aika vaikea löytää netistä, joten ajattelin nyt jakaa teille kolme erilaista muistipeliä, jotka olen napannut joko valmennuksista tai kaivellut ulkomaalaisilta nettisivuilta.

Lisää yksi este. Tämä peli oli melkoinen pelastus, kun raahauduin kouluttamaan ryhmääni maanantaina rankan messariviikonlopun jälkeen. Sen kun annat ryhmäläisille tehtävän, ja siellä ne juoksevat tyytyväisinä maailman tappiin asti!

Tässä pelissä annat ryhmälle ensin valmiin ratapätkän (voi olla 1-6 estettä), jonka jälkeen jokainen vuorollaan lisää rataan yhden esteen.

Lyhyt esimerkki: Mira suorittaa esteet 1-3 ja lisää rataan kepit.
Seuraavaksi suoritusvuorossa on Tiina, joka suorittaa esteet 1-3, kepit ja lisää rataan hypyn.
Kolmantena menee Oona, joka suorittaa esteet 1-3, kepit, hypyn ja lisää rataan A:n. jne.

Rata tulee siis aina aloittaa esteestä 1 ja suorittaa sitten virheettömästi kaikki mukaan tulleet esteet. Leikistä riitti nelihenkiselle ryhmälle riemua yli tunnin ajaksi, ja lopetettiin peli tilanteeseen jossa radalla oli 34 estettä.
Se oli kuulema vaihe, jossa muistamisessa oli oikeasti haasteita.

Poksin vappukisat 2015

Muistipeli. Tässä harjoituksessa simppeliin ratapohjaan tehdään useita erilaisia versioita. Ensimmäisessä radassa voi olla 8 estettä, seuraavassa 10, sitten 12 jne. Kilpailla voidaan vaikka siitä, kuka pystyy muistamaan kaikkein eniten numeroita sisältäneen radan. Huomaa, että jokainen rata on kokonaan uusi!

Vaikean harjoituksesta tekee se, että rataan saa tutustua ensin vain ratapiirros kädessä kentän laidalta. Kun rata on näin opeteltu kunnolla, voi sen käydä kävelemässä läpi - ilman piirustusta. Rataa saa aina käydä katsomassa paperilla kentän laidalta, jos unohdus iskee.

Olemme pelanneet tätä peliä niin, että jos tekee virheen saa kerran käydä kentän laidalla katsomassa paperia ja yrittää sitten uudelleen. Jos ei onnistu, joutuu toisten koirakoiden suorituksen ajaksi opettelemaan rataa lisää ja uusi yritys seuraa sitten seuraavalla omalla vuorolla.

SM-kisatreenit 2015

Piirustusmuistipeli. Valmistele ryhmälle heidän tasoonsa sopiva helpohko rata. Tässä pelissä ideana on, että ennen radalle menoa ohjaajalle näytetään lapulta asioita, jotka tämän täytyy osata kirjoittaa ratasuorituksen jälkeen samassa järjestyksessä paperilapulle. Koirakot menevät radan siis yksi kerrallaan. Virheillä ratasuorituksen aikana ei ole väliä.

Kierrosten muistijuttuja voivat olla esimerkiksi:
Erilaiset muodot (ympyrä, kolmio, neliö, tähti, risti...)
Sanat (on hyvä jos nämä on ihan randomeita, eikä liity millään tapaa toisiinsa!)
Laskutehtävä, joka täytyy ratkaista maalissa

Sellaisia pelejä tällä kertaa!
Jos te olette törmänneet treeneissä kivoihin leikkeihin tai muihin spesiaalitreeneihin, niin jakakaahan niitä minulle kommenteissa! Uudet ideat kun eivät koskaan ole pahitteeksi.

Messari

Kiitos kuvasta Oona Pesonen!

Vuoden viimeinen näyttelyreissu suuntautui pitkästä aikaa Messukeskukseen. Alla oli ties miten monen vuoden tauko koko näyttelystä, sillä useana vuonna on ollut itsenäisyyspäivän työvelvollisuuksia tai agilitykisoja juuri samaan aikaan. Vaan ei nyt!
Kehään ilmoitimme Gislin, joka pääsi junioriluokkaan kilpailemaan junnuvoittajan tittelistä. Ei sitä titteliä kyllä tälläkään kertaa meidän mukaamme annettu, mutta hyviä arvosteluja sen sijaan kyllä.

Saavuimma pääkaupunkiseudulle jo hyvissä ajoin perjantaina. Viikonloppu olikin täynnä Gislille uusia kokemuksia: oli hotelli, lasihissi, julkisia liikennevälineitä ja tietysti itse näyttely. Perjantai aloitettiin kuitenkin keveällä kokemuksella ystäväni Nova-sheltin kanssa lenkkeillen. Nova ja Gisli eivät kyllä pahemmin toistensa olemassaolosta välittäneet, sillä Nova ei todellakaan halunnut leikkiä pikkusopulin kanssa, ja Gisli kohteliaasti päätti jättää nihkeän rotutoverinsa kokonaan huomiotta.

Lenkin jälkeen hotellihuoneeseen pääseminen olikin melkoinen seikkailu. Hissi ei toiminut enää iltakahdeksan jälkeen, joten yritimme päästä huoneeseen portaita pitkin. Päädyimme Amarilloon ja jollekin bileklubille, josta meidän hyvin nopeasti ohjattiin järjestyksenvalvojan toimesta eri suuntaan. Jostain syystä oli vähän alipukeutunut olo pikkujouluväen keskellä vaelluskengissä ja lenkkeilyvaatteissa, koiraa hihnan päässä pidellen.

Aamulla suuntasimme junalla Messukeskukseen. Gisli sai paljon huomiota niin asemalla kuin junassakin, ja tervehti ihmisiä rauhallisen välinpitämättömästi.

Lauantaina shelttikehä oli ihanan syrjäisessä nurkassa, ja tilaa oli vaikka miten. Tuomarin lisäksi paikalla oli harjoitusarvostelija, joten arvostelussa meni aina pitkän aikaa. Kun viimein itse pääsimme Gislin kanssa kehään, tuntui kokoomakehän seisotusosio valtavan pitkältä. Onneksi Gisli jaksoi näin ensimmäisen näyttelypäivän kunniaksi tsempata ja esiintyä kauniisti, vaikka odottelua tulikin paljon.

Yksilöarvostelussa näytin itse Gislin hampaat ja se seisoi pöydällä kauniisti. Seisottaessa tuomari halusi, että menisin itse koiran eteen seisomaan. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä Gisli ei vielä pysy kovin kauaa paikoillaan jos olen liian kaukana siitä. Joten kuten tämäkin kuitenkin onnistui ja Gisli palkittiin erinomaisella.
Kilpailuluokassa Gisli poimittiin ensimmäisten joukossa jatkoon ja liikuttamisen jälkeen meidät ohjattiin kolmospallille. SA:ta ei jaettu kuin kahdelle ensimmäiselle, joten tulokseksi jäi tältä erää ERI3.

"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Kaunis, suloinen ilme. Oikean muotoiset korvat. Ok ryhti. Hyvä ylälinja ja lantio. Sopiva luusto kokoon nähden. Ok karvapeite ja väri. Liikkuu yhdensuuntaisesti ja rodunomaisesti."
ERI3 -  Maija Heinilä

Shelttikehän jälkeen käytiin shoppailemassa ja suunnattiin Tikkurilaan hotellille. Ajatuksena oli mennä vielä valoisan aikaan lenkille, mutta koska sekä Gisli että me itse olimme ihan poikki näyttelypäivästä, päätimme vain heittäytyä koko porukka sängylle lepäämään. Lenkkinsä Gisli sai sitten myöhemmin ennen iltasyömingeille lähtöä, että se malttaisi odottaa kiltisti koko illan. Me vietimmekin kivan illan ravintolassa porukalla syöden, mutta palasimme kiltisti ajoissa hotellille nukkumaan.

Sunnuntaina päätimme olla näyttelypaikalla vielä aikaisemmin kuin edellisenä päivänä, sillä olin luvannut esittää Iitan Leevin avoimessa luokassa. Se ei ollut erityisen mieltä ylentävä kokemus, sillä Leevi keräsi hurjat kierrokset odotellessaan kehän laidalla ja esiintyminen menikin sitten ihan riehumiseksi. Eipä jännittänyt sitten enää Gislin kanssa kehään meneminen sen jälkeen!

Gislin kehää saimmekin odotella tovin, ja kun viimein pääsimme näytille oli pieni sheltinpoikanen jo ihan väsynyt näyttelytouhuun. Sainkin tehdä todella paljon hommia että sain Gislin esiintymään edukseen. Onneksi nakki on kuitenkin aina sellainen palkka, joka motivoi vaikka olisi mikä kyseessä.

Tuomarina sunnuntaina toimi Päivi Eerola, jonka linja oli hyvin tiukka. Joku koira sai jopa hylätyn, ja totesimmekin että jos Gisli saa ERIn niin siihen saa olla todella tyytyväinen. Koiraa käsitellessä tuomari oli todella mukava, ja kehotti minuakin syöttelemään Gislille nakkeja pöydällä, kun nuorta koiraa vähän meinasi jännittää kopelointi. Liikkeet näytin Gislin osalta kahdesti, ja vähän alkoi siinä vaiheessa jännittää että ovatko liikkeet tämän tuomarin mielestä nyt hyvät vai jotenkin ihan kaameat. Ilmeisesti kuitenkin hyvät, sillä punaista lappua meille näytettiin.
Kilpailuluokasta Gisli taas käteltiin heti alussa ulos. Arvostelu oli kuitenkin sellainen, että Kilinä täytyy vielä Eerolalle vielä uudelleen arvosteltavaksi kunhan se kasvaa oikeasti aikuiseksi.

"Siro juniorinarttu. Erittäin selvä sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet. Kuono-osan tulee täytelöityä. Tummat, pyöreät silmät. Kallossa vielä pyöreyttä. Hyvät korvat. Sopiva kaula. Tasapainoisesti kulmautunut. Kevyt kestävä liikunta. Hieman laineikas karva, joka ei ole parhaimmillaan. Tarvitsee paljon aikaa, kuitenkin ääriviivat hienosti kunnossa. "
ERI - Päivi Eerola

 Gisli pääsi kehän jälkeen häkkiin nukkumaan ja me käväisimme vielä ostamassa kaikenlaista tarpeellista: lohiöljyä, metallikapulan, pehmeitä alusia pennuille sekä valtaisan kasan puruluita ja nameja.
Sitten olikin aika lähteä etsiytymään kohti hotellia. Tässä seikkailussa menikin sitten yli tunti, sillä jouduimme vähän odottelemaan kyytiläisiä ja sitten menimme vielä todella hölmöä reittiä kulkeneeseen junaan. Mutta ei se mitään, todella hyvissä ajoin pääsimme joka tapauksessa kotiin asti!

Messarireissu useamman vuoden jälkeen oli ihan kivaa vaihtelua, eikä tuloksiinkaan voi olla kuin tyytyväinen. Näyttelyvuosi sai arvoisensa päätöksen, ja nyt ollaankin sitten jokunen kuukausi totaalisella näyttelytauolla. Kehiin palataan sitten Joensuun erkkarissa!

Viimeinen virhe

Vastoin tätä kuvaa Joensuussa vallitsee juuri nyt lumikaaos.

Joka vuosi teen sen perustavanlaatuisen virheen, että jossain mielenhäiriössä ilmoittaudun naapuriseuran joulukuun kisoihin. Joka ikinen vuosi kisoissa myös totean, että ensi vuonna ei sitten tulla tänne jäätymään. Eipä. Vuosi kivoja kisareissuja välissä kultaa muistoja kummasti, ja taas sitä mennään.

Lauha marraskuu oli ihan toiveikas, ja näpyttelin kisailmon menemään. Vaan kippas kappas viikkoa ennen kisoja saatiin nietoksittain lunta ja kisa-aamuna -16 pakkasta. No sehän on aina mukavan rapsakka sää lähteä kisaamaan vähän agilityä kylmään halliin. Ei kun vaan Mintulle BOT ja Hurtan toppatakki niskaan, itselle lämpökerrastoa, lasketteluhousuja ja kaksi toppatakkia päällekkäin ja baanalle.

Minttu oli tietysti tässä nyt juoksujen takia agilitytauolla, ja koska juoksu vähän vielä venyi, oli se kuukauden näkemättä yhtään agilityestettä. Ensimmäisellä radalla päästiinkin kokonaiset neljä estettä, kunnes intopärinöissään radalla kirmannut mummikoira teki lentokeinun ja se rata jäi siihen.

Toisella radalla päästiin maaliin asti, mutta meno tuntui todella tahmealta. Minttu ei oikein liikkunut mihinkään, ei tullut ohjauksiin ja oli muutenkin tosi vaikea. Mentiin sen kanssa sitten kahvion eteiseen ja käärittiin koira toppatakkiin. Siinä Minttu vähän lämpesi, mutta alkoi täristä heti kun mentiin takaisin ulos. Sen tassut jäätyivät, sylissäkään ei ollut kivaa ja meininki agilityradallakaan ei oikein kiinnostanut. Lihasten kunnollinen lämpeäminen oli ihan mahdoton ajatus, kun kylmyyden takia koko koiraa ei saanut enää liikkumaankaan kauhean reippaasti. Päätettiin siis lähteä kesken kisapäivän kotiin, kun ei kumpikaan siitä touhusta nauttinut.

Kotona Minttu meni sohvan nurkkaan pienelle kerälle BOT-takki päällään, ja nukkui siellä lämpimässä koko pitkän päivän. Ei ollut mummokoirien agilitykeli tämä!

Autokin oli sitä mieltä, että oli liian kylmä. Kesken ajon se sammutti kaiken sähköä vaatineen toimintansa, ja siinä sitten ajeltiin kotiin ikkunat hiljalleen huurustuen ja mittaristo nollaa näyttäen. Yön piuhassa seistyään menopeli sitten vähän elpyi, mutta kylläpä siinä jännän äärellä käväistiin!

Tämä oli kuitenkin oikeasti vihonviimeinen kerta, kun lähden jääkaappikisoihin Pärnävaaralle. Niitä ei nimittäin kuuleman mukaan enää tulevaisuudessa järjestetä ollenkaan. Hyvä niin - eipähän ole minulle ja monille muille sitä vaaraa, että tulisi taas ihan vahingossa ilmoitettua itsensä ja koiransa kisoihin palelemaan!